Väitetään, että Venäjällä ei mikään toimi, mutta kaikki järjestyy. Tämä koskettaa niin yhteiskuntaa kuin hengellistäkin työtä. Inkerin kirkon toteuttama kirkkoprojekti Murmanskissa valaisee hyvin tätä kaiken järjestymistä. Pelkästään tontin saamiseen meni kymmenen vuotta. Eräät kaupungin päättävät henkilöt hankaloittivat asiaa. Pariin otteeseen vaihtuivat henkilöt ja lopulta päätöksiä tekivät ihmiset, joiden aikana seurakunta sai sopivan tontin hankkeelleen. Nyt kirkkoprojekti on erittäin pitkällä.

Tuloerot vaikuttavat myös kirkon toimintaan. Inkerin kirkko tarvitsee vielä pitkään tukea, sillä monissa paikoissa vuokrat, rakennuskustannukset ja monet muut seurakunnan kustannukset ovat korkeat tavallisten seurakuntalaisten omin varoin hoidettaviksi. Keskiluokkaisen väestön tuleminen seurakuntaan on tehnyt joistain seurakunnista jo lähes omavaraisia. Se herättää toiveita siitä, että seurakuntien talous vähitellen muodostuu omavaraisemmaksi.

Inkerin kirkko tasapainoilee myös sellaisen yhteiskuntajärjestelmän sisällä, jossa ulkomaiseksi agentiksi leimaaminen on mahdollista. Onneksi kirkolla on hyvät suhteet ortodoksikirkkoon ja se on saanut arvostusta myös valtionjohdolta. Vuosien tasapainoinen työ on mahdollistanut tällaisen aseman Venäjällä.

Kulttuurien ja kansojen kirjo voi yllättää Inkerin kirkossa. Keski-Venäjällä voi seurakunnassa törmätä erilaisiin suomensukuisiin kansoihin tai tataareihin. Idässä Ulan-Udessa taas mongoliheimon sukulaisiin kuuluvat burjaatit ovat enemmistönä seurakunnassa. Näiden lisäksi on monia muitakin kansoja venäläisten lisäksi. Siten kirkossa käytetään noin kymmentä kieltä.

Tämä kaikki tuo Inkerin kirkkoon monenlaista väriä ja samalla omat haasteensa työn tekemisessä.