Room. 15 – Hurjia suunnitelmia

Kategoria:
Opetus
Aihepiiri:
Uusi testamentti

Hurjia suunnitelmia – luku 15

Tässä luvussa Paavali tuo julki suunnitelmat, jotka hänellä oli maailmanlähetyksen edistämiseksi. Saamme istahtaa hetkeksi suuren apostolin seuraan ja odottaa jännittyneenä yhdessä hänen kanssaan, miten suunnitelmat toteutuvat. Tätä ennen Paavali kuitenkin jatkaa vielä saman aiheen käsittelemistä, joka alkoi jo edellisessä luvussa. Hän siis puhuu edelleen siitä, miten kristittyjen tulee hoitaa toinen toistaan ja jaksaa kantaa toisiaan rakkaudessa. Tästä olemme jo viime jaksossa puhuneet ja saamme osittain kerrata vanhaa, mutta vaikeaa läksyä. Tämän lisäksi Paavali tuo esiin uutta ja painavaa sanottavaa aiheestaan.

Kristuksen esimerkki 15:1-6

Paavali on jo pitkään kirjoittanut siitä, miten kristittyjen tulee rakastaa toisiaan ja antaa rakkauden peittää heitä mahdollisesti erottavat asiat. Kun jokainen seurakunnan jäsen ponnistelee toisten huomioonottamisessa, sopu säilyy kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla. Paavali on korostanut sitä, miten kristityn on oltava valmis jopa uhraamaan hengellisen vapautensa, jotta heikot kristityt eivät loukkaantuisi ja liukuisi pois uskosta. Ensimmäisessä jakeessa hän tunnustautuu itse selkeästi sellaiseksi ”vahvaksi” kristityksi, joka osaa ottaa kaikki ruuat Jumalan kädestä yhtä pyhinä ja kiitollisin mielin. Samoin hän suhtautuu juutalaiseen juhlakalenteriin. Viime kerralla tarkastelimme, miten erinomaisen esimerkin Paavali antoi omalla käyttäytymisellään.

Nyt Paavali ottaa esille viimeisen ja lopullisen perustelun: itse Kristuskaan ei elänyt itselleen mieliksi. Hän jos joku luopui omasta kunniastaan ja vapaudestaan heikkojen hyväksi. Siksi Jeesus itse on meille paras esimerkki siitä, miten Jumalan oman tulee itsensä ja ylpeytensä unohtaen jaksaa kantaa heikompien ja tyhmempien heikkoutta ja tyhmyyttä. Hän on meille kaikille kutsu palvelevaan ja pitkämieliseen rakkauteen. Toinen tärkeä samasta asiasta puhuva kohta Paavalin kirjeissä on Fil. 2:5-11: Kristuksella oli Jumalan muoto, mutta hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän nöyryytti itsensä palvelemaan alemmas kuin kukaan toinen milloinkaan. Jos meillä olisi mielessämme kuva kärsivän Kristuksen rakkaudesta, jaksaisimme ymmärtää omistamme poikkeavia mielipiteitä huomattavasti nykyistä paremmin. Jeesus itse temppeliä puhdistaessaan ja Paavali taistellessaan galatalaisia vastaan ovat meille parhaat esimerkit siitä, että Jumalan sanan totuutta ei saa panna piiloon. Mutta totuuden piilottelemisesta meille tyypilliseen hengelliseen ylpeyteen ja itsetärkeyteen on pitkä matka.

Päätöskehotukset kristillistä elämää varten 15:7-13

Tämä jakso päättää kaiken sen, mitä Paavalilla on ollut sanottavaa kristillisestä elämästä (luvut 12-15). Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi eli vapahtamaan juutalaisia. Näin Jumala osoitti olevansa uskollinen lupauksille, jotka hän oli antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Samalla kuitenkin Jumalan laupeus on vetänyt puoleensa myös runsaasti pakanoita. Näin ovat toteutuneet monet lupaukset siitä, miten kerran vielä pakanat tulisivat kiittämään Israelin Jumalaa. Näin Kristus on tullut koko maailman Vapahtajaksi, ottamaan hoivaansa sekä juutalaiset että pakanat. Ja niin kuin Kristus on ottanut hoivaansa meidät, niin meidänkin tulee ottaa hoivaamme toinen toisemme. Näin evankeliumi luo maailmaan uutta toivoa ja rakkautta. Oikea usko vaikuttaa iloa ja rauhaa, jotka ovat peräisin tämän pahan maailman ulkopuolelta, itse Jumalasta.

