Toiselle kierrokselle

 

Arkkipiispan vaalin ensimmäisellä kierroksella kävi niin kuin realistit laskivat: Luoma ykkönen, Vikström kakkonen. Luoma sai 38 % äänistä, Vikström 26 %.

Harrastetaan enemmänkin vaalimatematiikkaa. Heli Inkinen (14 %) voitti täpärästi Ville Auvisen (13 %). Ilkka Kantola sai tyytyä 8,5 % äänisaaliiseen. Näistä luvuista on houkuttelevaa tehdä johtopäätöksiä kirkkomme elämästä. Sen paikka on kuitenkin jossakin tulevassa blogissa.

Ehdokkaita on luonnehdittu niin, että Luoma on varovaisen konservatiivi, Auvinen selkeästi konservatiivi, Vikström, Kantola ja Inkinen selkeästi liberaaleja. Pääasiallisena kriteerinä suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Muitakin perusteita on.

En alun perin halunnut antaa nimeäni kenenkään ehdokkaan tukilistalle. Piispa Luomaa puhuttelin marraskuussa Turun kristillisen opiston käytävillä leikkimielisesti herra arkkipiispaksi in spe (toivossa). Siksi, että olen luonnoltani realisti. Ajattelin, että hänellä on mahdollisuudet, eikä hän olisi kirkollemme ollenkaan hullumpi arkkipiispa.
Vaalipaneelien ja haastattelujen yhteydessä Luomalta tietenkin tingattiin hänen suhtautumistaan avioliittoon. Hän on miehen ja naisen avioliiton – eli kirkon avioliittokäsityksen – kannalla, mutta sanoi noudattavansa kirkon päätöstä tulevaisuudessakin. Se voi tulevaisuudessa olla toinen kuin nyt. Soitin pian Ville Auviselle ja pyysin lisäämään nimeni hänen kannattajiinsa. Siksi, että olen uskoltani luterilainen. Kansankirkon yhteiskunnallinen asema on tähän nähden täysin alisteinen asia.
Mitä toinen kierros tuo tullessaan? Jos Luoman ja Auvisen äänet lasketaan yhteen, ne muodostavat 51 prosentin osuuden. Se ei ole murskaava määrä. Sitä paitsi kaikki äänioikeutetut eivät äänestäneet ensimmäisellä kierroksella (äänestysprosentti 92 %). Voi käydä kummin vain.

Itselleni on täysin selvää, että äänestän myös toisella kierroksella. Jos vaalikeskustelut eivät anna aihetta muuhun, aion äänestää Luomaa. Miksi? Ääni opportunismille? Ei, vaan ääni kristilliselle uskontajulle. On ollut raskasta seurata haastatteluja, joissa arkkipiispakandidaatit eivät ole kyenneet antamaan selvää vastausta kristillisen uskon perustavanlaatuisiin opinkohtiin, kuten Herran ylösnousemukseen. Pienen raaputtelun alta paljastuu kirkon uskolle vieras uusteologia. Sitäkin selvemmin useat heistä ovat ilmaisseet poikkeavan käsityksensä vain miehelle ja naiselle tarkoitetusta avioliitosta. Sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä. Tämä aika on täynnä risteileviä käsityksiä, joille yhteistä on etääntyminen pyhästä Raamatusta ja sen vuosituhantisesta tulkintahorisontista. Ollaan paljon innostuneempia tämänpuoleisuuksista kuin siitä, mikä on kirkollemme ja kansallemme todellinen kohtalonkysymys: pelastuksen evankeliumista. Tapio Luoman valinta arkkipiispaksi olisi mielestäni varovainen korjausliike tätä kansankirkon rappeutumiskehitystä vastaan.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: