Homoseksuaalisuuteen liittyvät kohdat Vanhassa ja Uudessa testamentissa

Juutalaiset, sittemmin juutalais-kristilliset ja myöhemmin myös kristilliset arvot joutuivat ja joutuvat edelleen kosketuksiin ympäristön arvojen kanssa. Juutalaiset pyrkivät myös Palestiinan ulkopuolella elämään omien lakiensa ja tapojensa mukaan noudattaen esimerkiksi omia ruokasäädöksiä ja sapatin määräyksiä. Ensimmäiset kristityt joutuivat pian ottamaan kantaa siihen, vaaditaanko pakanuudesta kääntyneiltä heidän ympärileikkaamistaan ja Mooseksen lain muuta noudattamista. Paavalin opetuksen mukaan pakanuudesta kääntyneiden ei tarvinnut noudattaa Mooseksen lakia, mikä tuli yleiseksi käytännöksi. Siitä huolimatta eettinen opetus oli päättäväistä, erityisesti sukupuolimoraalin kohdalla, eikä Mooseksen lain sivuuttaminen merkinnyt kaikkien sääntöjen halveksimista.

Tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassamme nousee uudelleen vanhoja kysymyksiä kristittyjen ja kristillisten kirkkojen arvioitaviksi. Se, mikä yhteiskunnassamme on lain mukaista ja sallittua, tulee pakostakin kristillisestä näkökulmasta arvioitavaksi. Yksi tällainen kysymys on suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Ennen kuin olemme valmiit keskustelemaan asiasta ja ottamaan siihen kantaa, on tarpeen olla selvillä siitä, miten asia tulee Raamatussamme esille.

Vanha testamentti ja homoseksuaalisuus: Yksiselitteinen laki

Toora, Mooseksen laki, kieltää homoseksuaalisuuden selvästi: ”Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:22). ”Jos mies makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13).

Lootin luona Sodomassa majoittuneet enkelit herättivät Sodoman miesten seksuaalisen halun: ”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät.” (1. Moos. 19:5). Sodomalaisten suurin synti oli vieraanvaraisuuden törkeä rikkominen ja muukalaisen sortaminen. Ei ole kuitenkaan sattuma, että se liitetään homoseksiin.

Raamatun kohdat eivät tee eroa sillä, kumpi miehistä on hyväksi käyttävä, kumpi hyväksi käytetty, vaan Vanhan testamentin tekstit tuomitsevat molemmat. Ehdottomien kohtien lieventämiseksi on viitattu Daavidin ja Joonatanin ystävyyteen jota Daavid kuvaa näin: ”Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Joonatan. Sinä olit minulle rakas. Minulle on sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi.” (2. Sam. 1:26). Daavid ei kuitenkaan puhu seksuaalisesta rakkaudesta heidän välillään vaan vertaa ystävyytensä syvyyttä naisen kohdistuvaan rakkauteen. Eroottisen rakkauden lukeminen sisälle tähän tekstiin johtuu lukijan virheellisestä tulkinnasta, ei selvästä raamatunkohdasta.

Uusi testamentti: Paavalin opetus

Paavalin opetukset ovat antaneet kristityille suuntaa vuosisatojen ajan. Merkittävin kohta on Roomalaiskirjeessä. ”He väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan, sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvoneet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista, mikä ei sovi.” (Room. 1: 22-28).

Tarkkaan ottaen VT ei suoraan mainitse naisten välistä homoseksuaalisuutta, sillä kohta, jossa kielletään miesten välisen homoseksuaalisuuden harjoittaminen, jatkuu kiellolla naisten ja eläinten keskinäisestä parittelusta (3. Moos. 18:23). On kuitenkin varmaa, että miesten välisen seksin harjoittamiskiellon ymmärrettiin koskevan myös naisten välistä sukupuoliyhteyttä. Roomalaiskirjeessä onkin esillä sekä miesten että naisten homoseksuaalisuus.

Pakanoiden harjoittaman homoseksuaalisuuden juuret ovat Paavalin mukaan siinä, että he eivät ole kiittäneet Jumalaa hänen hyvistä teoistaan ja kunnioittaneet ainoaa jumaluutta. Jumalan kunnioittaminen on vaihdettu epäjumalanpalvelukseen. Jumalallinen totuus on vaihtunut valheeseen ja luonnonmukainen elämäntapa luonnonvastaiseen. Paavali ei tarkoita sitä, että kaikki pakanat olisivat henkilökohtaisesti ratkaisseet, palvelevatko he ainoaa elävää Jumalaa vai epäjumalia, eikä myöskään sitä, että kaikki olisivat tietoisesti vaihtaneet kahden sukupuolen välisen seksuaalisuuden naisten tai miesten väliseksi. Niin on pakanoiden parissa tapahtunut jo ammoisina aikoina ja se mitä Paavalin aikana tapahtui, oli seurausta siitä. Silti ne, jotka nyt harjoittivat homoseksuaalisuutta, olivat siitä vastuullisia, vaikka varsinainen vaihdos olikin heidän esi-isiensä kauan sitten tekemä.

Suppeampi kohta on Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, 1. Kor. 6:9-11: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”

Paavali muistuttaa korinttilaisia heidän saamastaan kasteopetuksesta: he ovat tulleet puhtaiksi, pyhiksi ja vanhurskaiksi ja tulleet osalliseksi taivaallisesta perinnöstä. Sitä perintöä eivät väärintekijät saa. Evankeliumin julistus on tehnyt kaupungissa jakoa kristityiksi kääntyneiden ja evankeliumin torjujien väillä. Paavali pelkää nyt, että seurakunnan parissa ilmennyt itsekkyys ja voitontavoittelu (ks. edellä 1. Kor. 6:1-8!) aiheuttaa sen, että osa jo pyhiksi tulleista palaa takaisin niiden joukkoon, jotka jäävät taivaallisesta perinnöstä osattomiksi. Synnissä pysyminen uhkaa siis tehdä uudelleen perinnöttömiksi ne, jotka olivat jo sen osallisuuteen päässeet sen.

Paavali ei väitä, että kaikki Korintissa olisivat olleet pahelistan ilmentymiä, mutta jotkut heistä olivat olleet. Tilanteen piti tai olisi pitänyt lopullisesti muuttua heidän käännyttyään kristityksi. Tässä Paavali mainitsee erikseen miesten homoseksuaalisuhteen molemmat osapuolet eli aktiivisen ja passiivisen partnerin (uusi raamatunkäännöksemme ei valitettavasti käännä tekstiä niin, että sen huomaisimme). Jälleen homoseksuaalisuus esitetään epäjumalanpalveluksen yhteydessä.

Mitä tekstit kertovat?

  1. Vanha testamentti kielsi selvästi homoseksuaalisuuden harjoituksen. Varmaan yksi syy oli siinä, että jo silloin ilmiö esiintyi hyväksyttävänä israelilaisten kohtaamassa pakanallisessa ympäristössä.
  2. Paavali yhtyy Mooseksen lain opetukseen ja pitää pakanuuden parissa ilmenevää homoseksuaalisuuden harjoittamista merkkinä siitä, että pakanat ovat kauan sitten luopuneet elävän Jumalan tuntemisesta ja hänen tahtonsa noudattamisesta.
  3. Homoseksuaalisuuden harjoitus on väärin riippumatta siitä, onko joku yksilö tietoisesti valinnut seksuaalisen suuntautumisensa tai ei.
  4. Paavali pelkää, että kristityksi käännyttyään homoseksuaalisuuden harjoittamisesta eroon päässyt voi palata harjoittamaan sitä uudelleen. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on yksi esimerkki sellaisesta vääryyden harjoittamisesta, josta on uhkana jääminen Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
  5. On syytä tähdentää, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on yksi esimerkki vääryyden harjoittamisesta. Kristittyjen on varottava myös muita Paavalin mainitsemia syntejä samalla tavalla ja niistä on yhtä voimakkaasti varoitettava: myös aviorikos, varkaus, ahneus, alkoholin liiallinen käyttö, pilkkaaminen ja riistäminen mainitaan synteinä jotka uhkaavat tulla kuolemansynneiksi eli johtaa kadotukseen.
  6. Sekä Vanha että Uusi testamentti suhtautuvat aukottoman kielteisesti homoseksuaalisuuden harjoittamiseen.
  7. Homoseksuaalisuuden harjoittajia kutsuttiin muiden mukana suostumaan Jumalan tarjoamaan sovintoon ja anteeksiantoon Kristuksessa. Ainakin Korintissa oli esimerkkejä siitä, että kutsua oli myös noudatettu.
  8. Ei ole siis mahdollista, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen sen jossain muodossa voisi olla Raamatun mukaan oikein