28:17-31
Tämän lukukauden aikana olemme opiskelleet Apostolien tekoja. Olemme saaneet olla mukana siinä hurjassa kyydissä, jossa Jumala kuljetti evankeliumia Poikansa hankkimasta syntien sovituksesta valloittamaan koko maailmaa. Olemme saaneet olla mukana seurakunnan syntymässä ensimmäisenä helluntaipäivänä. Olemme nähneet Pietarin rohkean toiminnan opetuslasten johdossa ja lukeneet siitä, miten Ylösnoussut Herra nousi taivaalliselta valtaistuimeltaan ottamaan vastaan ensimmäisen marttyyrinsa Stefanoksen. Syvennyimme Antiokian seurakunnan syntyyn ja sen harjoittamaan pakanalähetykseen. Näimme juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen välille syntyvän kitkaa Mooseksen laista ja opimme tuntemaan tulisieluisen pakanain apostolin, Paavalin. Hänen seurassaan olemme viime viikkoina siirtyneet pois Jerusalemista ja viimeiseksi Roomaan.
Kirjoja ei nykyäänkään päätetä miten hyvänsä. Juuri muutamat viimeiset sivut ovat hyvässä kirjassa ne mojovimmat, joiden vuoksi on kannattanut polttaa lukulamppua pikkutunneille asti. Myös Luukkaan Apostolien tekoihin pätee sama tosiasia. Aivan erityisesti meidän tulee olla tarkkaavaisia, kun tiedämme että Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat saman kirjoittajan kirjoittamia ja kuuluvat läheisesti keskenään yhteen. Mitä siis tapahtuu koko tämän huikean kaksoisteoksen viimeisissä jakeissa? Tänään jos milloin on syytä lukea Raamattua jae jakeelta mietiskellen.
Rooman juutalaiset: Apu vai taakka Paavalille? 28:17-22
Viimeksi jätimme Paavalin lievään vankeuteen. Hän sai toisin sanoen asua omassa asunnossaan yhdessä häntä vartioivan sotilaan kanssa. Nyt Paavali ei siis voinut kulkea ympäri Roomaa julistamassa evankeliumia. Sen sijaan hän saattoi kutsua luokseen keitä halusi. Paavali tahtoi mahdollisimman pian ottaa selville Rooman juutalaisten asenteen häneen. Nämä olivat mahtavaa ja vaikutusvaltaista joukkoa, jotka kykenivät halutessaan käyttämään vaikutusvaltaansa joko Paavalin hyväksi tai hänen onnettomuudekseen. Olemme jo nähneet, miten he onnistuivat järjestelemään asiat hovissa niin, että Juudean maaherra kutsuttiin pois ja korvattiin toisella. Jopa keisari Neron vaimo Poppea oli kiinnostunut juutalaisten opetuksesta ja hänen välityksellään tapaus Paavali olisi saatettu tuoda keisarin eteen vaikkapa silloin kun viini oli makeimmillaan. Miten juutalaiset suhtautuisivat apostoliin
Paavali toistaa Rooman juutalaisten edessä sen, mitä hän on sanonut aikaisemminkin. Hän ei ollut rikkonut isiltä perittyjä säädöksiä vastaan eikä ollut kansansa petturi. Paavali antaa yksinkertaisen todistuksen ja samalla rakkaudentunnustuksen kansalleen: Hän oli kahleissa Israelin toivon tähden. Näin Paavali täyttää tunnustajantehtävänsä, jonka oli saanut Herralta. Hän oli antanut todistuksen Herrastaan myös Roomassa.
Paavali saa kuulla yllättävän vastauksen. Juudeasta ei ollut tullut kirjettä, joka käsitteli Paavalia. Monet tutkijat epäilevät Luukkaan tietoja tällä kohdin: Tottakai juutalaiset tekivät kaikkensa saadakseen Paavalin pois päiviltä. Tiesiväthän lisäksi Rooman juutalaiset toki Claudiuksen aikaisista mellakoista varsin hyvin, mistä opista oli kysymys. Asiat eivät kuitenkaan ole aina kovin yksinkertaisia. Ensinnäkin Paavalia oli viety Roomaan pikavauhtia, silloiset olot huomioon ottaen. Vaikka kirje olisi lähetettykin, se ei ehkä ollut vielä tullut perille tai sitä kuljettaneella laivaväellä ei ollut ollut yhtä hyvä siunaus mukanaan talvimyrskyissä kuin Paavalilla. Toiseksikin Juudean johtomiehet saattoivat menettää kiinnostuksensa Paavaliin hänen jättäessään Palestiinan. Kolmanneksi on mahdollista, että juutalaiset eivät osanneet yhdistää Paavalia kristittyjen ja juutalaisten mellakoihin v. 48.
Uusi yritys 28:23-31
Juutalaiset palasivat pian. Nyt otettiin kirjoitukset esille ja käytettiin päivä tarkkaan aamusta iltaan. Paavali vyörytti Mooseksen laista ja profeetoista todisteita siitä, että Jeesus oli Jumalan lupaama Messias. Muutamat uskoivat, loput eivät. Juutalaisten lähtiessä Paavali panee pisteen senkertaiselle keskustelulle: Juutalaisten paatumus oli profeettojen ennustama. Jumalan oma kansa oli siis ennustusten mukaisesti hylännyt toivonsa ja pelastuksensa ja lähtenyt omille teilleen. Siksi Jumala on antanut pelastussanomansa pakanakansoille, ja ne myös kuulevat sitä. Näissä sanoissa kuuluu pelastushistorian siipien havinaa. Jerusalem oli poikennut pois ja pakanakansat, Rooma niiden edustajana, olivat tulleet tilalle. Tämän osoituksena Luukas päättää Apostolien teot lyhyeen katsaukseen Paavalin toimintaan Roomassa. Siellä apostoli saattoi tehdä vapaasti sitä, mikä Jerusalemissa oli keinolla millä hyvänsä yritetty estää: Puhua evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Luukas jättää siis Paavalin evankelistan työhön, jossa kukaan ei häntä estänyt.
Mitä Luukas siis tarkoittaa?
Pohtiessamme Apostolien tekojen viimeisiä jakeita meidän on otettava huomioon myös Luukkaan evankeliumi ja sen alku. Luukas on pelastushistorian julistaja. Hän kertoo evankeliuminsa alussa siitä, miten Jumalan enkeli ilmestyi Sakariaalle ja ilmoitti hänelle Johannes Kastajan syntymän. Pojan piti kulkea Elian hengessä Herran edelläkävijänä ja valmistaa kansa Herran tuloa varten. Sakarias oli hurskas juutalainen pappi, joka odotti Jumalan valtakuntaa. Aivan samoin myös Maria ja Joosef ovat juutalaisia, jotka odottavat Jumalan lupausten täyttymystä. Samaan joukkoon lukeutuvat myös Hanna ja Simeon. Luukkaan evankeliumi alkaa julistuksella siitä, että Jumalan pelastushistoria on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Kauan odotetut lupaukset täyttyvät juuri nyt. Satoja vuosia juutalaiset olivat odottaneet Messiaan syntymää. Kun nyt Jumala alkoi toimia näkyvällä tavalla, tapahtumat vyöryivät eteenpäin vastustamattomalla voimalla. Sama sävel jatkuu halki Luukkaan evankeliumin. Jeesuksen elämä, hänen hylätyksi tulemisensa ja hänen ristiinnaulitsemisensa mutta ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa oli ennustettu profeetoissa ja Mooseksen laissa. Tästä aiheesta Ylösnoussut Jeesus pitää maailmanhistorian mahtavimman raamattutunnin murtuneille opetuslapsille Emmauksen tiellä – olisinpa saanut olla sitä kuuntelemassa! Jumalan toiminta on pelastushistoriaa, ei sattumaa.
Halki Apostolien tekojen kulkee sama korostus. Näemme seurakunnan syntyvän ja antavan rohkean todistuksen omaisuuskansalle. Tilanne horjuu kahden vaiheilla, mutta lopulta juutalaisten valtaosa ylimystönsä johdolla torjuu Herran Jeesuksen ja alkaa vainota hänen omiaan. Meneekö siis koko Jumalan suunnitelma myttyyn ihmisten pahuuden tähden? Kaukana siitä: Kaikki tämäkin oli ennustettu. Juuri sitä varten ylösnoussut Herra antaa todistustehtävän sekä opetuslapsille että erityisesti Paavalille: Sanoma hänestä on vietävä maan ääriin asti, aina Roomaan saakka. Juutalaiset paatuvat ja hylkäävät Herransa, mutta pakanakansat tulevat tuntemaan Herran ja hänen hyvyytensä. Näin toteutuu taas kerran Luukkaan evankeliumin alkuluvuista tuttu kaavio: Jumala tekee mitättömäksi ne, jotka ovat itsessään jotain, ja valitsee omikseen ne, jotka eivät ole yhtään mitään. Näin ei yksikään ihminen voi kerskua Jumalan edessä. Luukas jättää Paavalin levittämään evankeliumia pakanoiden keskuuteen. Sen sijaan juutalaiset poistuvat näyttämöltä. Luukkaan lukijat eivät kaivanneet muistutusta: V. 70 roomalaiset sotajoukot valloittivat Jerusalemin ja hävittivät pyhän temppelin. Köyden pää oli tullut vetävän käteen. Todellisia juutalaisia, Abrahamin ja Iisakin seuraajia, olivat nyt ne, jotka seurasivat Sakariaan, Hannan ja Simeonin uskoa ja tunnustivat omakseen Herran Jeesuksen.
Onko tuomio lopullinen?
Paavali tajuaa roomalaisille kirjoittaessaan (Room 9-11) ongelman syvyyden: Jumalan oma kansa oli hylännyt Herransa, mutta pakanat olivat ottaneet hänet vastaan. Juutalaisten luopumus ei ollut Jumalan vika, vaan juutalaisten. Lisäksi koko kansa ei ollut luopunut: Vähäinen jäännös oli jäänyt osoitukseksi siitä, että Jumala oli uskollinen Abrahamille ja Iisakille antamilleen lupauksille. Paavali jää odottamaan suurta tulevaisuutta: Vielä joskus halveksittu Kristus kelpaa myös juutalaisille ja silloin pakanat ja Israel ovat yhdessä Jumalan oma kansa. Tätä odotamme edelleen aikana, jona juutalaislähetys on äärimmäisen vaikeaa työtä.
Mitä jää kertomatta?
Luukas näyttää jättävän kertomuksensa kesken. Mitä Paavalille myöhemmin tapahtui? Täydet kaksi vuotta evankeliumin saarnaamista – entä sitten? Eikö Luukas tiedä vai eikä hän tahdo puhua siitä, että Paavali kärsi marttyyrikuoleman Roomassa? Miksei hän puhu mitään Jerusalemin hävityksestä tai Paavalin keskusteluista keisarin kanssa? Luukas on yksinkertaisesti suorittanut tehtävänsä loppuun (ks 1:8). Evankeliumi oli viety Jerusalemista katsoen maan ääriin, nimittäin pakanamaailman keskukseen Roomaan. Nyt oli lopullisesti selvää, että Kristuksen evankeliumi oli evankeliumi koko maailmaa varten. Olemme saaneet seurata tämän evankeliumin ensimmäisiä vaiheita. Olisi upeaa seurata sen etenemistä halki vuosisatojen meille asti tänne Pohjolan perukoille. Tähän päivään mennessä evankeliumi ei ole pysähtynyt. Se kulkee mantereelta mantereelle, maasta maahan ja sydämestä sydämeen. Se tempaisee mukaansa ihmisiä samalla voimalla kuin lähtiessään liikkeelle Kristuksen tyhjältä haudalta. Tässä evankeliumissa, Jumalan voimassa, on meidänkin voimamme ja Kirkon todellinen aarre.