Karsittu ja rakas
Jotkut ihmiset eivät tiedä parempaa kuin kylvää kasveja ja kastella, kuoputtaa ja hoitaa niitä. Minulla ei ole viherpeukaloa. Siitä huolimatta tein nyt sen, mitä en ollut tehnyt aikoihin. Kylvin poikieni kanssa ruukun täyteen yrttejä. Oli koskettavaa nähdä, miten pienet ja vähän isommatkin miehet innostuivat: Siemen itää, pieni taimi kasvaa ja tekee lehtiä. Niitä kastellaan, kannetaan valoon, istutetaan isompaan ruukkuun ja hoidetaan niin kuin vain osataan.
Kasvien hoitaminen on ollut isäni ehkä rakkain harrastus. Vuosikymmenien kuluessa hän on oppinut käsittelemään rakkaita taimiaan tavalla, josta minä en ymmärrä enkä tule ymmärtämään mitään. Kasvoin kodissa, jossa ikkunoilla oli paljon erilaisia ruukkuja. Rakkainta kasvia ei tarvinnut kenenkään miettiä: Se oli appelsiinipuu. Sen oli aikanaan istuttanut pikkupoika, jo hyvin nuorena Taivaan kotiin siirtynyt isoveljeni. Poika oli lähtenyt kotiin, mutta appelsiinipuu jäi. Se oli ehtinyt kasvaa isoksi ja näyttäväksi.
Eräänä päivänä tulin kotiin koulusta. Veljeni appelsiinipuu oli katkaistu ja kokonaan turmeltu. Vain pieni, mitätön verso oli jäljellä koko komeasta puusta. Olin tyrmistynyt ja kysyin, mitä sille oli tapahtunut. ”Se olisi kuollut muuten”, sanoi isäni. ”Tuo on ainoa tapa säilyttää se.” Appelsiinipuu kantoi mukanaan rakasta muistoa. Rakkaus vaati toimimaan kovakätisesti, niin että asiaa tuntematon ei voinut nähdä muuta kuin tuhoamista.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu siitä, miten hän on viinipuu ja miten kristityt ovat oksia hänessä. Hän hoitaa jokaista oksaa niin kuin puutarhuri hoitaa: Hän puhdistaa ja pitää huolen siitä, että oksa tuottaa hedelmää eikä joudu pois leikattavaksi. Hoitoon saattaa kuulua kova ja ankara ote: ”Jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista.” Moni Jumalan oma joutuu kovaan käsittelyyn. Elämästä leikataan pois tärkeitä ja suuria asioita: Rakkaita ystäviä, omaa perhettä, terveyttä. Me emme ymmärrä emmekä käsitä eikä kukaan osaa selittää. Vaikeampaa läksyä ei kukaan voi saada. Voiko sen keskellä sittenkin kasvaa luottamus siihen, että suuri puutarhuri tietää, mitä leikataan ja mitä jätetään?
”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä” (Joh. 15:9). Ristiinnaulittu ei väsy rakastamasta, ei silloinkaan kun me emme käsitä emmekä ymmärrä.
Erkki Koskenniemi