Millainen kirja Raamattu on?

1. Mitä uskomme Raamatusta?

Ihmisessä on hämärä taju Jumalasta – siitä, että Jumala on – ja siksi ihminen etsii Jumalaa. Ja siksi maailmassa on uskontoja. Mutta me olemme kuin pimeässä: tajuamme, että joku on lähellä meitä mutta emme kykene näkemään häntä. Tarvitsemme puhetta häneltä, jota emme näe. Puhe on Raamattu. Se on kuin valo pimeässä. Se ei kerro kaikkea. Mutta se kertoo kaiken, mitä Jumala tahtoo meidän tietävän.

Ihmisen kyvyttömyydestä saavuttaa ajatuksillaan Jumala on syytä muistuttaa – itseä ja muita – usein. Se ei sovi ollenkaan tämän ajan henkeen. Se opettaa meitä ajattelemaan toisin. Mutta se on uskomme keskeisimpiä kohtia.

Uskomme, että Raamattu on Jumalan sana. Uskomme samalla, että Raamatun on ihmisten kirjoittama sana. Ihmiset kirjoittivat kaiken, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ja tämä näkyy Raamatun kirjoissa: Paavali kirjoittaa toisella tyylillä kuin Jesaja. Tai se, missä tilanteessa Paavali kirjoitti ja keille hän kirjoitti, vaikutti siihen, mitä hän kirjoitti.

Uskomme, että Raamattu on kuin Jeesus: Jeesus on samanaikaisesti Jumala ja ihminen. Jeesuksesta ei voi erottaa, mikä hänessä on Jumalaa ja mikä ihmistä. Eikä Raamatusta voi erottaa, mikä siinä on Jumalan sanaa ja mikä ihmisen sanaa. Koko Raamattu on molempia. Emme siis sano: ”Tämä kohta on Jumalan sanaa ja se täytyy ottaa todesta. Tätä kohtaa ei tarvitse ottaa vakavasti, se on ihmisen ajatus.”

Raamattu on juuri sellainen, millaiseksi Jumala on sen tarkoittanut. Se on inhimillisen tuntuinen, rosoinen ja joskus epätarkkakin – Jumala on tarkoittanut näin – ja kuitenkin se on Jumalan sana. Jumalalla on tämä tapa toimia: hän kätkee loistonsa, pukeutuu vaatimattomuuteen ja tekee siinä työtä.

Emme suostu siihen, että päätellään, onko Raamattu Jumalan sana vai ei: Jos Raamattu on sellainen, millainen Jumalan sanan mielestämme täytyy olla – että siinä esimerkiksi ei ole mitään virhettä -, sitten se on Jumalan sana. Jos se ei ole sellainen, sitten se ei ole Jumalan sana. Uskomme lähtökohta on se, että Raamattu on Jumalan sana, oli se millainen tahansa. Eikä tätä voi päättelyllä todistaa. Tämä on Pyhän Hengen synnyttämää uskoa.

Raamatun syvin olemus on tämä: Jumala on Raamatun sanassa. Raamatun sanassa kohtaamme Jumalan. Ja Jumala tekee työtä Raamatun sanassa. Jumala synnyttää uskon sanassaan – myös uskon siihen, että Raamattu on Jumalan sana. Raamattu siis itse vakuuttaa siitä, mitä se on. Lue ja kuuntele Raamattua – ja saat tämän uskon ja se pysyy elossa. Ja tuo Raamatun sana muille – että hekin uskoisivat. Älä häpeä Raamattua. Jumalan sanassa on voima synnyttää usko – koska siinä on Jumala.

Kohtaamme Jumalan Raamatun sanassa. Miten Raamattuun tulee suhtautua? Sitä tulee lukea ja kuunnella. Muuten emme välitä Jumalasta. Ja se tulee uskoa. Muuten luulemme olevamme Jumalaa viisaampia. Ja tämä on suurinta tyhmyyttä. Ajattele, että paikalle saapuisi fyysikko, joka on tutkinut kvarkkeja vuosikymmeniä. Jos me, joilla on hämärä aavistus kvarkeista alkaisimme arvostella häntä – ”tämä on totta mutta tämä ei” -, tekisimme itsemme naurettaviksi. Yhtä naurettavaksi tekee itsensä se, joka ryhtyy arvostelemaan Raamattua.

Jotkut sanovat, että Raamattuun luottaminen on kahle. Se on kaikkea muuta kuin kahle. Ei tarvitse jäädä epävarmuuteen ja loputtomiin kysymyksiin. Saa vastauksia. Ja saa olla varma siitä, että synnit on sovitettu ja pääsee taivaaseen. En uskaltaisi uskoa, että olen saanut ikuisen elämän ilman mitään omia tekojani, ellei Raamattu, johon voi luottaa, lupaisi niin. Mutta niin Raamattu lupaa. Ja siitä saa rauhaa, varmuutta ja iloa.

Uskomme, että Raamattu on kokonaisuus. Raamatun kirjat eivät ole Raamatussa sattumalta – Jumala on antanut juuri niiden kirjojen päätyä Raamattuun, jotka siinä ovat. Kirjat täydentävät toisiaan – toinen kertoo sellaista, mitä toinen ei kerro. Ja kirjat selittävät toisiaan.

Monet Raamatun tutkijat eivät ajattele näin. Ja sitten he löytävät Raamatun kirjojen väliltä syviä ristiriitoja. Mutta me uskomme näin. Ja tämä onkin ratkaiseva asia.

2. Miten Raamattua tulisi tulkita?

Jotkut sanovat: Jumalan sanaa ja totta Raamatussa on se, mikä meistä tuntuu todelta ja mikä puhuttelee meitä. Ja näin moni ajattelee muotoilematta asiaa tarkemmin. Tämä tarkoittaisi sitä, että me olemme Raamatun yläpuolella ja sanomme, mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei. Näin emme ajattele.

Tai sanotaan: Evankeliumi – sanoma pelastuksesta – on Raamatussa Jumalan sanaa, ei muu. Ehkä hienolta tuntuva ajatus. Mutta emme ajattele näinkään.

Tai sanotaan: Raamattua voi tulkita niin monella tavalla, eikä kukaan voi sanoa, mikä tapa on oikea.

Väitän, että on olemassa oikea tapa tulkita Raamattua. Se on tämä: Anna Raamatun olla Jumalan sana. Anna sen sanoa, miten asiat ovat. Anna sen kertoa sekin, miten sitä tulee tulkita. Niin, lue ja ota todesta, mitä se sanoo.

”Eihän näin voi tehdä. Sittenhän pitäisi ympärileikata pojat, lakata syömästä tiettyjä ruokia ja noudattaa muutenkin Mooseksen lakia.” Ei. Raamattu itse sanoo, että oli vanha liitto ja nyt on uusi liitto. Kaikki se, mikä oli voimassa vanhan liiton aikana, ei ole voimassa uuden liiton aikana. Raamattu sanoo myös, että osa käskyistä, jotka Jumala antoi, oli alunperinkin tarkoitettu vain Israelin kansalle, ei kaikille ihmisille. Pojat piti ympärileikata vanhan liiton aikana. Ja niin piti tehdä Israelin kansan. Paavali tekee selväksi, ettei enää saa tehdä niin. Lue Raamattua kokonaisuutena. Mistä Raamattu sanoo, että se on aina voimassa, on aina voimassa. Mistä se sanoo, että tämä ei enää ole voimassa, ei enää ole voimassa.

”Sittenhän pitää myydä kaikki, mitä omistaa ja seurata Jeesusta – niinhän Jeesus sanoi rikkaalle miehelle.” Ei. Raamatussa on käskyjä, jotka on annettu yhdelle ihmiselle. Ja Raamattu tekee selväksi, että käsky koskee tätä ihmistä – tällaiset käskyt eivät ole yleispäteviä sääntöjä. Jeesus sanoi rikkaalle miehelle: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on … Tule sitten ja seuraa minua.” Rikkaan miehen olisi pitänyt tehdä niin, mutta ei kaikkien Jeesuksen seuraajien.

”Sittenhän täytyy sulkea korvat biologian opettajalta, kun hän puhuu evoluutiosta.” Ei. Raamatussa on kohtia, joita Raamattu ei tarkoitakaan luettavaksi kirjaimellisesti. Jeesus käski hakata irti käden, jota synti viettelee. Hän tarkoitti, että syntiä vastaan täytyy taistella kaikin keinoin. Raamatun lopussa – Ilmestyskirjassa – on kuvia, joita ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti, ja Raamattu itse tekee tämän selväksi. Ja ajattelen, että Raamatun alkukin – luomiskertomus – on tarkoitettu luettavaksi, ei kirjaimellisesti, vaan kuvana siitä, että Jumala loi kaiken ja loi kaiken hyväksi.

”Mutta Raamattuhan on ristiriitainen – toisaalta se opettaa käskyjä, toisaalta se sanoo, ettei tarvitse tehdä mitään.” Totta – mutta juuri tämä on Raamatun itsensä opettama tapa tulkita sitä: Raamatussa on laki ja evankeliumi. Jumalan käskyt ovat laki ja Raamattu vaatii niiden noudattamista. Ja kuitenkin Raamattu sanoo, että ihminen pelastuu armosta Jeesuksen kuoleman takia ilman käskyjen noudattamista. Tämä Raamatun itsensä opettama tapa tulkita sitä täytyy tajuta ja vasta sitten voi ymmärtää Raamattua oikein. Molemmat – laki ja evankeliumi – ovat Jumalan sanaa. Mutta molemmilla on oma tehtävänsä: Laki kertoo Jumalan tahdon ja osoittaa meidät syntisiksi, evankeliumi kertoo, miten pääsemme taivaaseen. Tämä ei ole Raamatun ulkopuolelta otettu tapa tulkita sitä vaan Raamatun itsensä opettama tapa.

