14. luku: ”En tunne sitä miestä!”

Juonia punotaan 14:1-2

Jerusalem ja sen temppeli olivat juutalaisen uskon kiistaton keskuspaikka. Pääsiäisjuhlan ajaksi pyhään kaupunkiin virtasi pyhiinvaeltajia koko maailmasta. Pääsiäinen muistutti koko kansaa siitä Jumalan pelastusteosta, että hän johdatti Israelin vapauteen Egyptin orjuudesta. Tähän juhlaan, jonka asettamisesta kerrotaan luvussa 2Moos 12, kuului pääsiäislampaan ja happamattoman leivän syöminen. Juhlan huippukohtaa vietettiin kevätpäivän tasausta seuraavan kuun (Niisan-kuu) 15. päivänä. Jo tavallinen pääsiäinen oli hyvin räjähdysherkkää aikaa, mutta nyt oli Jerusalem Jeesuksen takia täynnä aivan erityistä jännitystä. Kansan johtajien ei tehnyt mieli ryhtyä leikkimään tulella ja mittauttaa kannatustaan julkisesti. Jeesus oli kyllä raivattava pois tieltä, mutta ei juhlan aikana eikä missään tapauksessa kansan silmien edessä. Uskonkiihkoinen kansa oli laskematon tekijä, jonka selän takana asia oli hoidettava. Joka tapauksessa ratkaisun aika oli lähellä. Näin siis mustat varjot alkavat ihmisten sitä huomaamatta ympäröidä Jumalan valtakuntaa yhä synkemmin ja synkemmin.

Naisen kallis lahja 14:3-9

Jeesus piti majaansa Jerusalemin ulkoupuolella, Betaniassa. Markus mainitsee hänen asuneen pitalisen Simonin kodissa. Täällä sattuu yllättävä ja osin arvoituksellinen tapahtuma. Koko antiikkinen maailma osasi arvostaa upeasti tuoksuvia voiteita. Nainen, jonka nimeä ei mainita, ottaa kalliin voidepullon, rikkoo sen ja vuodattaa voiteen Jeesuksen päähän. Hienoja voiteita – tämäkin maksoi työläisen vuosipalkan verran – käytettiin juhlistamaan suuria juhlia ja tärkeitä ihmisiä. Ehkä nainen ajatteli vain tätä. Ehkä hänen mielessään oli uskontunnustus, että Jeesus on Jumalan lupaama Kristus, voideltu kuningas. Jeesus ottaa esille vielä yhden voiteen käyttötarkoituksen: Vainajat voideltiin ennen hautaamista. Voiteen haaskaamista harmittelevat opetuslapset saavat Jeesuksen nuhteet: Teko paljasti naisen rakkauden Jeesukseen. Rakkaus ei laskelmoi eikä katsele kukkaroa. Se antaa, mitä sillä on ja juuri siinä on sen suuruus. Näin lyhyt kertomus on dokumentti yhden ihmisen suuresta rakkaudesta Jeesukseen. Hyvä teko vain korostuu joutuessaan mustiin kehyksiin: Edellä kerrotaan Jumalan kansan johtomiesten murhahankkeista, heti voiteen vuodattamisen jälkeen Juudaksen aikeista kavaltaa Herransa.

Kavaltaja liikkeellä 14:10-11

Juudaksen ilmaantuminen on todellinen lottovoitto Jeesuksen vihollisille. Nyt asia voitaisiin hoitaa sivussa julkisuudelta ja ilman suuria vaaroja. Kavaltaja opetuslapsipiirissä merkitsi sitä, että ylipapit kykenivät itse valitsemaan hetkensä eivätkä olleet enää tapahtumien kuljeteltavina. Juudaksen henkilö on kiehtonut ja pelottanut ihmisiä kaikkina aikoina. Hänestä ja hänen motiiveistaan voidaan valitettavasti sanoa vain hyvin vähän varmaa. Varmaa on vain, että jokainen kristitty joutuu Juudaksen kohdalla jakamaan sympatiansa. Hänen petoksessaan ei ole mitään puolusteltavaa. Kuitenkin Juudas, kavaltaja ja katuja, on liian traaginen hahmo vain hylättäväksi ja unohdettavaksi. Miksi tarvittiin Juudasta? Mitä hänen mielessään liikkui? Miksi hän katui? Saiko Juudas sittenkin armon? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Pääisäisateria valmistetaan 14:12-16

