Media­kirjasto

Kol. 04 - Kristuksen salaisuus

8.2.2011 ⟩ Lauri Thurén

Kristuksen salaisuus - luku 4

Kolossalaiskirje päättyy, kuten tapana oli, kehotuksiin ja terveisiin (vrt. 1. Kor. 16:13, Hepr. 13, jne.). Näihin kehotuksiin tiivistettiin antiikin kirjeissä ja puheissa se, mikä on ollut koko kirjeen aiheena. Uutta on kehotusten lämmin, henkilökohtainen sävy ja niihin liittyvät terveiset. Tällä tavoin kirjoittaja tahtoo painaa sanomansa vastaanottajien mieleen ja varmistaa että se todella menee perille.

Kirjeen tiivistelmä

Tätä taustaa vasten neljännen luvun alku saattaa vaikuttaa oudolta. Ovatko nämä kehotukset todella Kolossalaiskirjeen varsinainen sanoma? Missä on se huikea teologia, jota esitetään vaikkapa toisessa luvussa? Puhuuko Paavali sittenkin sivuasioista?

Tarkastelemme nyt kehotuksia jakeissa 2-6 nämä kysymykset mielessä. Huomaamme, että samat ajatukset ovat esiintyneet läpi koko kirjeen.

  • Rukoilkaa lakkaamatta (1:3)
  • valvokaa rukouksessa (1:9)
  • kiittäen (1:3 ja 12, 2:7, 3:16)
  • rukoilkaa meidän puolestamme (1:3,9)
  • että Jumala avaisi sanan oven (1:25 )
  • puhuaksemme Kristuksen salaisuutta (1:26, 2:2)
  • jonka vuoksi olen vankina (1:24, 2:1)
  • että voisin ilmoittaa sen (1:26, 2:2)
  • niin kuin minun tulee puhua (1:28)
  • vaeltakaa (1:10, 2:6, 3:7,17)
  • viisaudessa (1:9 ja 28, 2:3 ja 23)
  • puhukaa ystävällisesti (3:8,17)

Kun Paavali alussa (1:3-9) vakuuttaa rukoilevansa aina kirjeen vastaanottajien puolesta, hän innostaa nyt näitä rukoilemaan vastaavasti hänen puolestaan. Näin kirje muodostaa ehyen kokonaisuuden, joka tähdentää rukouksen ja oikean elämäntavan merkitystä.

Onko evankeliumi kateissa?

Mutta entä sitten? Suuri ja mielestämme tärkein osa kirjettä, toisen luvun mahtava julistus siitä miten meidät on kasteessa liitetty Kristukseen ja puhe pelastusvarmuudesta jäävät näiden viitteiden ulkopuolelle. Nyt on esillä vain kehotuksia, missä on evankeliumin julistus? On hyvä muistaa, että yksikään Paavalin kirje ei ole teologinen esitelmä. Ne on lähetetty käytännön tilanteisiin. Ja käytännössä oppia ja elämää ei voi erottaa toisistaan, ne kuuluvat toisiinsa. Voimme sanoa, että evankeliumin julistus toimii pohjana ja motivointina elämänohjeille, tai toisinpäin: elämänohjeet ovat välttämätön seuraus evankeliumin julistuksesta. Kolossalaiset olivat epävarmoja pelastuksesta ja siksi rukous, kiitos ja ystävällisyys toisia kohtaan olivat vähentyneet. Kumpi oli nyt tärkeämpää: oikea ajattelu vai oikea toiminta? Paavali ei osaa erottaa näitä toisistaan! Samalla tavoin esim Heprealaiskirjeessä evankeliumi ja kehotukset vuorottelevat koko ajan, eikä voida sanoa kumpi on kirjeen pääasia.

Kysymme vielä kerran: Jos kehottavat jakeet 2-6 ovat koko kirjeen tiivistelmä, missä on asian toinen puoli? Se löytyy tiivistettynä, lyhyenä ilmauksena jakeessa kolme: Kristuksen salaisuus. Juuri tätä salaisuutta apostoli on selvittänyt koko kirjeen ajan. Pyhässä kasteessa meidät on liitetty kohtalonyhteyteen Kristuksen kanssa. Siksi pääsemme taivaaseen. Mutta jo nyt me saamme elää uutta elämää hänen kanssaan, ja sen tulisi näkyä uloskin päin.