Raamattu opettaa, että Jumala ilmoitti asioita ihmisille vähitellen, ei heti kaikkea. Ihminen, joka tiesi Jumalasta vähän, ei ehkä olisi kestänyt sitä, että hänet olisi tuotu suoraan kirkkaaseen valoon. Jumala tarkentaa ilmoitustaan Raamatun edetessä. Ja Jeesuksessa Jumalan valo loistaa kirkkaimmin.

Tulkitse Raamattua niin kuin se tulkitsee itseään. Se on se oikea tapa tulkita Raamattua. Tämä vaatii paneutumista Raamattuun. Hyvä apu tässä ovat Kirkon opettajat. He ovat halunneet tulkita Raamattua näin. Ja on hämmästyttävää, että he ymmärtävät Raamattua niin samansuuntaisesti kuin uskovat nytkin. Kaikki uudet opettajat eivät ole hyvä apu, koska monet heistä eivät halua ymmärtää Raamattua näin.

Miksi Raamatun ei anneta kertoa, miten sitä tulee tulkita? Silloin pitäisi ottaa todesta sellaista, mitä on vaikea uskoa ja noudattaa tai mikä on syvässä ristiriidassa sen kanssa, mitä tänä aikana ajatellaan ja tehdään. Mika Waltari sanoi: ”Vaikeita minulle eivät ole ne Raamatun kohdat, joita en ymmärrä. Vaikeita ovat ne, jotka ymmärrän.” Vaikeus ei olekaan ymmärtää, mitä Raamattu sanoo, vaan uskoa ja noudattaa sitä. Ja sitten keksitään mitä erilaisimpia tulkintatapoja, joilla kierretään se, mitä Raamattu sanoo. Meidän pitäisi tehdä toisin. Luemme Raamattua. Otamme selvää siitä, mitä se sanoo. Ja sitten teemme parannusta siinä, missä olemme poikenneet Raamatusta.

Tarvitaan niiden tilanteiden tuntemista, joissa Raamatun kirjat kirjoitettiin ja sen tuntemista, kenelle kirjoitettiin se, mitä kirjoitettiin. Tämä auttaa ymmärtämään Raamattua oikein. Esimerkiksi Hepr. 6:4-6: ”Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen.” Tarkoittaako tämä, että se, joka on tullut uskoon ja sitten luopunut uskosta, ei voi tulla uskoon uudestaan? Kenelle näin kirjoitettiin? Ihmisille, jotka olivat kokeneet vainoa ja pettyneet – ei usko tuonutkaan menestystä. Ja he laskelmoivat näin: unohdamme uskon joksikin aikaa, ja kun ajat paranevat, palaamme takaisin. Näille Heprealaiskirje sanoo jyrkin sanoin: Näin ei voi tehdä. Näin se sanoo meillekin, jos ajattelemme samansuuntaisesti. Mutta näin se ei sano sille, joka on joskus luopunut ja nyt katuu sitä ja kokee, että Jumala vetää luokseen. Sille Raamattu sanoo: Tule, kaikki on valmista.

3. Raamatun keskus

Raamatussa on ydin ja ytimen ympärillä olevat asiat. Ydin on Jeesus ja hänen työnsä ristillä meidän puolestamme: Hän teki kaiken ja siksi meidän ei tarvitse tehdä mitään. Sellaisena kuin on, Jeesuksen takia, saa olla Jumalan oma ja pelastuu. Tämä ei tarkoita, että vain ytimestä tarvitsee välittää. Mutta sitä tämä tarkoittaa, että Raamatusta täytyy etsiä varsinkin ydintä. ”Löytäessäni Raamatusta vähemmän kuin Kristuksen, en ole vielä kertaakaan saanut kyllikseni, ja löytäessäni enemmän kuin Kristuksen, olen jäänyt köyhemmäksi kuin koskaan ennen.” (Luther). Raamatun ytimen jokainen ymmärtää. Ja ydin jäsentää Raamattua: Kun ymmärtää ytimen, alkaa ymmärtää Raamatusta paljon muutakin ja se muukin alkaa merkitä paljon. Jos taas ei ymmärrä ydintä, lienee turha odottaa, että välittäisi muustakaan, mitä Raamattu sanoo.

Ytimestä syntyy usko – myös usko Raamattuun. Ja ydin on voimanlähde noudattaa Raamattua.