Markuksen evankeliumin raamattupiirin 1. päätöshartaus: Katumus ja parannus

Uusi testamentti pitää voimassa lain virkaa ja hoitaakin sitä. Niinpä Paavali sanoo (Room 1): Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkien ihmisten ylle ja vielä (Room 3): Koko maailma on syyllinen Jumalan edessä eikä yksikään ihminen ole vanhurskas hänen edessään. Ja Kristus sanoo (Joh 16): Pyhä Henki on syyttävä maailmaa synnistä.

Tämä on Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan. Tämä on vasara, josta Jeremia sanoo: Minun sanani on vasara, joka kalliot musertaa. Tämä ei ole ihmistekoista katumusta, vaan todellista sydämen tuskaa, kuoleman kärsimistä ja kokemista.

Tällaista on oikea parannuksen alku. Ihmisen täytyy kuulla tämä tuomio: Kenestäkään ei ole mihinkään, olittepa julkisyntisiä tai pyhimyksiä. Teidän jokaisen täytyy muuttua muuksi ja toimia toisin kuin nyt olette ja toimitte, keitä ja kuinka suuria, viisaita, mahtavia ja pyhiä te sitten olettekin. Tässä ei kukaan ole hurskas.

Tätä lain virkaa hoidettuaan Uusi testamentti heti julistaa evankeliumin lohdullisen armonlupauksen, joka on uskossa otettava vastaan. Niinpä Kristus sanoo (Mark. 1): Kääntykää ja uskokaa evankeliumi, se merkitsee: Muuttukaa, toimikaa toisin ja uskokaa minun lupaukseni. Myös Johannesta, joka tuli ennen Kristusta, sanotaan kääntymyksen saarnaajaksi, mutta syntien anteeksiantamusta varten. Se merkitsee: hänen oli määrä nuhdella kaikkia ja tehdä heistä syntisiä, jotta he tietäisivät, mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä siten tulisi Herralle valmistettuja eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan. Samoin sanoo Kristus itse (Luuk 24): Minun nimessäni on saarnattava koko maailmassa kääntymystä ja syntien anteeksiantamusta.

Mutta missä laki hoitaa edellä kuvattua virkaansa yksinään niin, että evankeliumi ei tule sen lisäksi, siinä on läsnä kuolema ja helvetti, ja ihminen joutuu epätoivoon niin kuin Saul ja Juudas. Pyhä Paavalikin sanoo, että laki surmaa synnin avulla. Evankeliumi taas antaa lohtua ja anteeksiantoa, ei vain yhdellä tavalla, vaan sanan ja sakramenttien kautta ja niin edelleen. Täytyyhän synnin hirvittävän vankeuden vastapainona Jumalan tykönä olla ”runsas lunastus”, kuten psalmi 130 sanoo

Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie