Media­kirjasto

Jeesus, maailman luoja - luku 1

Kolossan kaupunki sijaitsi maanjäristysalueella, nykyisen Turkin länsiosassa. Senvuoksi elämä oli ulkoisesti epävarmaa – ehkä henkisestikin. Uudet opit, elämäntavat ja salaiset menot kiinnostivat ihmisiä, jotka etsivät varmuutta elämäänsä. Tällaisille ihmisille Paavali kirjoittaa erään viimeisistä kirjeistään. Hän teroittaa, että kun elämää uhkaavat suurimmat vaarat, kannattaa pysyä siinä mikä kestää kaikissa oloissa: Jeesuksen veren kautta olemme päässeet sovintoon Jumalan kanssa. Lähdemme nyt opiskelemaan tätä ajankohtaista, huikean syvällistä ja samalla maanläheistä kirjettä.

Kuka ja koska?

Apostoli Paavali ja veli Timoteus mainitaan ensimmäisessä jakeessa. Paavali istuu vankilassa, luultavasti Kesareassa, vuosina 58-60. Varhaisessa kirkossa kirjeen alkuperää ei epäilty. Nykytutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että kirjeen kieli poikkeaa Paavalin käyttämästä. On myös joitakin korostuksia, jotka eivät tule ilmi muissa Paavalin kirjeissä. Ennen kaikkea Jeesus on tässä kirjeessä Herra, joka hallitsee koko universumia, kaikkea olemassaolevaa. Jotkut arvelevatkin, että Timoteus on kirjoittanut tekstin ja Paavali vain allekirjoittanut sen. Jälkimmäinen asia on ainakin varma, kuten pian huomaamme. Yhteydet Efesolaiskirjeeseen ovat huomattavan suuret.

Kolossan kaupunki

Kolossa oli sisämaakaupunki mutta suuren valtatien varrella, Läheiset naapurikaupungit olivat Ilmestyskirjasta tuttu Laodikea sekä Hierapolis. Itään suuntautuvat kauppakaravaanit ja sotilasosastot loivat kansainvälistä ilmapiiriä. Seutu oli kuuluisaa villateollisuudesta ja kuumista lähteistä. Pian kirjeen kirjoittamisen jälkeen, vuonna 61 jKr. kaikki kolme kaupunkia tuhoutuvat dramaattisesti maanjäristyksessä. Kolossaa ei koskaan rakennettu uudelleen.

Pelastusvarmuus kateissa

Paavali ei ehkä koskaan käynyt Kolossain seurakunnassa; sen oli perustanut hänen työtoverinsa Epafras. Useimmat kristityistä eivät olleet juutalaista syntyperää. Vasta vähän aikaa sitten he olivat oppineet tuntemaan Jumalan, siksi maanjäristysten pelosta johtuva elämän epävarmuus ja siihen lääkkeeksi markkinoidut eksoottiset maailmankatsomukset saivat kristittyjen mielet sekaisin. Kolossan kristityt uskoivat toki Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta tämä ei riittänyt. Muitten tavoin he uskoivat myös, että maailmankaikkeudessa vaikuttaa mahtavia voimia, eri asteisia enkeleitä, demoneja, kosmisia hallitsijoita ja herruuksia jne. Myös taivaankappaleet kuuluivat näihin voimiin. Näitten maailmankaikkeuden voimien uskottiin olevan ihmisen pelastuksen tiellä. Vaikka Jumala onkin antanut oikeuden tulla taivaaseen, ihmisen on taisteltava monin tavoin päämäärän saavuttamiseksi, ohittaakseen maan ja kuun välillä olevat mahdit. Kurinalainen elämä ja eri sääntöjen noudattaminen kuuluivat olevan tässä avuksi. Voiko Jumalakaan mitään näille elämää uhkaaville vaaroille? Ehkäpä Epafras ei ollut kertonut koko totuutta... Tällaiseen vaikeaan tilanteeseen Paavali kirjoittaa kirjeensä. Kolossalaisten asemaan on nykyään helppo asettua.

