Mitä Frozen II opettaa lähetystyöstä?

 

Kotikaupungissani Rakveressa vanha kirkollinen kulttuuri ja uusi nykyviihde kohtaavat samassa rakennuksessa. Kaupungin elokuvateatteri on nimittäin rakennettu paikalle, jossa kauan sitten sijaitsi luostari, joten aina elokuvissa käydessä voi kurkkia lattian alle näkyville jätettyjä, rakennustöissä löytyneitä luostarin raunioita. Ennen joulua kävin tuossa elokuvateatterissa katsomassa Frozen II:n, sillä onhan kahden tyttölapsen kummitädin pidettävä huoli yleissivistyksestään.

Yllättäen elokuvasta löytyi myös vertauskuvallisuutta lähetystyöhön. (Varoitus: Jos haluat välttää pienet juonipaljastukset, hyppää seuraavien lauseiden yli.) Tässä tarinassa ei ollut vain yhtä sankaria, vaan vaadittiin useamman henkilön erilaisia tekoja. Annan ja Elsan oli voitettava myös luopumisen kipu ja suostuttava siihen, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Minut tarinan tuo puoli sai ajattelemaan lähettejä ja lähettäjiä. 

Monilla ihmisillä on lähetystyöstä ajatus, jossa lähetit ovat yksinäisiä suuria sankareita. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Teemmehän me täällä kentällä paljon ja monenlaista, mutta silti mikään tästä ei olisi mahdollista, jollei olisi olemassa myös lähettäjiä. Meidän tehtävämme ei ole pelastaa maailmaa – sen Jeesus onneksi teki puolestamme – mutta meidän tehtävämme on viedä maailmalle sanoma pelastuksesta. Tämän sanoman viemiseksi ei ole vain yhtä tapaa eikä vain yhtä roolia. Tarvitaan niitä, jotka juoksevat yli meren taistelukentän keskelle. Tarvitaan niitä, jotka omalla rannallaan ovat valmiita panemaan itsensä likoon. 

Kumpikaan rooli ei ole helppo. Lähtijä joutuu monta kertaa itkemään luopumisen tuskaa, mutta mentävä on, kun kutsuu ääni, jota ei voi vastustaa. Myös kotimaahan jäävät usein ikävöivät meren yli lähtenyttä. Ehkä jotkut myös miettivät, onko heillä merkitystä tässä seikkailussa. Mutta ilman luopumista, irti päästämistä ja suostumista jää lähetystyön tavoite täyttymättä. Voimmeko sulkea korvamme Jumalan lähetyskäskyltä säilyttääksemme oman mukavan ja turvallisen elämämme, vaikka Jumala kutsuisi hyppäämään Hänen kutsunsa varaan ja toimimaan Hänen valtakuntansa hyväksi?

Kiitos siksi sinulle, joka olet kuullut kutsun ja vastannut siihen, ottanut vastaan oman roolisi seikkailussa ja toiminut sen hyväksi taitojesi ja mahdollisuuksiesi mukaan! Ehkä tilanne joskus näyttää siltä, että kristinusko on enää raunioita elokuvateatterin alla, mutta sinun rukouksesi, sinun tekosi, sinun taloudellinen tukesi mahdollistavat sen, että Jumalan eläväksi tekevä sana pääsee tavoittamaan yhä useampia kivisiä sydämiä.   

 


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: