Päivän Manna 4.5.

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi. (Luuk. 10:27)

Tällaisia sanoja ei ymmärrä vain lukemalla. Niihin täytyy tunkeutua, jopa alinomaa ja tarkoin katsella itseään niiden valossa. Mutta jos minun on rakastettava Jumalaa niin, että koko sydän, sielu ja mieli ja koko voima on kohdistettuna häneen, joudun kohta havaitsemaan, kuinka kaukana olen siitä. Jos minä näet rakastaisin Jumalaa koko sydämestäni ja kaikilla sielun kyvyilläni, eiväthän silmäni voisi luoda ainoatakaan karsasta katsetta, kieleni puhua ainoatakaan pahaa sanaa, käteni, jalkani, korvani osoittaa vihan merkkiäkään. Koko ulkonaisen ja sisällisen olemukseni kiireestä kantapäähän olisi vaellettava rakkaudessa, hartaasti ikävöitävä Jumalaa ja kunnioitettava häntä.

Näytäpä minulle ihminen, joka halusta ja rakkaudesta Jumalaan on siveä tai muuten nuhteeton. Sellaista ei ole maan päällä. Pikemminkin olemme taipuvia vihaan, kiukkuun, kateuteen ja hekumaan kuin hiljaisuuteen ja muihin hyviin ominaisuuksiin. Jos minussa sitä paitsi on vain kipinäkin pahaa himoa, laki jää täyttämättä. Mutta minä en löydä itsestäni vain kipinäistä, vaan täyden uunillisen himojen tulta. Näen siis laista ikään kuin kuvastimesta, että kaikki on minussa kirottua. Laista on siis se hyöty, että se opettaa meille kadotuksen alaisen tilamme.