Tuliko Paavali kirjoittaneeksi liian ruudikkaasti? 15:14-19

Paavali alkaa päättää kirjettään. Hän on puhunut ensin uskonvanhurskaudesta ja sitten kristillisestä elämästä. Molemmista aiheista kirjoittaessaan hän on innostunut ja kirjoittanut omaan tyyliinsä, kiivaasti, täynnä hehkua ja palavasti. Tämä hehku on selvästi nähtävissä Roomalaiskirjeestä. Nyt hän tahtoo varmistaa, ettei hänen intonsa vain ole loukannut ketään. Ei hän toki sitä tarkoittanut, että Rooman seurakunnan asiat olisivat niin päin seiniä, että sitä täytyi sitä varten lähestyä näin intoa täynnä olevalla kirjeellä. Paavali tunnustaa ystävällisesti ja kohteliaasti Rooman kristittyjen kyvyn neuvoa toinen toistaan. Kuitenkaan hän ei onneksemme häpeä kirjettään, vaikka ymmärtää sen sisältävän kiivaita kohtia. Paavali ei häpeä myöskään virkaansa, jonka takia hän oli joutunut taistelemaan paljon. Hän uskaltaa käyttää palveluksestaan jopa ilmaisua ”papillinen”, jota koko Uusi testamentti ei muulloin koskaan käytä seurakunnan palvelijoista, ainoastaan Kristuksesta. Muut ovat yleensä aina laumalle asetettuja paimenia, palvelijoita, huoneenhaltijoita tai vastaavia. Nyt Paavali sanoo kuitenkin omasta virastaan pakanain apostolina, että se on papillista työtä. Hän on ollut evankeliumin palveluksessa, jotta pakanakansoista tulisi Jumalalle kelpaava ja Pyhän Hengen pyhittämä uhri. Me pakanat tunnustamme mielellämme, että suuren pakanain apostolin työ oli tosiaan uhripalvelusta. Itse Jumala käytti häntä ja otti pakanat hänen avullaan omaksi kansakseen Kristuksen lunastusveren tähden. Me teemme oikein, jos olemme edelleen kuuliaisia omalle apostolillemme ja hänen ohjeilleen.

Minne nyt? 15:20-33

Paavali tekee selkoa omista suunnitelmistaan. Hän oli tehnyt jo pitkän päivätyön itäisen Välimeren piirissä. Hän oli julistanut rohkeasti sanaa Jerusalemin ympäristöstä alkaen ja sen jälkeen eri puolilla Kreikkaa. Antiokia, Efesos ja Ateena olivat hänelle tuttuja paikkoja siinä kuin Korintti ja Tessalonikakin. Kaikkialla oli syntynyt seurakuntia apostolin työn tuloksena. Apostoli oli perustanut seurakuntia etupäässä suurkaupunkeihin. Näistä tuli emäseurakuntia, joista käsin tehtiin edelleen lähetystyötä ympäröiviin seutuihin. Paavali oli tottunut tekemään lähetystyötä vain siellä, missä kukaan toinen ei ollut julistanut evankeliumia. Näin kukaan ei päässyt sanomaan, että hän liikkui muiden kalavesillä. Nyt alkoi itäisen Välimeren piirissä olla jo ahdasta. Paavali oli jo nostanut katseensa läntiselle Välimerelle. Italiassa oli jo kristittyjä eikä Paavali aikonut poiketa tavoistaan ja ryhtyä tunkeilemaan muiden tonteille. Sen sijaan Hispaniassa (nykyiset Espanja ja Portugali) ja Galliassa (pääosin nykyistä Ranskaa) oli vielä tilaa. Paavalin mieli paloi sinne. Jumalan tuli kuljetti häntä eteenpäin. Ilmeisesti hän toivoi Rooman seurakunnan tukevan hänen työtään taloudellisesti ja esirukouksin.