Markus kertoo, miten pääsiäisateria valmistetaan juutalaiseen tapaan. Näiden jakeiden perusteella me saamme täsmätyksi oman kalenterimme. Nyt oli ensimmäinen happamattoman leivän päivä ja pääsiäisateriaa valmisteltiin. Markuksen mukaan päivä oli siis Niisan-kuun 14. päivä. Sen mukaan Jeesus ristiinnaulittiin seuraavana päivänä eli Niisan-kuun 15. päivänä. Johanneksen evankeliumin mukaan juutalaiset eivät olleet vielä syöneet juhla-ateriaa ja Jeesus kuoli sillä hetkellä, kun pääsiäislampaita alettiin teurastaa, siis Niisan-kuun 15. päivänä (ks. Joh 18:28 ja 19:31). Ongelma on mielenkiintoinen, mutta sittenkin vain pieni sivujuonne koko kärsimyshistoriassa. Tärkeämpää on se, että tapahtumat kulkevat eteenpäin Jumalan viitoittamaa tietä. Kaiken vihan ja murhanhimon keskellä Jeesus kulkee tätä tietä ja osoittaa merkkien avulla muillekin, että Jumala on heidän kanssaan. Löytyy tuntematon mies, jonka yläsali oli valmis Jumalan Pojan viimeiselle aterialle.

Kavaltajan kauhunhetket 14:17-21

Emme voi kuvitella Juudaksen kauhua, kun Jeesus alkaa puhua tulevasta kavalluksesta. Jeesus ei kuitenkaan anna petturia ilmi, vaan tyytyy viittaamaan psalmiin 41 (41:10). Koko Jumalan Pojan kärsimysmystie oli viitoitettu pyhissä kirjoituksissa. Jumala ei ollut kuitenkaan pelkkä taustalla toimiva ohjaaja, joka kuljetti kaikkea oman mielensä mukaan. Hänen Poikansa kavaltaminen oli raskas synti ja vastuu siitä oli synnin tekijän, jolle se oli liian raskas kannettavaksi.

Jumala valmistaa aterian 14:22-26

Aterian kuluessa tapahtuu jotakin ihmeellistä. Vanhan liiton pääsiäisaterialla syötiin ruokalajeja, joihin liittyi muisto Jumalan pelastustyöstä. Vielä nykyäänkin juutalaiset kyselevät juhla-aterialla toisiltaan, mitä tämä kaikki merkitsee. Vastaus on nimenomaan siinä, että Jumala pelasti Egyptin orjuudesta ne, jotka nyt juhlivat vapauttaan: ”Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä: ’Mitä nämä menot merkitsevät?’, niin vastatkaa: ’Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä, kun hän rankaisi egyptiläisiä mutta säästi meidän kotimme” (2Moos 12:26-27). Jumalan pelastusteko ei siis kuulu vain historiaan, vaan myös ja ennen kaikkea nykyisyyteen. Nyt Jeesus antaa aterialle kokonaan uuden selityksen. Hän kiittää Jumalaa leivästä ja jakaa sen omilleen. Leipä on nyt salatulla tavalla hänen ruumiinsa. Samoin hän kiittää Jumalaa viinistä, joka on nyt hänen verensä. Näin Vanhan testamentin ihmeet toistuvat uudessa ja suuremmassa mittaaavassa: Jumala solmii Jeesuksessa uuden liiton, joka vahvistetaan verellä kuten ensimmäinenkin liitto (2Moos 24:8). Kuten Jeremia oli ennustanut (Jer 31:31-34), uusi liitto tulisi korvaamaan vanhan. Uusi perustui nyt siihen, että Jeesuksen veri vuodatettiin koko maailman edestä. Sen taustalla on siis Jumalan ehdoton anteeksiantamus, ei ihmisen kyky noudattaa hänen käskyjään.

Yö synkkenee 14:27-31

Ehtoollinen on asetettu ja Jeesus voi jatkaa tietään eteenpäin. Opetuslapset eivät vieläkään ymmärrä, miten lähellä ovat ratkaisun hetket. Sakarjan kirjan (13:7) sanakaan ei saa Pietaria taipumaan: omasta mielestään hän oli valmis vaikka mihin. Jeesus tietää paremmin, mutta hän on nyt hyvin koskettavalla tavalla yksin.

