Vihattu mies 24:1
Viimeksi saimme lukea, miten sisarenpojan tarkkaavaisuus pelasti Paavalin juutalaisten murhahankkeelta. Apostoli oli nyt hyvässä tallessa Kesareassa, roomalaisen maaherran tyrmässä. Täällä oli turha yrittää Paavalin murhauttamista. Mikäli Paavalia vielä tahdottiin ahdistaa, oli käytettävä taitavampia keinoja. Näemme, että Paavali oli joutunut kovaan karuselliin. Vain viisi päivää sen jälkeen, kun hänet oli tuotu turvasäilöön Jerusalemista, saapuu seurue järjestämään vihattua saarnamiestä pois päiviltä. Seurueen johtajana toimii ylipappi Ananias ja sen puhetorvena todennäköisesti diasporajuutalainen asianajaja nimeltä Tertullus. Juutalaiset tekevät siis hyökkäyksen Paavalia vastaan koko käytettävissä olevalla arvovallallaan.
Kapinalliseksi leimattu 24:2-9
Tertullus alkaa syytöspuheensa tavanomaiseen tapaan tavoittelemalla maaherran suosiota. Nyt Felixin hallintoa ylistettiin maasta taivaaseen. Juutalaiset näyttivät olevan pelkkää vahaa suuren herran edessä. Tämän jälkeen alkaa syytteiden esittely. Tertullus seurueineen tietää kyllä, etteivät roomalaiset tahdo puuttua juutalaisten uskonnollisiin kysymyksiin. Juutalaisia lahkoja oli useita (fariseukset, saddukeukset, essealaiset). Niihin kuuluminen ei ollut kuolemalla rangaistava rikos. Nyt kuitenkin nasaretilaisten lahko esitetään aivan poikkeukselliseksi joukoksi. Kun muut juutalaiset lahkot olivat myötämielisiä roomalaisten ylivaltaa kohtaan, nasaretilaiset pyritään leimaamaan kapinallisiksi ja levottomuuden nostattajiksi. ”Nasaretilaisen” nimeämisessä on varmasti kuultavissa kaiku siitä, että Herramme Jeesus ristiinnaulittiin nimenomaan juutalaisena kapinallisena, joka oli tehnyt itsensä kuninkaaksi. Nyt juutalaiset tahtovat korostaa Paavalin kuuluvan juuri tällaiseen joukkoon. Sen lisäksi Tertullus korostaa Paavalin maailmanlaajaa merkitystä. Tämä mies oli kiertänyt joka puolella maailmaa ja herättänyt kaikkialla levottomuutta juutalaisten joukossa. Rooman valtakunnan ei kannattanut antaa sellaisen tuholaisen liikkua vapaana. Muuten tilanne saattaisi räjähtää ja jotkut juutalaiset ryhtyisivät sotaan Roomaa vastaan. Tämä on ajatus Tertulluksen puheiden taustalla. Lisäksi tuodaan esille Paavalin rikkomus juutalaisten uskontoa kohtaan. Temppelin saastuttaminen oli rikos, josta juutalaisten tuli saada antaa miehelle asiaankuuluva rangaistus. Jatkokeskustelun ohjelmaksi juutalaiset kaikella lähimmäisenrakkaudella esittävät, että maaherra antaisi puristaa Paavalista tunnustuksen ulos kiduttamalla. Näin lienee ymmärrettävä heidän toivomuksensa ”kuulustella” Paavalia.
Paavali puolustautuu 24:10-21
Paavali ei ole hänkään ihan kokematon puhuja. Hän huomaa heti, mistä on kysymys. Kun maaherra antoi nyökkäämällä hänelle luvan puhua, hän puolustautuu yhtä taitavasti kuin Tertullus häntä syytti. Ennen kaikkea hän korostaa viimeiseen asti sitä, että hän missään tapauksessa ei ole esiintynyt poliittisena kiihottajana Jerusalemissa. Toiseksi hän tahtoo korostaa, että kiista on luonteeltaan uskonnollinen eikä poliittinen.
Paavalikin alkaa puhumalla kauniisti maaherrasta ja hänen oikeamielisyydestään. Tämän jälkeen hän kertoo tulleensa Jerusalemiin rukoilemaan eikä rettelöimään. Hän oli tuomassa kansalleen rahalahjaa ja meni temppeliin. Hän ei ollut ryhtynyt aiheuttamaan mellakoita ennen temppeliin menoaan, ei sen aikana eikä sen jälkeen. Mitään mellakkasyytteitä tukevaa ei voitu näyttää toteen. Aasian juutalaiset olivat käyneet hänen kimppuunsa, mutta eivät olleet nyt häntä syyttämässä. Näin Paavali kumoaa vaaralliset kapinasyytökset. Hänelle kuten Raamatulle uskollisille kristityille kaikkina aikoina on ollut selvää, että esivaltaa vastaan ei kapinoida. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Kumottuaan kapinasyytökset Paavali tuo esiin kiistan todellisen syyn, erimielisyyden uskonasioista. Paavali kertaa vieläkin palvelevansa isiensä Jumalaa ja uskovansa kaiken, mikä laissa ja profeetoissa on kirjoitettu. Hän kuten kaikki muutkin varhaiset juutalaiskristityt piti itseänsä oikeana ja hurskaana juutalaisena. Kristuksen seuraajat olivat oikeita Aabrahamin perillisiä, eivät missään tapauksessa ne, jotka kielsivät Jumalan lähettämän Kristuksen ja syntien sovittajan. Paavali pyrkii taas hajoittamaan juutalaisten rivejä tunnustamalla avoimesti uskonsa kuolleiden ylösnousemukseen. Kaikille piti olla selvää, että jos Paavalia jostakin syytettiin, se oli hänen uskonsa Kristukseen. Mitään poliittisia syitä ei hänen tuomitsemisekseen ollut olemassa.
Felixin nahkapäätös 24:22-23
Felix näkee ilmeisesti tilanteen selkeästi siinä valossa kuin Paavalikin sen esittää. Muussa tapauksessa hän olisi epäilemättä tarttunut juutalaisten ohjeeseen ja puristanut Paavalista totuuden esille väkisin. Roomalaisella maaherralla ei ollut varaa antaa kapinallisten suorittaa kiihotustoimintaansa. Kuitenkin juutalaisten vaikutusvalta pelotti häntä. Felix oli päässyt syntyperäänsä ja valmiuksiinsa nähden ällistyttävän korkeaan virkaan. Hänen ei tehnyt mieli ryhtyä riitelemään juutalaisten kanssa, jotka olisivat kyllä saaneet hänet juonitelluksi epäsuosioon ja pois paikaltaan. Juuri näissä tilanteissa tuli nimittäin näkyviin juutalaisten häikäisevä taito käyttää hyväkseen sitä pientä liikkumavaraa, mikä heillä oli. Maaherran tuoli heiluisi uhkaavasti, jos Paavali kävelisi vapauteen harmistuneiden juutalaisten nenän edestä. Siksi Felix otti aikalisän ja jätti Paavalin vielä toistaiseksi vankeuteen. Nyt vankeus oli kuitenkin huomattavasti aikaisempaa lievempää.
”Kun minulla on aikaa …” 24:24-27
Vankilassakin Paavali sai suorittaa todistajantehtäväänsä. Maaherra ja hänen juutalainen vaimonsa olivat kiinnostuneita Paavalin julistamasta evankeliumista. Yksi ja toinen asia kiinnosti ylhäistä kyselijää. Hän oli siis ns. ”kiikulla”, kiinnostunut, mutta epävarma. Paavalin puheet Jumalan tahdon mukaisesta elämästä ja halujen hillitsemisestä olivat hänelle kuitenkin liikaa. Maaherran mukava elämä oli toista kuin epämukava kilvoitteleminen Jumalan tahdon toteuttamisessa. Puhe viimeisestä tuomiosta pelotti häntä. Siksi hän siirsi keskustelut Paavalin kanssa ”toistaiseksi”. Toisin sanoen hän tahtoi keskustella Paavalin kanssa vasta sitten kun hänelle sopisi. Myös Paavalin kansalleen tuoma rahasumma kiinnosti maaherraa kummasti. Asiat olisivat alkaneet Paavalin kohdalla varmaan juosta vikkelämmin, jos hän olisi voidellut maaherraa osalla tästä rahasta. Näin ei käynyt ja Paavali pysyi vangittuna ja maaherra epäuskoisena. Jumalan antama etsittävänä olemisen aika kului maaherran kohdalta loppuun. Näin tapahtuu jokaiselle, joka halveksii Jumalan puhuttelua eikä etsi häntä silloin, kun hän on löydettävissä. Että ollaan kiinnostuneita kirkosta tai uskonasioista, ei vielä paljon auta. Tunnetusti Pirukin juttelee Raamatusta, vaan ei tee parannusta. Joka lykkää Jumalan puhutteluun vastaamisen epämääräiseen tulevaisuuteen, saa usein nähdä että Jumala ei anna itseänsä pilkata.
Tasapainoilu juutalaisten toivoman oikeusmurhan ja Jumalan totuuden välillä ei auttanut Felixiä hoitamaan virkaa, joka oli hänen kyvyilleen liian suuri. Hänen vaikutusvaltainen veljensä Pallas oli joutunut epäsuosioon ja näin veli kutsuttiin takaisin Roomaan. Lisäksi Rooman juutalaiset syyttivät häntä huonosta viranhoidosta. Felixin olisi ollut mahdollista päästää Paavali vapauteen lähtiessään Juudeasta. Näin tekivät maaherrat usein vangeille, jotka eivät olleet vaarallisia. Nyt Felix kuitenkin pelkäsi, että vielä Jerusaleminkin juutalaiset hyökkäisivät häntä vastaan. Ennemmin hän toivoi saavansa kipeästi tarvitsemaansa tukea. Siksi hän jätti vastoin parempaa tietoaan Paavalin asian seuraavan maaherran ratkaistavaksi. Felix poistuu siis Juudeasta monin tavoin hävinneenä: Väärämielisenä tuomarina, kelvottomana maaherrana – ja Jumalan puhuttelun hylänneenä.