Päivän Manna 6.8.

Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (2. Moos. 20:3)

Koska minä yksin olen sinun Jumalasi, sinun on koko sydämestäsi luotettava minuun eikä kehenkään muuhun. Se ei näet ole Jumalana pitämistä, jos vain huulillasi mainitset hänen nimensä ja rukoilet häntä näkyvin muodoin. Jumalana häntä pidetään luottamalla häneen sydämestään, odottamalla häneltä kaikkea hyvää myötä- ja vastoinkäymisessä, elämässä ja kuolemassa. Tämä käsky täytetään uskolla ja luottamuksella eikä minkäänlaisilla tekemisillä.

Usko ei kuitenkaan ole vain sitä, että uskon Jumalalle olevan mieleen, kun syön, juon, nukun ja valvon tai teen muuta samanlaista vähäarvoista. Usko on sitä, että uskon Jumalan isälliseen tarkoitukseen minua kohtaan, niin että hän auttaa eikä hylkää minua, vaikka ruumiini, omaisuuteni ja kunniani kärsisi vaurion. On mitä parhain taito uskoa tällaista Jumalasta: otetaan vastaan Jumalalta kaikkea hyvää silloin, kun hän näyttää olevan meille vihainen.

Uskon korkein aste on sitten se, että toivotaan Jumalalta kaikkea hyvää silloinkin, kun Jumala hätyyttää omaatuntoa, ei rankaise meitä ajallisella kärsimyksellä, vaan kuolemalla, helvetillä ja synnillä, aivan kuin hän kieltäisi koko armonsa ja laupeutensa ja aivan kuin hän aikoisi vihastua iankaikkisesti. Sellaista harvat ihmiset ovat kokeneet. Se on kuitenkin suurinta uskoa.