Markuksen evankeliumin raamattupiirin 14. kokoontumiskerran päätöshartaus

Herra Jeesus asetti pyhän ehtoollisensa, jossa hän leivän ja viinin alla toden totta antaa todellisen ruumiinsa meille syötäväksi ja verensä juotavaksi, kuten hänen omat asetussanansa selvästi ilmoittavat. Tämä on kuolevan Vapahtajan hänen maanpäällisen seurakuntansa hyväksi, meidän hyväksemme tekemä pyhä testamentti. Se on todella ihmeellinen, armosta rikas ja jumalallinen jälkisäädös. Ihmeellinen, sillä järki ei sitä ymmärrä. Armosta rikas, sillä tässä on pelkkä armo. Jumalallinen, sillä tämän testamentin sisällyksenä on Jumalan ainokaisen Pojan liha ja veri. Vain Jumala voi tehdä tällaisen jälkisäädöksen. Ajallisestikin isät tekevät testamenttinsa lastensa hyväksi, joille he näin antavat maallisen katoavan jäämistönsä omistusoikeuden. Kun sen sijaan Herramme ja Jumalamme Jeesus Kristus kävi puolestamme kärsimään ja kuolemaan, hän ei jättänyt meille testamenttinaan hopeaa tai kultaa, tavaraa tai muuta omaisuutta, vaan katoamattomat, iankaikkiset, taivaalliset aarteet. Suorastaan itsensä, tosi ruumiinsa syötäväksi ja tosi verensä juotavaksi. Sanohan, voisimmeko enää enempää pyytää?

Eihän kukaan olisi rohjennut pyytää, edes ajatellakaan tai aavistaa tällaista lahjaa, tällaista testamenttia taivaan Herralta ja sotajoukkojen Jumalalta saatavan. Herra Jeesus, tosi Jumala tosi Jumalasta, antaa itsensä testamenttina meille tässä pyhässä ehtoollisessaan. Tässä me hänet löydämme, tässä hän on olennollisesti, kokonaan omanamme. Siellä missä hänen tosi lihansa ja verensä on, siinä hän itsekin on sekä jumalallisen että inhimillisen luontonsa puolesta täydellisesti läsnä. Samoin kuin hänen jumaluutensa on yhdistynyt mitä kiinteimmin hänen ihmisyyteensä yhdessä ainoassa erottamattomassa persoonassa ikuisiksi ajoiksi, samoin me pyhässä ehtoollisessa otamme vastaan todella koko Kristuksen Jumalana ja ihmisenä. Eihän tässä suinkaan ole vain ihmisen liha ja veri, mikä meitä tuskin hyödyttäisi (Ei liha mitään hyödytä Joh 6:63), vaan tässä on Jumalan Pojan liha ja veri, joka ei suinkaan ole kuollut ja voimaton, vaan täynnä henkeä ja elämää.

Suurenmoisen ihmeellinen ja armosta rikas jumalallinen on siis tämä testamentti. Iloitkoot siitä kaikki kristityt, kiittäkööt Jumalaa ja käyttäkööt sitä, jotta vaurastuisivat ja saisivat lohdutuksensa siitä iankaikkiseksi autuudeksensa.

Fredrik Gabriel Hedberg / Ainoa autuuden tie