Pakolaisleiriltä pappisseminaariin

Olen tätä kirjoittaessa työmatkalla Afrikassa. Edellisen viikon olin pääosin Ugandassa. Olin tutustumassa pakolaistyön käynnistämiseen Ugandassa. Etelä-Sudanista on tullut valtavasti pakolaisia pohjoiseen Ugandaan. Nyt Sley laajentaa työtään heidän keskuuteensa. Olin lähettiemme kanssa ensin Kampalassa hoitamassa työn aloittamiseen liittyviä viranomaisvelvoitteita. Sen jälkeen kävimme Bweyalen kaupungin lähellä olevassa vanhemmassa pakolaisleirissä, joka on muodostunut oikeastaan jo 1980-luvun puolivälin jälkeen. Leirin pitkästä iästä johtuen se alkaa muistuttaa jo enemmän afrikkalaista kylää kuin pakolaisleiriä. Etelä-Sudanin rajan tuntumassa olevilla uusilla leireillä tilanne on toinen. Vanhemmilla leireillä pakolaisperhe on saattanut saada jopa hehtaarinkin tontin asuttavakseen. Uusilla valtavien pakolaismäärien leireillä se ei ymmärrettävästi ole ollut mahdollista. Pakolaistyön haasteita pohtiessa tuli mieleen, että Herramme Jeesuskin on kokenut pakolaisuuden. Joosef joutui viemään Marian ja Jeesus-lapsen Betlehemin lastenmurhan alta pakolaiseksi Egyptiin. Herra Jeesus tuli tältäkin osin täysin ihmisen osaan. Hänkin on ollut pakolainen.

Ugandan jälkeen oli edessä paluu Kisumuun, jossa oli ohjelmassa Kenian työalan lähettienkokous. Kokous alkoi juhlalla. Osallistuimme kaikki Matongon teologisen seminaarin 40-vuotisjuhlaan. Juhla alkoi jumalanpalveluksella Matongon tilavassa kirkossa, joka oli täynnä. Ovelle, kirkon takaosaan tuotiin tuoleja, jotta kaikki mahtuisivat istumaan. Matongon teologisen seminaarin rehtori Tom Omolo toimitti liturgian ja Reijo Arkkila saarnasi. Jumalanpalveluksen jälkeen juhlaväki siirtyi teologisen seminaarin puolelle, jossa juhla jatkui kirkkoteen jälkeen. Juhla oli kenialaisen tapaan pitkä ja perusteellinen, puheita oli paljon. Juhla loppui ruokailuun. Majapaikkaan Kisumuun päästiin päivän jo taittuessa iltaan.

Vuosittain lähetyksen työalueilla pidetään kaksi lähettienkokousta. Syksyn kokouksessa eli vuoden toisessa kokouksessa käsitellään muun muassa budjettia ja toimintasuunnitelmaa seuraavalle vuodelle. Vuoden ensimmäisessä lähettienkokouksessa käsitellään myös kunkin lähetin työkertomukset edelliseltä toimintavuodelta sekä koko työalan toimintakertomus. Muitakin asioita listalla on, mutta nämä asiat leimaavat kokousta eniten. Lopulta työkertomukset ja toimintakertomus menevät Sleyn hallitukseen käsiteltäväksi. Työalan toimintakertomus löytyy lopulta Sleyn toimintakertomuksesta, joka tulee tänä vuonna jakoon Sleyn vuosikokouksessa Kalajoen evankeliumijuhlassa lauantaiaamuna.

Kokousasiat saatiin käsiteltyä ja keskiviikkona lähetit suuntasivat asemapaikoilleen koteihinsa. Päätöspäivään osui aika harvinainen yhteensattuma: ystävänpäivä ja tuhkakeskiviikko. Nämä kaksi päivää tuntuvat äkkiseltään aika erilaisilta, mutta toisaalta nopeasti nousi mieleeni Siionin kanteleen laulun sanat: ”On kallein ystävä Jeesus, hän tällaistakin rakastaa ja vaikka hän virheeni tuntee, ei rakkaintaan voi unohtaa.” (SK 324). Varmasti Jeesus on parhain sinunkin paras ystäväsi, sillä Hän on kuollut puolestasi. Alkava paastonaika osoittaa kohti kalleinta uhria. Paastonaika osoittaa Golgatan ristille, jossa koko maailman syntivelka maksettiin yhdellä uhrilla. Tätä ilosanomaa lähetyskentillä viedään eteenpäin.

Rukoilemme

-pakolaistyön käynnistäminen Ugandassa

-yhteistyökirkkojemme haasteet Etelä-Sudanissa ja Keniassa

Kiitämme

-40-vuoden ikään ehtineestä Matongon teologisesta seminaarista

-mahdollisuudesta tehdä lähetystyötä Keniassa