Mitä on ”holistinen lähetystyö”?

 

Lähetystyö on evankeliumin julistamista, joka johtaa väistämättä myös inhimillisen hädän lievittämiseen lähetyskentillä. Joissain tapauksissa auttamistyö on kuitenkin jättänyt evankeliumin julistamisen täysin varjoonsa.

Suomalaisen suurkaupungin kadulla kulkiessa työmatkalaisen äärimmäistä keskittymistä älypuhelimeensa häiritsevät pääosin vain kaksi tekijää. Inhimillinen hätä ja järjestöt, jotka keräävät tukijoita pyrkiäkseen erilaisilla tavoilla tuota hätää lievittämään. 

Inhimillisen hädän lievittäminen ei ole vierasta kirkon työssäkään, vaikka se ei kaupungin kaduilla erotukaan vahvasti brändättyjen kansallisien ja kansainvälisten avustusjärjestöjen rinnalla. Kotimaassa hädän lievittämistä kutsutaan diakoniaksi, mutta kansainvälisellä kentällä se sijoittuu lähetystyön alueelle. Kansainvälisillä kentillä hätä on usein paljon kotimaista kokonaisvaltaisempaa. 

Kirkon lähetyksen peruslinjauksessa todetaan lähetystyön olevan luonteeltaan kokonaisvaltaista ja ottavan huomioon koko ihmisen. Samasta asiasta puhutaan myös usein käsitteellä holistinen lähetystyö. 

– Tunnen itseni rikkaaksi Yangonin kaduilla kulkiessani. Ainakin näitä lähimmäisiäni paljon rikkaammaksi. Yksi kysymys askarruttaa: Mikä ihmeen etuoikeus minulla on olla hyvin ruokittu ja vaatetettu, Evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijä Pekka Huhtinen pohtii helmikuussa julkaistussa lähetysblogissaan.

Hyvistä lähtökohdista huolimatta kokonaisvaltainen lähetystyöajattelu ei ole kuitenkaan osoittautunut aina toteutuvan: painopiste luisuu usein vain toiselle alueelle. Joillakin lähetyskentillä toimii järjestöjä, jotka kieltäytyvät täysin julistustehtävästä, jotta avustustyö ei häiriintyisi.

– Pitäisikö lähetystyön priorisoinnissa yrittää ensin peitota kaikki ulkonainen hätä ja puute? Sitten joskus myöhemmin ulkonaisen puutteen lakattua, eli ei koskaan, tulisi evankeliumin julistamisen vuoro. Tällainen priorisointi on merkinnyt monen lähetysjärjestön kohdalla käytännössä pelastuksen evankeliumin julistuksen laiminlyömistä. Julkisia varojakin on helpompi saada ruoka- ja vaateapuun, kuin Jeesuksen esittelyyn, Pekka Huhtinen jatkaa.

Ei toista ilman toista

Huhtisen mukaan todennäköinen syy kokonaisvaltaisen lähetystyön vääristymiselle on evankeliumin väärin ymmärtämisessä.

– Evankeliumi käsitetään lisäkuormaksi, jolla ei tule rasittaa jo muutenkin vaikeuksissa ja avuntarpeessa olevia ihmisiä. Hyvä sanoma Jeesuksesta ei olekaan niin hyvä, että se holistisesti priorisoitaisiin yhteen diakonisen auttamisen kanssa, Huhtinen kirjoittaa.

Huhtinen ei tahdo kuitenkaan missään tapauksessa asettaa inhimillisen hädän lievittämistä ja evankeliumin saarnaamista vastakkain.

– Niitä ei koskaan pidä erottaa toisistaan. Hyvä esimerkki löytyy Apostolien teoista. Diakonit asetettiin tehtäväänsä, jotta julistustyötä ei lyötäisi laimin, ja heiltä odotettiin hengellistä työnäkyä omassa tehtävässään. Jos todella menemme evankeliumi edellä, emme voi olla niin kivisydämisiä, että emme myös auttaisi ihmisiä lähetyskentillämme Huhtinen kommentoi Sanansaattajan haastattelussa. 

Evankeliumiyhdistyksen lähetyskentillä holistista lähetystyötä pyritään toteuttamaan siten, että sekä julistus- että auttamistyö kulkevat käsi kädessä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Credo-työ Keniassa, jossa pelastetaan kotoaan ympärileikkausta ja pakkoavioliittoa paenneita tyttöjä ja saatetaan heitä opintojen ja itsenäisen elämän pariin.

Lue lisää Sanansaattajasta 19/18.

Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: