Pekka Jauhiaisen lähettikirje

 

Hiljaiseloa ja kiiretta 

Pekka Jauhiaisen lähettikirje 1/2020 – 20.5.2020 

Ylikunto 

Tammikuussa kävelyni oli yllättäen hidasta ja vaivalloista kävellessäni Helsingissä kohti Sleyn toimistoa. Olinkin sille päivälle jo varannut lääkäriajan, jotta väsymystäni ja voimattomuuttani tutkittaisiin. Ainoa laboratoriolöytö on tähän mennessä ollut kilpirauhasen liikatoiminta. Joidenkin lääkäreiden mielestä tämä selitti ongelman. 

Erikoislääkärin mielestä niin vähäinen kilpirauhasen liikatoiminta ei voisi selittää oireita. Lopulta hän minua kuunneltuaan kysyi: ”Voisiko sinulla olla ylikunto?” Tätä hän kysyi hiukan epäröiden ja totesi vielä: ”Ei kai sinulla ole ollut niin paljon fyysistä, että se olisi tapahtunut.” 

Sen puhelun jälkeen jäin asiaa miettimään. Viime vuonna rakensimme Svetogorskissa kappelia. Se oli fyysisesti varsin raskasta. Urheilukelloni ei tietenkään rekisteröi sen työn raskautta, koska vasen käsi ei hakkaa nauloja katolla tai huomioi sitä, kuinka nostimme kattotuoleja paljain käsin katolle. Eikä kello rekisteröi sitä, että hankalissa paikoissa kannatellaan raskaita esineitä tai tasapainoillaan jyrkällä katolla. Siitä huolimatta kellon kertoma rasitus oli korkea – pitkät lenkit tuon fyysisen urakan lisäksi olivat nostamassa kellon rekisteröimää rasitusta korkealle. 

Tuon puhelun jälkeen aloin hoitaa itseäni ylikuntopotilaana helmi-maaliskuun vaihteessa. Siinä vaiheessa jo jonkin verran palautuneena juoksu vaihtui rauhallisiksi kävelylenkeiksi. Vähitellen olen rasitusta lisännyt. Viime viikolla jo totesin, että olisin kesäkuussa valmis Jukolan viestissä jopa pitkiin osuuksiin, jos Jukola järjestettäisiin tänä vuonna. 

Rajat menivät kiinni 

Alkuvuonna kävin useaan otteeseen Venäjällä pitämässä jumalanpalveluksia. Svetogorskissa kävin pitämässä viimeisen kerran jumalanpalvelusta 15.3. Kaksi päivää myöhemmin raja meni kiinni Venäjän suuntaan. Viimeistä käyntiä ennen arvioin, että suurempi riski koronan suhteen oli käydä Helsingissä kuin Svetogorskissa. Toisaalta arvioin, että riski tartuttaa on pieni, kun ei ollut vielä tiedossa yhtään koronatapausta Imatralta. Toki toimin jumalanpalveluksessa mahdollisimman varovasti riskien pienuudesta huolimatta. Vasta viikkoja myöhemmin tässä rajakaupungissa todettiin ensimmäinen koronatartunta. Tartuntamäärät Svetogorskissa ovat edelleen samansuuntaisia, kuin meillä täällä Etelä-Karjalassa, jossa on väkilukuun suhteutettuna kaikkein vähiten tartuntoja suomalaisista maakunnista. Svetogorsk on jotenkin pussin perällä ja sinne käytännössä ainoat tartunnat ulkoapäin voisivat tulla Viipurin suunnasta, varsinkin kun raja on kiinni. Siksi siellä on tartuntoja paljon vähemmän kuin useimmissa maakunnissa Suomessa. 

Viimeisen käynnin yhteydessä opetin myös yhtä rippikoululaista ja annoin viimeisen tehtävän. Rippikoululainen on pitkän linjan kristitty. Viime aikoina hän on oivaltanut kasteen merkitystä uudella tavalla. Hän totesi, että Pyhä Henki opetti Raamatun kautta hänelle uusia asioita kasteesta. Viimeinen opetettava asia olisi ollut voiko lapsia kastaa. Tämän jälkeen hänet on mahdollista konfirmoida. Tämä hetki saa nyt jonkin aikaa odottaa. 

Helmikuussa sain vaimoni Tiitan kanssa osallistua Pietarissa piispa Aarre Kuukaupin läksiäisiin ja piispa Ivan Laptevin virkaan vihkimiseen. Kaikista parasta siinä juhlassa oli nähdä suunnaton määrä tuttuja: suomalaisia ja venäläisiä. Vaikka en ole vuosiin asunut Pietarissa, niin tajusin voimakkaasti, kuinka sisällä minä olen Inkerin kirkon elämässä. Sain nauraa monien venäläisten kanssa ja halata Ivan Laptevia ennen virkaan vihkimystä. 

Suunnitelmissa oli, että Svetogorskissa jatkettaisiin kappelin remonttia toukokuussa. Tällöin suomalaisjoukkue olisi parissa päivässä saanut aikaiseksi kappelin ulkoseinien pinnoittamisen. Tämän lisäksi olisi voinut aloittaa vähitellen rakentaa pihalle pieniä katoksia ja grillipaikkoja leiritoimintaa varten. Nyt toukokuu on jo melkein ohi. Täytynee alkaa miettiä erilaisia vaihtoehtoja, jotta välttämättömimmät työt saataisiin tehtyä. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää hyväksi tarjousta, jonka sain Pietarissa piispojen juhlissa. Piispa Aarren poika Hannu tuli juttelemaan ja halusi auttaa Svetogorskissa tehtävää rakennustyötä. Tähän jos laskee viipurilaiset kädet mukaan, niin luulisin, että ulkoseinien pinnoittaminen saadaan aikaiseksi, vaikka rajat pysyisivätkin pitkään kiinni. 

Korona-aika on osaltaan vauhdittanut sitä tosiasiaa, että paikalliset vastaavat yhä vahvemmin Svetogorskin työstä. Yhä lähempänä on se aika, jolloin kaikki vastuu Svetogorskista on paikallisten käsissä. Tämäkään ei ole huono asia. Tämän toteutuessa minullekin vapautuu uusia resursseja, joita voi käyttää uudella tavalla lähetystyön hyväksi. 

Mediatyötä ja lähetyskurssisuunnitelmia 

Olen jo jonkin aikaa ollut vain osittain lähetystyöntekijä. Siksi olen tänä vuonna suunnitellut lähetyskurssia uusille lähettikandidaateille. On ollut todella mielenkiintoista laittaa kaikki oppimani peliin ja miettiä mitä lähetyskurssilaiset tarvitsevat. Tätä miettimistä auttaa se, että olen lähettiurani aikana tehnyt todella monentyyppistä työtä: mediatyötä, opetustyötä, rakennustyötä ja seurakuntatyötä. Näistä on hyvä ammentaa kurssilaisille. Otan jopa tuon ylikuntojaksonkin yhtenä sellaisena asiana, josta voisi olla hyötyä tuleville läheteille. Vanha, jo melkein viiskymppinen setä opettaa siis kokemuksen suurella rintaäänellä kurssilla siitä, miten ei tule toimia ja miten huolehtia itsestä. Yksi innostava ajatus kurssista on se, että monet nykyiset ja entiset lähetystyöntekijät sekä erilaiset asiantuntijat voivat antaa oman panoksensa kurssin opettajina. Odotan itsekin mitä uutta voisin oppia heiltä ja kenties käyttää oppimaani käytännön työssä kentällä. 

Koronaepidemian takia Sleyn mediatyötä lähetyksen saralla alettiin miettiä uudelta kantilta. Peruskysymys tässä oli se, että miten voimme näkyä paremmin työn tukijoille, kun ei ole jumalanpalveluksia tai lähetyspiirejä. Aikamoista kaaosta tämä uuden rakentaminen on ollut näin lyhyessä ajassa. Vähitellen moniin asioihin on saatu rakennetta. Jokaiseen suunniteltuun asiaan tulee aikanaan rakenne. Monissa asioissa mennään edelleen eteenpäin ilman täyttä selkeyttä. Siitä huolimatta esimerkiksi Sleyn lähetystyön Facebookissa on päivittäin 1–3 postausta. Voi siis sanoa, että kaaoksesta huolimatta, on onnistuttu ainakin joissain asioissa. Itseäni ilahduttavat erityisesti lähettien hienot hartausvideot ja monenlaiset kuulumisvideot. Samalla ilahduttaa se, kuinka edelleen tehdään työtä monin tavoin ja etsitään uusia ratkaisuja hankalasta tilanteesta huolimatta. 

Myös meillä kotona epidemian takia lapset tulivat kotiin, ja vaimoni Tiita oli vielä töissä. Itsellä tämän seurauksena elämä pakkautui yllättävän voimakkaasti. Tätä jaksoa kesti lähes kolme viikkoa. Olen todella iloinen, että Tiita joutui työttömäksi ja alkoi hoitaa lasten arkiasioita ja Ilpon koulunkäyntiä. Nyt lapset ovat taas koulussa ja päiväkodissa ja Tiita töissä. 

Venäjästä sanotaan, että mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy. Vuosien työ Venäjällä on rakentanut minulle selviytymismalleja tilanteisiin, joissa ei ole valmista struktuuria. Tästä huolimatta toimitaan ja mennään eteenpäin. Samalla ikään kuin lennossa rakennetaan selkeyttä asioihin. Ehkäpä minusta on tullut myös osaltaan venäläinen – jonkin verran myös nautin tilanteista, joissa kaaoksen keskellä haetaan toimintamalleja. Itse toki edelleen haen rakenteita – siinä suhteessa en ole venäläistynyt. 

Monille on tuttu brittiläinen bändi Dire Straits. Tuo bändin nimi tulisi kääntää sanoilla kapeat/ahtaat väylät. Työ Venäjällä on ollut tuollaisten kapeitten tai ahtaitten väylien läpi kulkemista. Työssä mikään ei toimi, mutta Jumala järjestää kaiken. Umpikujissa ja läpipääsemättömien kallioitten edessä Jumala järjestää asioita monesti varsin yllättävilläkin tavoilla. 

Ensimmäinen kirje tälle vuodelle 

Tämä kirje on todellakin ensimmäinen kirje tälle vuodelle. Edellä kerrotut asiat ovat vieneet niin paljon voimavaroja, etten ole ehtinyt kirjoittaa kirjettä. Monessa yhteydessä olen vain koko ajan lykännyt kirjeen kirjoittamista. Tänään (20.5.) työkaveri soitti kertoakseen muista asioista ja samalla kyseli lähettikirjeestä. Ajattelin silloin, että nyt minä sen teen. Olikin todella hyvä hetkeksi pysähtyä ja laittaa edes joitain asioita paperille kuluneesta keväästä. Tämä hetki oli hyvä ja tarpeellinen. Näin Jumala hoiti minua myös sen puhelinsoiton kautta. Ensi viikolla on taas neljän päivän vapaan jälkeen hyvä palata mediatyön ja lähetyskurssin monenlaisiin mielenkiintoisiin haasteisiin. 

 

Rukous- ja kiitosaiheita:

  • Kiitämme, että saimme remontissa sisäosat tehtyä ennen joulua.
  • Rukoilemme, että tontti voidaan muuttaa uskonnolliseen käyttöön.
  • Rukoilemme sitä, että rippikoulu Svetogorskissa ja kappelin remontti voitaisiin viedä loppuun

Pekka 

S-posti: pekka.jauhiainen@sley.fi, Internet: www.taivaallinenlahja.fi/pekka-jauhiainen 

Haluaisitko olla mukana lähetystyössä? Jos haluat tukea Pekan työtä, voit laittaa haluamasi summan Sleyn lahjoitustilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC: DABAFIHH. Käytä henkilökohtaista viitenumeroasi, jolloin kannatus näkyy automaattisesti myös kotiseurakuntasi lähetyskannatuksena, tai kirjoita viestikenttään NN:n rengas + oma kotiseurakuntasi. Säännöllisestä kuukausilahjoittamisesta saat tietoa täältä https://www.taivaallinenlahja.fi/kuukausilahjoittaminen tai Leea Gröhniltä, leea.grohn@sley.fi, puh. 09 251 39 228 Viitenumero- ja osoiteasioissa sinua palvelee Sinikka Ahvenainen sinikka.ahvenainen@sley.fi tai puh. 050 348 4645. Tukesi tekee mahdolliseksi evankeliumin viemisen niiden pariin, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Kiitos tuestasi! Jumala lahjasi siunatkoon. Keräyslupa 2017-2021: RA/2017/100 

 


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: