Sydän vastaa Viron kutsuun

 

Viro saa helmikuussa kaksi uutta lähettiä, kun Sleyn Itä-Suomen piirivastaava Olli Olenius lähtee vaimonsa Salomen kanssa sinne lähetystyöhön. Sukujuuriltaan virolainen Salome on saanut kutsun Viron lähetystyöhön jo teini-iässä. Ollille lähetystyö on tärkeä osa kristityn tehtävää.

Helmikuussa Itä-Suomen piirivastaavan Olli Oleniuksen työnkuva vaihtuu kotimaanosastolta lähetysosastolle, kun hän ryhtyy valmistelemaan vaimonsa Salomen kanssa lähtöä lähetystyöhön Viron maaperälle. Mukana ovat myös tyttäret 3-vuotias Sofia ja muutaman kuukauden ikäinen Sointu.

Tällä hetkellä Joensuussa asuva perhe on valmistautumassa muuttoon uuteen kotimaahansa. Pikku hiljaa on raivattu asuntoa, viety tavaroita kirpputorille ja pian ryhdytään myös pakkaamaan. 

– Kyllä tässä on sellainen pieni jännitys, mutta myöskin hyvällä tavalla. Lähtöä Viroon on odotettu jo pidemmän aikaa. On toisaalta tosi innostavaa, että se nyt toteutuu, Olli kuvailee. 

Oleniukset kertovat, että Viron lähetystyö on ollut heidän sydämellään jo pitkään. Salomen äiti on virolainen, minkä myötä myös tuleva lähetyskohde on pariskunnalle läheinen.

– Minulla on ollut jo teini-iästä lähtien kutsu Viroon lähetystyöhön. Siellä seurakunnissa on vähän työntekijöitä, ja näen, että virolaiset tarvitsevat lähetystä, Salome selittää.

– Lähetyskurssin jälkeen ja Salomen myötä Viro on tullut minulle läheiseksi. Sitä ennen minulla oli ajatuksia myös joistakin muista paikoista, mutta nyt jo hyvän aikaa Viro on ollut selvästi se ensimmäinen valinta, Olli kertoo.

Vaikka Viroon lähetystyöhön pääsyä on Oleniusten perheessä odotettu, samalla asuinmaan vaihtaminen myös mietityttää.

– Eniten mietityttävät lapset ja se, kuinka he oppivat kielen ja saavat kavereita. Joensuussa asuessamme ystävyyssuhteita on jo ehtinyt syntyä, ja toivoisin, että niitä löytyisi mahdollisimman pian myös Virosta, Salome pohtii.

– Onhan se koko kuvio kokonaisuudessaan jännittävä, kun lähtee perheensä kanssa toiseen maahan, jossa puhutaan eri kieltä. Voi olla hyvin haastavaakin luoda ihmissuhteita ja ystävystyä. Luotan kuitenkin siihen, että eiköhän se onnistu, Olli jatkaa.  

Tällä hetkellä Oleniusten suurimpana huolenaiheena on asunnon löytäminen perheelle. 

– Virosta kerrottiin meille, että voi olla iso haaste löytää meidän perheellemme sopivaa asuntoa. Tarvitsemme paljon rukousta sen puolesta, että asia järjestyisi, Olli kertoo. 

Viro kutsuu

Oleniusten tuleva lähetyskausi alkaa tyypilliseen tapaan kielikoululla. Tarkempi työnkuva on vasta muotoutumassa, mutta alustavia suunnitelmia kuitenkin jo on.

– Tähän mennessä on puhuttu, että menisimme Viron lähetti Kirsi Vimparin kanssa tekemään perhe- ja nuorisotyötä Etelä-Viron alueelle, Olli selittää. 

Olli on koulutukseltaan teologian maisteri ja toivoo, että voisi aikanaan hyödyntää osaamistaan myös seurakuntapastorin tehtävissä. Salome on puolestaan valmistunut sosionomi-diakoniksi ja tehnyt aiemmin perhe- ja lapsityötä seurakunnassa.

– Kutsumukseni täällä Suomessa on sellainen diakoninen perhetyö. Virossa olen kuitenkin alkuun kotona, sillä nuorimmainen lapsista on vielä niin pieni. Varmasti kuljetaan myös Ollin mukana, Salome kertoo.

Viro on maana Oleniusten perheelle jo jonkin verran tuttu, sillä he ovat tehneet aiemmin Viroon lomamatkoja ja käyneet vierailemassa Salomen sukulaisten luona. Salome on myös asunut Virossa pari kuukautta lukioaikanaan. 

– Viro on melko samanlainen maa kuin Suomi. Siellä ollaan ehkä enemmän spontaaneja. Täällä yleensä suunnitellaan asiat vuosi etukäteen, ja siellä eletään enempi hetkessä. Se saattaa toisaalta ärsyttää monesti, Salome naurahtaa.

Näillä näkymin Oleniukset ovat lähdössä paikkakunnalle nimeltä PÕlva, joka sijaitsee Tarton kaupungin lähistöllä. Se on kummallekin uutta aluetta. Myöskin Viron kirkko on Oleniuksille vielä melko vieras.

– Tiedän, että kirkolla on vähemmän resursseja kuin Suomessa, ja vapaaehtoisten asema on sen myötä keskeisempi. Meille on myös kerrottu, että työpaikka- ja johtamiskulttuuri voivat olla hieman erilaisia kuin Suomessa. Toivon, ettei turhia konflikteja tule sen takia, ettei ymmärrä toisen kulttuuria, Olli miettii. 

– Kokemukseni mukaan Viron seurakunnat ovat melko pieniä ja ”mummovoittoisia”. Perhe-, lapsi- ja nuorisotyö ovat sellaisia alueita, joihin työntekijöillä ei ole yksinkertaisesti aikaa laittaa resursseja. Mutta se on kuitenkin se, millä kirkko kasvaa, ja siksi on tärkeää, että sitä työtä tehdään, Salome tähdentää. 

Aina lähetystyössä

Oleniukset näkevät lähetystyön toteuttamisen keskeisenä osana kristillistä uskoa. Hei eivät usko, että lähetystyö on tarkoitettu vain niille, jotka lähetetään kotimaan ulkopuolelle. 

– Uskon siihen, että Jeesus antoi lähetystehtävän ihan kaikille meistä, ja jokainen kristitty on kutsuttu olemaan osa sitä tehtävää. Toiset lähtevät, ja toiset sitten lähettävät, Olli painottaa. 

– Kolme vuotta sitten, kun muutimme Helsingistä Joensuuhun, puhuimme jo niin, että lähdemme Itä-Suomeen lähetystyöhön. Sitä samaa työtä saamme tavallaan jatkaa eri paikassa ja eri ihmisten kanssa Virossa, Salome alleviivaa. 

Ollille lähetystyön merkitys kirkastui muidenkin uskonasioiden myötä hänen ollessaan nuorempi. Salomelle lähetystyö tuli puolestaan läheiseksi merkityksellisen yhteydenoton kautta. Ollessaan 17-vuotias hän sai ventovieraalta ihmiseltä kirjeen, jossa häntä kehotettiin lähtemään Viroon.

– Kirjeen kirjoittaja kertoi, että hän oli saanut rukouksessa minun nimeni ja kokenut, että hänen täytyy kehottaa minua lähtemään Viroon lähetystyöhön. Kirjeen lopussa luki, että ”Jumala mahtaa tosiaan haluta sut sinne Viroon”. Se on lause, joka minulla usein pyörii päässä, Salome kertoo.

Oleniukset toivovat, että voisivat lähetyskautenaan olla kohtaamassa virolaisia ja vahvistaa heitä kristittyinä.

– Toivon, että yksittäiset virolaiset voisivat löytää elävän uskon Jeesukseen, ja voisin olla osaltani varustamassa yksittäisiä kristittyjä ja seurakuntia siihen, että seurakunnat Virossakin voisivat olla eläviä yhteisöjä, joissa kaikilla olisi oma palvelupaikkansa, Olli pohtii.

Oleniukset haluavat viedä Viroon niitä taitoja, joita ovat Suomessa seurakuntatyössä oppineet. He myös toivovat, että voisivat Virossa ollessaan oppia puolin ja toisin. 

– Haluaisin, että voisimme Virossa puolin ja toisin jakaa vinkkejä, joita olemme esimerkiksi vapaaehtoistyöstä oppineet niin, että vapaaehtoistyö voisi kantaa pitkälle, ja vapaaehtoiset kokisivat, että he tekevät merkittävää työtä, Salome painottaa.

– Minulla on Sleyn piirityön kautta kokemusta siitä, miten pienillä resursseilla voidaan tehdä monipuolistakin hengellistä työtä luovasti ja itsenäisesti. Uskon, että siitä taidosta voisi olla myös Virossa hyötyä, Olli lisää.

Oleniusten perhe tulee asumaan Virossa ensin yhden työkauden ajan eli kolme vuotta, jonka jälkeen tehdään suunnitelma seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

– Henkilökohtaisesti meillä ei ole mitään suunnitelmaa jatkosta, mutta varaudumme kuuteen vuoteen. Tämä tuntuu hyvin vahvasti meidän tieltämme, johon Jumala meitä kutsuu. Luoja kuitenkin yksin tietää, kuinka pitkään siellä ollaan, Oleniukset pohtivat.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 1/20.

 


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: