142 On tie ja monta kulkijaa

1. On tie ja monta kulkijaa, / niin väljä, suora tie. / Kun tarkkaan katsoo, oivaltaa: / vain turmioon se vie. / Oi Luoja, tieltä turhuuden / suo kääntää katse Kristukseen, / muut tiet ei johda taivaaseen. / Nyt Kristus tietä käyn.

2. Sen tiedän: kaikki aarteet maan / ne kerran tänne jää. / Ei muukalaista milloinkaan / ne saata tyydyttää. / Mä etsin, kaipaan kalliimpaa, / muut aarteet kaikki mennä saa, / mä tahdon aina tunnustaa: / on Jeesus aarteeni.

3. Ei kruunu maineen, kunnian / saa mieltä hurmata. / Sen piikit kyllä tunnistan, / ne pistää piilossa. / Nyt etsin toista kruunua, / sen syntisille taivaassa / suo Herra kerran armosta, / se vain on kylliksi.

4. Ei auta toivo maailman / perille kulkemaan. / Se on vain juoni Kiusaajan, / se sielun paaduttaa. / On yksin Kristus toivoni, / hän kulkee aina kanssani, / ei muuta kaipaa sieluni. / Oi kiitos, Herrani!

Melodia:

Fredrik Engelken kokoelmassa 1874

Teksti:

Lina Sandell 1861

Uudistaja:

Eija Harmanen