Minuakin hymyilytti

Perjantain 18.9. uutispommi ei liittynyt koronaan. Se oli Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1600323418463.html), jonka mukaan Oulun tuomiokapitulilla oli oikeus antaa varoitus samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille.

On pakko myöntää, etten odottanut tällaista päätöstä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden vastakkainen päätös ja viime kirkolliskokouksessa huomiota herättäneet lainoppineiden asiantuntijoiden puheenvuorot tekivät minut hyvin skeptiseksi. Näistä voit lukea kirkolliskokousviikon blogeistani. No, ei ollut ensimmäinen kerta, kun saan epäuskosta näpeilleni. Ansaitsen sen joka kerta.

Tosin en ollut ainoa, joka yllätettiin. Niin uudistajat kuin säilyttäjät näyttävät asettelevan pikapikaa palikat uuteen asentoon. Marjametsässä mielessäni hautuneet puheen aihiot, joita olisin tarvinnut hirmuisessa torjuntakamppailussa, saavat jäädä hirvikärpästen seuraksi. Toisaalta ne, jotka luulivat saavansa juridisen paineaseen käyttöönsä, joutuvatkin kaivelemaan teologista työkalupakkiaan. Mutta siinäpä se!

Paljon puhuva on Kotimaa24:n tuoreeltaan julkaisema Olli Seppälän kommentti (https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kommentti-oikeuslaitos-ei-tullut-apuun-joten-kirkon-on-selvittava-aviosotkuistaan-ihan-itse/). Rutina kuuluu jo pitkässä otsikossa: ”Oikeuslaitos ei tullut apuun, joten kirkon on selvittävä aviosotkuistaan ihan itse”. Kirjoittajan mukaan KHO:n päätöksen muotoilussa on kohta, joka ”saattaa nostattaa hymyn lukijan suupieleen”. Se on tämä: ”Samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä on saadun selvityksen mukaan käsitelty eri yhteyksissä kirkolliskokouksessa, jossa kirkon avioliittokäsitystä tai pappien vihkimisoikeutta ei kuitenkaan ole päädytty laajentamaan eräistä laajentamisen puolesta esitetyistä aloitteista ja näkemyksistä huolimatta.”

Syy Seppälän hymyilyyn on kuulemma se, että laajentamisyrityksiä ei olla ”päädytty” tekemään, kun kaikki asioista perillä olevat kuitenkin tietävät, että yritetty on. Määräenemmistösäädöksen vuoksi siinä ei olla kuitenkaan onnistuttu eikä aikoihin tulla onnistumaankaan.

Sama kohta hymyilytti minuakin. Kenties minun hymyni oli vain vapautuneempi. Saatiin taas kerran yksiselitteisesti lukea, tosin tällä kertaa kirkon päätöksenteon ulkopuolelta, että kirkolla 1. on jo olemassa oleva avioliittokäsitys, jonka 2. laajentaminen tai laajentamatta jättäminen on kirkon oma asia. KHO:n päätöksen muotoilu totta tosiaan on veikeä: ”eräistä laajentamisen puolesta esitetyistä aloitteista ja näkemyksistä huolimatta”. Kyse on todella vain ”eräistä laajentamisen puolesta esitetyistä näkemyksistä”.

Kirkon avioliittokäsitys on selvä kuin päivä. Siksi kirkon ”aviosotkujen” (KM24:n sanavalinta) syyllistä on haettava sieltä, missä hypitään aisan yli. Sotkuista selvitään ”ihan itse”, kun tehdään niin kuin kristillisessä kirkossa on tapana tehdä erimielisyyden ilmaantuessa: kysytään, miten Kirkon Herra opettaa. Mennään lähteille, jotka ovat kutakuinkin nämä ja tässä järjestyksessä: 1. Raamattu. 2. Kirkon traditio. 3. Terve järki. Avioliittokäsityksen muuttaminen sukupuolineutraaliksi törmää yksiselitteisesti kohtiin 1. ja 2. Kohdan 3. tapauksessa venytysliikkeitä voitaisiin ehkä harrastaa, mutta eivät ne hyväksyttyyn suoritukseen riitä.