Alkutervehdys 1:1-3

Vaikka Kol on kirjeeksi pitkä, se noudattaa antiikin kirjeitten tapoja: aluksi mainitaan kirjoittaja, sitten vastaanottaja, sitten seuraa tervehdys. Paavali sanoo olevansa Jeesuksen apostoli, täysivaltainen lähettiläs ja edustaja. Kreikkalaisessa oikeudessa 'apostoli' edusti asianosaista, juutalaiset pitivät Moosesta, Eliaa ja Elisaa Jumalan apostoleina, miehinä jotka tekivät Jumalan tekoja ja puhuivat Jumalan sanoja. Toisessa jakeessa sekä Paavali tervehtii 'Kristuksessa' että veljet ovat 'Kristuksessa'. Uusi käännös jättää vain jälkimmäisen vaihtoehdon. Kolossalaisia kutsutaan 'pyhiksi', koska Danielin kirjan luvun 7 mukaan vain pyhät perivät Jumalan valtakunnan.

Kiitos Jumalalle 1:3-8

Paavali ei aloita kirjettään moittimalla kolossalaisia vikaan menneestä uskosta vaan kertomalla miten hän kiittää Jumalaa heidän tähtensä. Tämäkin kuuluu antiikin kirjeen tapoihin: ennen varsinaiseen asiaan menemistä tahdotaan luoda yhteys kirjoittajan ja lukijan välillä. Onhan helpompi ottaa arvosteluakin vastaan, jos on ensin saanut kiitosta osakseen. Koska kolossalaisten tilanne on vaikea, iloinen ja kiitollinen sävy jatkuu koko ensimmäisen luvun ajan. Samalla Paavali varovasti jo tuo esille ratkaisuja kolossalaisten ongelmiin. Tämä jakso on alkutekstissä, niinkuin edellisessä Kirkkoraamatussakin yhtä ainoaa vaikeaselkoista virkettä, jossa jokainen ajatus rakentuu edelliselle ja johtaa seuraavaan. Tämä johtuu hienosta, liturgisesta tyylistä. Uusi käännös tekee Paavalin ajatukset selvästi helpommiksi ymmärtää. Neljännen jakeen sanat "usko Kristukseen" voitaisiin myös kääntää "uskollisuus Kristuksessa", nimittäin Kristuksen ruumiissa eli seurakunnassa. Vaikeuksistaan huolimatta kolossalaiset jaksavat osoittaa Jumalan rakkautta ympäristössään. Paavali painottaa, että tämä johtuu alkuperäisestä, väärentämättömästä evankeliumista, jonka Epafras heille julisti. Taustalla on ajatus: kolossalaisten vaikeudet johtuvat siitä, että on evankeliumi on päässyt muuttumaan.

Esirukous seurakunnan puolesta 1:9-11

Jälleen yksi pitkä virke on suomennettu lyhyemmissä jaksoissa. Huomaamme tästä ja muualta, miten Paavali rukoilee säännöllisesti seurakuntien puolesta ja kiittää Jumalaa kaikesta siitä, mitä ne ovat saaneet. Oikea elämäntapa syntyy siitä että hengellisestä syventymisestä versoo uutta elämää.

Jumalan pelastustyö 1:12-14

Sana 'iloiten' on oikein siirretty jakeeseen 12. Paavali innostaa kolossalaisia iloitsemaan siitä mitä he ovat kokeneet: he saavat saavat pyhille kuuluvan perinnön. Paavali viittaa jo pimeyden voimia pelkäävien kolossalaisten vaikeuksiin. Hän vakuuttaa että pimeyden vallat kuuluvat menneeseen, sillä Jumala on lunastanut meidät oman Poikansa valtakuntaan, pimeydestä valoon. Jakeiden 12-14 taustalla on juutalainen pääsiäisopetus. Israelilaiset saivat perintöosan luvatusta maasta, samoin kristityt perivät osansa Taivasta. Miksi Paavali sanoo yhtäkkiä "meidät" puhuttuaaan "teistä"? Pääsiäisopetukseen kuului, ettei Egyptin orjuudesta vapauttaminen koskenut vain esi-isiä vaan meitä tässä ja nyt. 'Pojan valtakunta' tuntuu oudolta, yleensähän puhutaan Jumalan valtakunnasta. Paavali viittaa psalmeihin 8 ja 110. Hän selittää miksei Jeesus ole vielä tullut takaisin: pelastushistoriaan kuuluu vaihe, jolloin Kristuksen tulee hallita kuninkaana, kunnes kaikki hänen vihollisensa on tuhottu.

Ilolaulu Jeesuksesta 1:15-20

Paavali tahtoo vakuuttaa kolossalaiset siitä että Kristus on kaikkien tämän maailman voimien yläpuolella. Sanojensa tueksi hän lainaa alkukristillistä, esipaavalilaista hymniä. Vastaavia virrenkatkelmia on esim Johanneksen evankeliumin ja Heprealaiskirjeen ensimmäisissä luvuissa. Sisällöltäänkin nämä hymnit muistuttavat toisiaan: niissä korostetaan Jeesuksen osuutta maailmaa luotaessa. Ajatus pohjautuu luomiskertomukseen ja juutalaiseen viisauskirjallisuuteen (Sananlaskut, Viisauden kirja, Siirakin kirja).

Raamatun ensimmäinen sana "alussa" voidaan myös kääntää "päässä" tai "esikoisessa". Nyt Jeesus on sekä esikoinen (Kol. 1:15), alku että pää (18): kaikki on siis luotu hänessä (16). Viisauskirjallisuus (esim. San. 8) puhuu Jumalan Viisaudesta, joka on ollut ennen maailman luomista ja toiminut arkkitehtina maailmaa luotaessa, Johannes käyttää hänestä nimeä Sana. Myös luomiskertomuksen alusta löydämme Jumalan, Sanan ja Hengen. Jumala siis synnytti ensin Jeesuksen ja loi sitten hänessä maailman. Voimme sanoa yllättävästi että Jeesus on maailman Luoja! Miksi Paavali opettaa tätä kolossalaisille? Koska Jeesuksessa luotiin paitsi kaikki näkyvä myös näkymätön. Myös enkelit, demonit ja muut vallat (näiden nimiä luetellaan jakeessa 16) on luotu Jeesuksessa, hän on niittenkin hallitsija. Samalla Jeesus on seurakunnan pää, ja koska hän on ylösnoussut, nousevat seurakuntaruumiin jäsenet hänen perässään; taivaalliset pahat vallat eivät pysty tätä estämään!

Jakeessa 15 Kristusta sanotaan Jumalan kuvaksi. Taustalla on, kuten usein Uudessa testamentissa, sekä kreikkalainen että juutalainen ajattelu. Antiikin ajan kirjettä pidettiin lähettäjänsä sielun kuvana, lähettäjä oli ikäänkuin paikalla kirjettä luettaessa. Luomiskertomuksessa taas ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. Nyt näemme että tämä olikin ennustus Jeesuksesta.

Jae 19 on vaikea ymmärtää. Seuraava selitys ehkä auttaa: Jumala näki hyväksi että kaikki täyteys, ts. Jumalan Henki asuisi Jeesuksessa. Jumala teki rauhan siten että antoi Jeesuksen ristillä vuodattaa verensä, ts. elämänsä. Näin kaikki mitä maailmassa on, on saatettu sovintoon Jumalan kanssa. Koko maailma on autuas!

Sovitettuina meillä on vastuu 1:21-23

Jatkossa Paavali selittää mitä tämä kaikki voisi merkitä Kolossassa. Kolossalaisetkin kuuluvat maailmaan, heidätkin on siis sovitettu Jumalan kanssa. Jeesus teki tämän jotta voisi asettaa kolossalaiset pyhinä ja puhtaina Jumalan eteen – tässä Paavali viittaa sekä jumalanpalvelukseen että viimeiseen tuomioon. Uusi käännös on muuttanut Jeesuksen "lihan ruumiin" "omaksi ruumiiksi", koska tarkoitus on tehdä ero seurakuntaruumiiseen. Meillä on kuitenkin vastuu itsestämme. On pysyttävä lujina, järkähtämättöminä, horjumattomina iankaikkisen elämän toivossa. Paavali viittaa varmaankin kolossalaisten järkkyvään maaperään.

Apostoli palvelee Kirkkoa 1:24-29

Miksi Paavali joutuu kärsimään lisää, eikö Jeesuksen työ riitä? Hän tarkoittaa, että koska sovinnon tekemiseen kuuluu myös sen julistaminen, sekin on Kristuksen omaa työtä ja siihen liittyvät kärsimyksen Kristuksen omia kärsimyksiä. Kolossalaiset olivat innostuneet erilaisista salaisista opeista. Paavali julistaa että salaisuuksista suurin, se että Kristus asuu meissä, on jo ilmaistu heille. Siksi meillä on toivo kirkkaudesta, emme jää pimeyden valtojen alle.

Jakeen 27 'kaikki kansat' tarkoittaa tässä nimenomaan pakanakansoja. Jakeen 28 'täysi-ikäisinä' voidaan ymmärtää, kuten Kirkkoraamatussa, 'täydellisinä'. Apostoli voi taistella Kirkon puolesta, jokaisen ihmisen pelastuksen puolesta voimiaan säästämättä, sillä se voima joka saa hänet liikkeelle ei ole hänen omaansa vaan tulee Jumalalta.