Johannes sai vierailla taivaassa. Hän pääsi seuraamaan taivaan jumalanpalvelusta ja kuvaa taivaan ihmeellisyydestä. Siitä luku 4 kertoo. Taivaassa on myös kirjakäärö, joka on suljettu sineteillä. Jeesus ottaa sen käteensä ja taivaan joukot kumartavat häntä.
Kysymyksiä:
- Mitä Johannes taivaassa näki? Mitä se kertoo taivaasta?
- Taivaan joukot palvelevat Jumalaa lakkaamatta. Palvelemmeko me? Miten voimme palvella Jumalaa? Kuvaus taivaassa kertoo Jumalan suuruudesta. Olemmeko me ymmärtäneet, miten suuri Jumala on? Mitä sen ymmärtämisestä seuraa?
- Vanhimmat sanovat Jumalan olevan arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan. Mitä se tarkoittaa? Missä asioissa otamme kunnian itsellemme, vaikka se kuuluu Jumalalle?
- Jeesus kuvataan Leijonaksi ja Karitsaksi. Mitä tämä kertoo Jeesuksesta? Millainen hän on?
- Jakeessa 5,8 puhutaan meidän rukouksistamme. Mitä siinä luvataan rukoilijoille (ks. jakeen selitystä)? Innostaako se meitä rukoilemaan enemmän?
- Esimerkiksi Jehovan todistajat sanovat, ettei Jeesus ole Jumala. Mitä luku 5 opettaa?
- Jeesus on ostanut verellään Jumalalle ihmisiä kaikista heimoista, kaikista kansoista ja maista (jae 5,9). Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tämän pitäisi vaikuttaa meissä?
- Ilm puhuu paljon enkeleistä. Mitä sinä heistä ajattelet? Onko sinulla enkeleistä kokemuksia? Mitä Raamattu heistä kertoo?
Päätöshartaus
Pyhäinpäivän kirkkaus
Hyvä on muistaa vainajia, käydä heidän leposijoillaan, sytyttää kynttilä marraskuun pimeään iltaan.
Pyhäinpäivä on kuitenkin jotakin muuta. Enemmän, kirkasta, täynnä toivoa. Myöhäissyksyn sijasta kirkkainta kevättä, kuoleman sijasta uutta elämää.
Tällä tarkoitan luvattua perintöä, uutta elämää täydellisenä. Mutta sittenkin ennen muuta tarkoitan meidän Herramme kirkkautta täällä alhaalla, ajassa, keskellä syksyä, vajavuutta ja syntiä.
Se kirkkaus on armon suuruutta ja täydellisyys annettuna meille, joilla ei ole mitään. Se kirkkaus on lahjoitettu pyhyys meille, joissa ei ole mitään pyhää.
Usein sanomme, että täältä rajattoman etäältä tähyilemme kaukana odottavaan uuteen kyynelettömään elämään.
Totta. Mutta ennen muuta saamme julistaa, että Hän, Vapahtaja, ”asuu meidän keskellämme”. Uskon koko ydin on siinä, että me syntiset olemme juuri tällaisina Jeesuksen ristinkuolemassa pyhässä kasteessamme Jumalan yhteyteen hyväksyttyjä, pyhiä syntisinä. Tämä on syntienanteeksiantamuksen kirkkautta.
Jo nyt on kaikki Jeesuksessa. Tämä on toivon perusta. Tällä perustalla lepää pyhäinpäivän kirkkaus. Jumalan lasten perhe – edeltämenneiden ja meidän täällä viipyvien – on jo nyt yhtä. Maa ja taivas yhtyvät.
Lauri Koskenniemi, Ole kanssani tänään