Syvempään yhteyteen

– Minusta kannattaa aina lähteä sinne missä Jumalan sanaa julistetaan, toteaa teologi Antero Toikka.

Syyskuun alussa Helsingin Pyhän Sydämen kappelin teologina aloittanut Antero Toikka ei pidä itseään ”kovin vahvana” jumaluusoppineena, mutta ihmisistä ja heidän tarinoistaan Toikka on kiinnostunut. Ja evankelisesta opetuksesta hän ei tingi.

– Raamatuntulkinnassani ja julistuksessani on luterilainen pohja.

– Juuri kirkkokahveilla tuli eräs sanomaan, että ”onpa hienoa saada evankelisesta suvusta tänne teologi”. Onhan se vähän ärsyttävää olla sillä tavalla leimattu, mutta kyllä teologiani on linjassa Sleyn kanssa, Toikka pohtii.

– Vähän on jännittänyt ja pikkaisen ahdistanutkin, mitä tästä tulee, mutta sen edelle menee into lähteä kehittämään yhteyttä Pyhän Sydämen kappelin eli Sydiksen messuyhteisössä, Toikka punnitsee tuntojaan.

Hän valmistui maisteriksi yliopistosta vuosi sitten.

– En tiedä, tuleeko minusta pappi.

– Juuri nyt olen motivoituinut tekemään hengellistä työtä ylipäänsä. En halua olla sellainen julistaja, joka pitää puheita vaan sellainen, joka puhuu ihmisille, Toikka kuvailee.

Messuisäntä

Pyhän Sydämen kappelilla järjestetään messu muun muassa joka sunnuntai. Toikan toimiin kuuluvat saarnavuorojen lisäksi ”messun isäntänä toimiminen”.

– Kättelen ihmiset tervetulleiksi messuun. Nyt olemme suunnitelleet kehittävämme kirkkokahveille ohjelmaa, esimerkiksi seurakuntalaisten haastatteluja, Toikka Kertoo.

Kappelin vastaavana pastorina toimii Sley-Median kustannuspäällikön tehtävien ohella Teemu Haataja. Hän on ollut mukana järjestämässä kappelilla ”Vaikeiden kysymysten ja ihmeellisten vastausten iltoja”, joilla pyritään tavoittamaan uusia kävijöitä messuyhteisön toimintaan. Markku Koiviston juontamissa illoissa kysytään muun muassa ”Miksi Raamatussa on niin paljon väkivaltaa?” tai ”Miksi maailmassa on niin monta kirkkoa?”

– Pyrimme jatkuvasti kehittämään uusia tavoittavan työn muotoja, Toikka lisää.

Monipuolinen porukka

Pyhän Sydämen kappelin messussa käy kaikenikäisiä ihmisiä. Porukka on monimuotoinen ja runsas. Väkeä on yleensä 150–200.

– Messuyhteisön etu on vahva opetus. Haaste on se, miten saamme eri elämäntilanteista, taustoista ja paikkakunnilta tulevat ihmiset tiiviimmäksi seurakuntayhteisöksi, Toikka pohtii.

Mutta onko messuyhteisömalli hyvä tapa toimia? Onko Sydis seurakunta? Pyhän sydämen kappelin messu on Sleyn järjestämä jumalanpalvelus, mutta Sley on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö.

– Tässä tilanteessa messuyhteisö on hyvä tapa. Jos saisin päättää, minkälainen tilanne olisi, evankeliset pastorit voisivat palvella paikallisseurakunnissa, eikä omia erillisiä messuyhteisöjä tarvittaisi, Toikka vastaa.

Entä pitääkö joka sunnuntai käydä kirkossa?

– Kysymys on siitä, haluanko käydä. Haluan lähteä kirkkoon, koska siellä kohtaan Kristuksen, joka on minulle rakkainta, mitä voi olla. Minusta kannattaa aina lähteä sinne, missä Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentit jaetaan oikein.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 39/17.