Meillä olisi oppimista Paavalin lähetysinnosta. Tokihan omassa ympäristössämme on vielä paljon työtä. Eihän meidän maassamme Kristusta tunneta niin kuin Jumala soisi. Siksi hän kutsuukin aina uusia ja uusia työntekijöitä. Meillä saisi kuitenkin olla vielä paljon palavampi näky maailmanlähetyksestä. Viesti Kristuksesta on vietävä kaikkialle. Se on hänen oma käskynsä, joka velvoittaa meitä. Juuri tämän kärsivän maailman keskellä mekin saamme nähdä pellot vaalenneina ja odottamassa työmiehiä. Lähetyskentille lähtijöitä on vähän. Jokaisen meidän tulisi kysyä itseltämme miksi näin on. Olisi syytä punnita tarkoin, olisiko Jumalalla käyttöä juuri minulle. Jos päädymme jäämään kotimaahan, meidän tehtävämme on rukoilla toisia lähtijöiksi ja ymmärtää heidän tosiaan lähtevän meidän puolestamme.

Miten suunnitelmien kävi?

Ennen kuin Paavali saattoi lähteä Rooman kautta Hispaniaan, hänen oli käytävä Jerusalemissa viemässä pakanoiden kokoama uhrilahja äitiseurakunnan köyhille. Tämä käynti ei ollut mikä hyvänsä poikkeaminen, jonka olisi voinut tehdä kuka hyvänsä. Paavalilla oli paljon pelissä. Jerusalemin kokouksessa Paavalin julistama vapaa evankeliumi oli hyväksytty, eikä pakanakristittyjen tarvinnut noudattaa Mooseksen lakia. Ainoa velvoite, jonka Paavali suostuu tunnustamaan, oli avustuksen kokoaminen Jerusalemin köyhille (Gal. 2:10). Tämän velvoitteen Paavali oli kaikkialla täyttänyt tunnollisesti. Sen sijaan Korintissa ja muuallakin oli usein ilmaantunut lakihurskaita, jotka vastustivat vapaata evankeliumia. Nyt Paavali aikoi tarttua härkää sarvista. Hän oli kyllä tehnyt oman osuutensa, mutta oliko Jerusalemin alkuseurakunta edelleen valmis tekemään omansa? Luvassa oli jännittävä käynti, jota ei auttanut jättää apureille. Paavalin oli itse mentävä Jerusalemiin huolimatta siitä, että juutalaiset uhkasivat hänen henkeään – tai ehkä juuri siksi, halusihan hän nimenomaan herättää juutalaisten kiivauden ja mustasukkaisuuden.

Paavali itse ei kerro seuranneista tapahtumista. Luukas kertoo apostolien teoissa, miten apostolit tapasivat uudelleen Jerusalemissa. Molemmat osapuolet tahtoivat Kirkon yhteyttä. Paavali tahtoi osoittaa sen käytännössä vierailemalla Jerusalemin temppelissä osoittaakseen, ettei hän tahtonut vietellä lakihurskaita juutalaisia noudattamasta Mooseksen lakia. Temppelissä juutalaiset raivostuivat nähdessään Paavalin. Vain roomalaisten sotilaiden nopea väliintulo esti Paavalin ennenaikaisen marttyyrikuoleman. Tämän jälkeen Paavalia pidettiin vangittuna eri paikoissa, kunnes hänet lähetettiin Roomaan keisarin eteen. Emme tiedä tarkoin, miten Paavalin kävi keisarin edessä. Voimme olla melko varmoja siitä, että Paavali teloitettiin Neron vainoissa 60-luvulla. On mahdollista, että hän vapautui vielä vankeudesta ennen kuolemaansa ja toteutti Hispanian matkansa. Näin kertoo varhaiskristillinen Ensimmäinen Kleemensin kirje (5:7). Minkäänlaista varmuutta emme kuitenkaan näistä asioista enää saa. Tiedämme vain, että Herran apostoli toimitti uskollisesti palvelusvirkansa loppuun asti ja sinetöi myös todistuksensa Herrastamme verellään.