Lehtitilaukset

Erinomaista luettavaa sinulle tai lahjaksi ystävällesi!

» Sanansaattaja
» nuorille Nuotta
» lapsille Vinkki

Siirry tilauslomakkeelle

 

Sanansaattaja - evankelisen kansan viikkolehti

”Kahvit Jeesuksen kunniaksi”

On hyvä kysyä itseltään: ”Mikä minulle on joulussa luovuttamatonta?” Muuten voi päätyi toteuttamaan toisten toiveita tai uupua kesken valmistelujen. 

Yksitoista vuotta sitten Elina Laakso asui Klaukkalassa. Perheenäiti oli aloittanut jouluvalmistelut ajoissa ja sulatti pakastinta. Sitä tehdessään hän liukastui terassilla ikävin seurauksin. Laakson molemmat kädet menivät poikki. Jouluun oli kuukausi. 

– Sinä jouluna en puunannut, pessyt enkä leiponut. Kynttilän pystyin sytyttämään. Istuin kotialttarin äärellä, katselin ja rukoilin. Se joulu opetti paljon. Ohjasin retriitin kolme viikkoa kaatumisestani. Siellä istuin tyyny sylissäni, minulla ei ollut kipuja. Ymmärsin silloin, että joulu tulee. Ei tarvita mitään kummallista, suuria valmisteluja, Elina Laakso toteaa. 

Laakso on nykyään Saaren retriittikodin emäntä Laviassa, Porin lähellä. Hän tekee myös työtä perhepsykoterapeuttina.

Erämaakämpän joulu

Jouluun valmistautuminen tuntuu olevan yhtä kuin pitkä tehtävälista. Adventin päivät kuluvat kiihtyvää tahtia, ja yhä on vaikka kuinka monta kakkua leipomatta ja korttia kirjoittamatta. Mielessä alkaa ehkä kyteä kapina: eihän joulun odotuksen tällaista pitäisi olla. Missä on levollinen joulun odotus? Onko sellainen edes mahdollista?

Elina Laakso kehottaa pohtimaan omaa asennetta jouluvalmisteluja kohtaan. Voisinko tänä vuonna tehdä vähemmän ja keskittyä valmistamaan omaa sieluani ja mieltäni Jeesuksen syntymäjuhlaan? 

Laakso on viettänyt puolisonsa, psykoterapeutti Seppo Laakson kanssa jo 38 joulua. Erilaiset elämänvaiheet ja ihmisten kertomat joulutarinat ovat vaikuttaneet siihen, mitä Laakso ajattelee joulusta. Edelleenkin pariskunnalle on joulussa tärkeää se, että keskitytään olennaiseen. Elina Laakso kertoo muiston, joka alleviivaa juhlan tuntua pelkistetyissä puitteissa: 

– Olin vuosia sitten Sepon kanssa Saariselällä vaeltamassa. Erämaakämpässä lueskelin vieraskirjaa. Joku oli kirjoittanut kirjaan 24.–25.12. Hän kuvasi lumipyryä ja yöpymistä kämpällä. Teksti päättyi: ”Keitin kahvit Jeesuksen kunniaksi.” 

Laakso ajatteli joulunviettäjää vaatimattoman erämaakämpän kuluneen pöydän ääressä. 

– Hän oli siellä yksin, ja hänellä oli joulu. Tämä muisto on jäänyt elämään mielessäni. 

Kuusenkränä ja yksi nauha

Toinen muisto liittyy aikaan, jolloin Elina Laakso seurusteli puolisonsa Sepon kanssa. 

– Seppo asui solukämpässä Helsingin Itä-Pasilassa. Halusimme viettää kahdenkeskisen joulun ennen kuin lähdimme kumpikin omien perheidemme luo pyhiksi, Laakso kertoo. 

– Se oli yksinkertainen joulu. Keitin puuron ja paistoin tortut. Seppo haki jonkun joulukuusen kränän ja osti siihen yhden nauhan ja tähden. Se joulu oli unohtumaton.

Hän toivoo, että ihmiset eivät asettaisi niin huimia paineita joulun ulkoisille puitteille. 

– Juuri kuulin jonkun valittavan siitä että ”kun joulukuusi ei oikein koskaan ole hyvä”. Olen itse tietoisesti päättänyt, että minun joulukuuseni on hyvä sellaisena kuin on. Se on Luojan luoma ja käy minulle. 

Kysy itseltäsi, mitä haluat

Jouluna on ihan luvallista ”oikaista”. Elina Laakso kertoo käynnistään sukulaisen luona. Tämän perheessä oli ollut kovasti sairautta. ”Minä olen vähän oikaissut”, sukulainen sanoi. Hän oli ostanut laatikot valmiina ja laittoi niihin kermaa ja voita. Jouluruoista Elina Laakso sanoo, että nekin voi hankkia sen mukaan, mistä kukin perheenjäsen tykkää. 

– Meidän perheessä lapset söivät joinakin jouluina vain nakkeja ja ranskanperunoita. 

Laakso kehottaa miettimään, kuka sanoo meille, että asioiden pitää olla tietyllä tavalla. Olemme aikuisia ja osaamme itse päättää, mitä haluamme. Elämäntilanteet vaihtelevat. 

Perheissä olisi tärkeää keskustella siitä, mitä kukin joululta odottaa. Itseltään on hyvä kysyä: ”Mikä minulle on joulussa luovuttamatonta?” 

– Tämä on tärkeä kysymys. Martat ovat puhuneet siitä, ettei kaappeja tarvitse siivota, ellei vietä joulua kaapissa. Ajattelen silti, että jos siivoaminen on minulle tärkeää ja se tuo joulun, sitä saa toki tehdä. Äidilläni oli tapana siivota jouluksi astiakaapit ja vaihtaa niihin hyllypaperit. Myös minulle on ollut tärkeää siivota astiakaappi ennen joulua. 

Olennaista on se, voiko tehdä siivousta hyvillä mielin. Jos se aiheuttaa kiukkua, katkeruutta ja marttyyrimielialaa, se on parempi jättää tekemättä. 

Joulukaktus kukkii

Adventtiaikana keskeistä on valmistella omaa sydäntä joulua varten. 

– Tämähän on adventin idea: että asettaudun sieluineni joulunodotukseen ja hiljennyn siihen, Elina Laakso sanoo. 

Miten se käytännössä tapahtuu?

Virsikirjasta ja vaikkapa Siionin kanteleesta voi laulaa adventtiajan virsiä ja lauluja sekä lukea niiden sanoja. Raamatun tekstejä adventtiin liittyen on niin ikään hyvä lukea. Kotialttarin voi tehdä vaikka nyt, jos sellaista ei vielä ole. Alttarille laitetaan kynttilä ja krusifiksi. Elina Laaksolle on tärkeää, että kotialttarilla on elävä kukka. 

– Ostan sen vaikka viimeisillä senteilläni.  

Elina Laakso neuvoo viivähtämään alttarin ääressä kaksikymmentä minuuttia tai puoli tuntia päivittäin. 

Siinä, mitä joulusta ajattelemme, on lopulta kyse itsen kanssa työskentelystä. 

– Katselen kuistilla olevaa joulukaktusta, joka on alkanut kukkia. Siinä on jo kaikki.
 

(Adventin Raamatun tekstit löytyvät kirkon nettisivuilta evl.fi, Sanasaattajan saarnasivuilta tai esimerkiksi Päivän tunnussanasta.)

  • Elina Takala
    elina [dot] takala [at] sley [dot] fi
Sleyn messut
Raamattu tutuksi

Monipuolista gospel-musiikkia 24/7.

Kuuntele »