Ilmestyskirjan luvussa 20 on näky tuhatvuotisesta valtakunnasta. Näky on kiistellyimpiä Raamatun kohtia. Mitä se tarkoittaa?
Monet ymmärtävät näyn tarkoittavan paratiisimaista aikaa, joka tulee maan päälle ennen viimeistä tuomiota ja kestää tuhat vuotta. Uskossa Jeesukseen kuolleet nousevat haudoista, Perkele sidotaan, hänen ei anneta tehdä mitään pahaa ja Jeesus hallitsee maailmaa omiensa kanssa. Ongelmallinen tämä selitys on siksi, ettei Uusi testamentti muualla puhu mitään maanpäällisestä paratiisista. Jos sellainen olisi tulossa, miksi Jeesus pitkässä puheessaan lopunajoista (Matt 24) tai Paavali opettaessaan seurakuntia ei edes viitannut siihen? Koko Uuden testamentin opetus on ennemminkin, ettei toiveita tämän maailman paremmaksi muuttumisesta kannata elätellä. Maailma muuttuu sitä pahemmaksi mitä pitemmälle aika kulkee ja pahuus loppuu vasta sitten, kun Jeesus saapuu toteuttamaan viimeisen tuomion. Mainittu selitys on vaarallinen siksi, että joku saattaa sen takia ajatella, ettei vielä tarvitse selvittää asioita Jumalan kanssa, koska sen ehtii tehdä tuhatvuotisen valtakunnankin aikana. Augsburgin tunnustus torjuu tämän selityksen (kohta 17).
Jo nyt taivaassa
Johannes näkee näyssä, että Saatana sidotaan ja heitetään alas syvyyteen. Syvyys Ilmestyskirjassa kuvaa Jumalan asuinsijan, taivaan, vastakohtaa. Sitominen ei välttämättä tarkoita toiminnan lopettamista kokonaan; kyse saattaa ennemminkin olla toiminnan rajoittamisesta. Sidottu Perkele voi tehdä vain sen, mitä Jumala sallii. Jumala sallii Perkeleen tehdä työtä tietyissä rajoissa tässä maailmassa mutta ei taivaassa. Johannes näkee niiden sielut, jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen. Johannes puhuu marttyyreista. Kaikkia, jotka eivät ole luopuneet uskosta, voi eräässä mielessä pitää marttyyreina: he ovat olleet valmiit kuolemaan uskonsa tähden. Nyt he virkoavat eloon. Johannes näkee sieluja – ruumiin ylösnousemuksesta ei siis vielä ole kyse. Sielut hallitsevat Jeesuksen kanssa. Raamattu opettaa, että jo nyt Jeesuksella on kaikki valta ja hän on kuningasten Kuningas.
Paras selitys näkyyn on mielestäni tämä: Johannes näki, mitä on siellä, missä Jumala asuu. Saatana on heitetty sieltä pois ja siksi siellä ei ole mitään pahaa. Näky kertoo, mitä Jeesukseen uskovalle tapahtuu kuoleman jälkeen. Ruumis jää tänne, mutta sielu herää eloon ja pääsee Jumalan luo. Tätä Johannes kutsuu ensimmäiseksi ylösnousemukseksi. Uskossa kuolleet osallistuvat Jeesuksen kanssa taivaassa tämän maailman hallitsemiseen. Eikä Saatana enää pääse hyökkäämään heidän kimppuunsa. Johannes kertoo, ettei toisella kuolemalla ole valtaa näihin kristittyihin. Toinen kuolema tarkoittaa kadotusta (Ilm 20:14). Niillä, jotka ovat päässeet taivaaseen, ei ole siellä enää vaaraa eksyä ja joutua kadotukseen. Tuhat vuotta tarkoittaa pitkää aikaa, joka päättyy Herramme tulemiseen. Juuri ennen Jeesuksen paluuta – siis juuri ennen tuhatvuotisen valtakunnan loppumista – Perkeleen annetaan riehua pahemmin kuin koskaan. Tätä ymmärrän Johanneksen tarkoittavan sillä, että Saatana päästetään vankilastaan, kun tuhat vuotta on kulunut (Ilm 20:7).
Rohkaisu vainotuille kristityille
Perkele ahdisti Johanneksen aikana kristittyjä hirvittävällä tavalla. Heitä pilkattiin, vainottiin ja tapettiin. Näky tuhatvuotisesta valtakunnasta rohkaisi heitä: Älkää luopuko Herrastanne. Teidän ruumiinne voidaan tappaa, mutta jos ette kumarra petoa, sielunne pääsee sinne, missä Perkeleen käsi ei enää ulotu teihin, koska hänet on heitetty sieltä pois. Siellä teistä tulee niidenkin hallitsijoita ja tuomareita, jotka tässä maailmassa ovat hallinneet teitä ja langettaneet teille kuolemantuomion. Samaa näky julistaa meillekin: Kuoleman kautta pääsemme valtakuntaan, jossa kaikki on hyvin ja jossa saamme olla ja hallita – kuten Paavali sanoo (Fil 1:23) – Kristuksen kanssa. Sinne pääseminen edellyttää vain sitä, ettemme luovu Herrastamme.