Maalaisjärkeä

Kehotus valvoa (2) viittaa juutalaisten tapaan viettää pääsiäisyötä. Silloin tuli valvoa, olla valmiina lähtöön. Samoin tulee kristittyjen olla varuillaan ja valmiina lähtemään joka hetki. Oven avaaminen (3) oli tavallinen kuva sekä ympäröivässä kulttuurissa että Vanhassa testamentissa; se tarkoittaa mahdollisuuksien aukeamista. Kunpa (4) on oikeastaan "niin että, jotta". Kolossalaisten tulee rukoilla Paavalin puolesta niin että hän voisi julistaa evankeliumia oikein. Huoli evankeliumin eteenpäin menosta kuuluu myös kolossalaisille (5-6). Ystävällisyys ja maalaisjärki ovat hyviä keinoja kun tahdotaan kertoa Jeesuksesta. Suolainen vastaus (6) tarkoittaa nokkelaa, tilanteeseen sopivaa, joskus kipeääkin tekevää vastausta. Tilanteesta ja henkilöstä riippuu, miten on puhuttava. Mutta apostoli ei sano "odottakaa sopivaa hetkeä" vaan "käyttäkää hyväksenne" (5). Liian pitkään ei sovi odottaa eikä olla liian hienotunteinen – kenties silloin ei tarpeeksi sopivaa hetkeä tulekaan.

Suosituksia ja terveisiä – ikkuna varhaiseen kirkkoon

Tykikos (7) toimi sanansaattajana, hänen mukanaan kirje lähti Kolossaan. Matkaan lähti myös Onesimos, jonka tunnemme kirjeestä Filemonille. Siellä hän esiintyy karanneena orjana, jonka Paavali lähettää takaisin kristitylle isännälleen. Nyt Onesimos on jo täysivaltainen seurakunnan jäsen. Kuusi henkilöä mainitaan vielä terveisten lähettäjänä. Aristarkos oli Paavalin "sotavankitoveri" – Paavali vertaa evankeliumin julistusta sotaan, ja silloin oli luonnollista että joskus jäätiin myös vangiksi. Markus oli perimätiedon mukaan Pietarin tulkki ja kirjoitti evankeliuminsa Pietarin muistelmien pohjalta. Myöhemmin hänestä tuli nykyisen Egyptin alueella olevan Aleksandrian piispa. Kristityt olivat alusta lähtien varsin kansainvälistä joukkoa. Aristarkoksen nimi esiintyy kreikkalaisessa asussa, Markuksen latinankielisenä. Jeesus Justuksen ensimmäinen nimi pohjautuu hepreaan (Joosua), toinen on latinaa. Sana "juutalainen" (11) on alkutekstissä ja kirkkoraamatussa "ympärileikattu" – tarkoitettiin juutalaiskristittyjä. Seuraavassa jakeessa Paavali taas viittaa kolossalaisten hengellisiin ja aineellisiin maanjäristyksiin ja kehottaa heitä pysymään järkkymättöminä. Luukasta ei alkuteksti kutsu "veljeksi" vaan sanoo "rakas lääkäri". Nimitys onkin tarpeen, sillä antiikissa lääkäreitä pidettiin melkoisina huijareina. Luukas oli Paavalin työtoveri kolmannen lähetysmatkan lopulta. Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot osoittavat hänen todella tunteneen Paavalin, mutta myös kehittäneen Paavalin ajatuksia eteenpäin. Viimeisenä tervehtijänä mainitaan Demas, josta Paavali myöhemmin kirjoittaa Raamatun ehkä surullisimman jakeen 2. Tim. 4:10.

Miten Uusi testamentti syntyi?

Kolossalaiskirjeen lopussa saamme välähdyksen siitä miten kristittyjen pyhä kirjakokoelma sai alkunsa. Kolossalaisille lähetetty kirje oli tarkoitettu luettavaksi myös naapuriseurakunnassa Laodikeassa, ja toisinpäin. Näin seurakunnille kertyi vähitellen kokoelmia Paavalin ja muiden apostolien kirjeitä. Tällaisesta alusta sai Uusi testamentti syntynsä. Vaikka nämä kirjeet oli suunnattu ensisijaisesti yhdelle seurakunnalle, niissä on piirteitä jotka osoittavat että ne oli laadittu myös kestävämpää ja laajempaa käyttöä varten. Siksi meilläkin on tänään oikeus lukea näitä "toisten kirjeitä". Samantapaiset vaikeudet, ongelmat ja ilonaiheet, jotka olivat esillä ensimmäisissä kristillisissä seurakunnissa, ovat usein arkipäivää myös Suomessa. On hyvä nähdä, että myös sama Kristuksen salaisuus, josta apostoli kirjoitti pari vuosituhatta sitten, on yhä voimassa. Sen varassa mekin pääsemme taivaaseen. Siellä ei tätä salaisuutta enää ole.