”Tapahtukoon sinun tahtosi” 14:32-42

Pietari, Jaakob ja Johannes olivat saaneet olla todistamassa Jeesuksen kaikkein suurimpia hetkiä. Jeesus valitsee heidät tuekseen Getsemanen rukoustaisteluun. Oli myöhäinen yö ja juhla-ateria vaati veronsa. Silmänluomet eivät pysyneet auki. Tilannetaju oli opetuslasten sisäpiiriltä täysin hukassa. Jeesus taistelee yksin rukouksessa. Hänen edessään on kärsimys, häpeä ja kuolema. Jumalan vihan malja, jolla Jeremia sai tehtäväkseen juottaa kaikki kansat (Jer 25:15), on hänen edessään. Jeesus rukoilee vapautusta, mutta turhaan. Taivas on vaiti eikä Jumala anna Pojalleen kiertotietä. Hänen oli tyhjennettävä ihmiskunnan synnin täydeksi saama vihan malja yksin, viimeiseen pisaraan asti. Siihen hän on valmis ja siksi hän kokoaa omansa toivottomaan kohtaamiseen vihollisten kanssa.

Yö kätkee pelkurit 14:43-50

Pääsiäisen aikaan oli täysikuu, mutta silti öinen puutarha tarjosi varman pakotien sitä haluavalle. Ihmisiä oli liikkeellä paljon eivätkä Jeesuksen viholliset halunneet ryhtyä pimeässä arvailemaan, kenen perässä piti juosta. Siksi tarvittiin selvää merkkiä, juudaksensuudelmaa. Merkin jälkeen toiminta alkaa. Jeesus torjuu väkivaltaisen puolustautumisen. Nyt oli pimeyden hetki ja aika, jona kaikkein synkimmät pyhät kirjoitukset kävisivät toteen. Tämä hävittää opetuslasten viimeisetkin rohkeuden rippeet ja alkaa joukkopako.

Kuka – Markusko? 14:51-52

Tapahtumapaikalle ilmaantuu nuori mies, joka on askarruttanut evankeliumin lukijoita. Ilmeisesti miehen koti oli hyvin lähellä ja ensimmäiset pakenijat olivat hälyttäneet hänet viestillään paikalle yövaatteissaan. Nuori mies häviää yhtä äkkiä kuin on tullutkin. Juuri tämä tarkoituksettomalta näyttävä ilmaantuminen ja katoaminen on saanut monet arvelemaan, että evankelista olisi sijoittanut tekstiin itsensä. Mahdotonta tämä ei toki ole, mutta sittenkin pelkkää arvailua.

Verho väistyy – lopultakin! 14:53-65

Ylipapit kutsuivat koolle välittömästi Suuren neuvoston. Tämä 70-jäseninen neuvosto oli juutalaisten ylin hallinnollinen elin ja roomalaiset olivat antaneet sille laajat valtuudet. Kuolemanrangaistusta ei Suurella neuvostolla ollut kuitenkaan lupa langettaa. Neuvoston kokouksen virallisuus on kyseenalainen, mutta nyt oli kiire. Asia oli saatava valmiiksi aamuun mennessä, sillä muuten kansa saattoi tehdä mitä hyvänsä. Mooseksen lain mukaan kuolemantuomioon vaadittiin kahden todistajan todistus rikoksesta (5Moos 19:15). Näyttöä rikoksesta ei tahtonut löytyä. Erimielisyyden aiheita oli vaikka millä mitalla, mutta kuolemantuomion syyksi ei kelvannut mikä hyvänsä. Siksi ylipappi käy suoraan asiaan. Nyt Messias-salaisuus murtuu, tosin vieläkin vain kansan johtomiesten edessä. Kysymys on suora eikä ylipapin Jumalasta käyttämä kiertoilmaus sitä hämärrä: oliko Jeesus Kristus ja Jumalan Poika vai ei? Vastaus on yhtä selvä, ja siksi ylipappi syyttää Jeesusta Jumalan pilkkaajaksi. Neuvosto yhtyy tuomioon ja näin on Jumalan kansa hylännyt Jeesuksen. Viha pääsee irti valtoimenaan: Jumalaa pilkannut oli hävitettävä pyhästä kansasta.

Entä Pietari? 14:66-72

Markus ei säästele Pietaria, opetuslasten johtajaa ja myöhemmän Kirkon kiistatonta ykkösmiestä. Pietarin pelkuruus ja nöyryytys käydään läpi pohjaan saakka, mitään salailematta. Tilanne oli hänelle vaikea, jopa hengenvaarallinen. Silti häpeä oli täydellinen: Muutamaa tuntia aikaisemmin uskollisuutta kuolemaan asti vannonut mies pelkää muutamaa palvelijatyttöä. Kun Pietari purskahtaa itkuun, Jeesuksen omien konkurssi on tosiasia.