Päivän Manna 7.6.

Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. (Gal. 4:7)

Lapsi ja orja eivät voi viihtyä yhdessä, sillä he ovat mieleltään liian erilaisia. Lapsi on halullinen ja vapaa, orja haluttoman väkinäinen. Lapsi elää uskossa, orja teoissa.

Tästäkin huomaamme, ettei kukaan voi pelastua tekojen perusteella. Hänen on ennen tekoja oltava autuas ja sen jälkeen tehdään tekoja vapaasti ja ilmaiseksi, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi, rangaistusta pelkäämättä ja palkkaa pyytämättä. Usein on sanottu, että usko ennen ja ilman mitään tekoja tekee meistä lapsia. Mutta jos se tekee lapsiksi, se tekee myös perillisiksi, sillä lapsi on perillinen.

Jos minulla siis jo on perintö omanani, kuinka minä sen vielä voisin ansaita teoilla? Eihän lainkaan sovi yksiin, että vaikka perintö olisi annettu sulasta armosta, sitä siitä huolimatta pitäisi vielä etsiä, ja että se saataisiin tekojen ja ansion perusteella, aivan kuin sitä ei vielä olisikaan annettu. Perintö on yksinkertaisesti iankaikkinen autuus.

Olen usein sanonut, että kristityllä on jo kaikki tyynni kasteen ja uskon kautta. Hänelle annetaan kaikki samalla kertaa. Hän ei kuitenkaan vielä näe sitä, vaan hänellä on se uskossa tämän kurjan elämän tähden. Emmehän me täällä voisi kestää sitä, että näin suuri aarre jo kävisi ilmeiseksi.