-
Connector.
sanansaattaja • Viikon nosto
Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
28.06.2021
Jouni Lehikoinen on kirkkoherra, joka valitsee byrokratian ja kokousten sijaan mieluummin ihmisten kohtaamisen jokilaivoilla, pelikentillä ja festareilla. Vaikka toimintatapoja on tärkeä uudistaa, kristinuskon sanomasta hän ei ole valmis käymään kauppaa.
Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen on Turun mies henkeen ja vereen, vaikka onkin asunut naapurikaupunki Paimiossa viimeiset kaksikymmentä vuotta. Tänä vuonna satavuotissyntymäpäiviään juhlivan Mikaelinseurakunnan kirkkoherrana hän on toiminut vuodesta 2003.
Vaikka Mikaelinkirkko on rakennuksenakin Lehikoiselle rakas, hänelle on tärkeää, että kirkosta jalkaudutaan kohtaamaan ihmisiä siellä, missä he ovat.
Vaikka sitten Aurajokirantaan.
– Papit ovat lähteneet jokilaivoihin, pubeihin ja pelikentille juttelemaan ihmisten kanssa. Vastaanotto on ollut erittäin hyvä. Turun yössä on rukoiltu monta rukousta kriisien keskellä elävien ihmisten kanssa. Hengellisiä kysymyksiä ja etsintää on enemmän kuin kukaan osaisi ajatellakaan. Kertaakaan ei ole näytetty ovea tai osoitettu, että olisimme väärässä paikassa.
– Tärkeintä on olla tarjolla, mutta ei tyrkyllä, Lehikoinen sanoo.
Lehikoisen mielestä on tärkeää, että seurakunta on katu-uskottava yhteisö, jolla on selkeästi hengellistä tarjottavaa. Lehikoista kuvailtiinkin syksyn 2020 piispanvaalien aikaan ”moderniksi konservatiiviksi”. Kirkkoherra kiemurtelee hieman luonnehdinnan kuullessaan, mutta myöntää, että byrokratia ja kokouksissa istuminen ei ole koskaan iskenyt.
– Elämme maallistuneessa yhteiskunnassa ja kaupungissa, jossa ihmiset vieraantuvat uskosta. Toimintatapoja täytyy muuttaa niin, että kokeillaan rohkeasti uutta. Kristinuskon sanomasta ei kuitenkaan käydä kauppaa tämän ajan vaatimusten kanssa.
Mummin esirukoukset kantavat
Jouni Lehikoisen lapsuudenkodissa uskonasiat eivät olleet tapetilla.
– Ainoa uskovainen ihminen suvussa oli mummi, joka puhui minulle näistä asioista. Uskon, että olen tässä pitkälti siksi, että hän rukoili paljon lastensa ja lastenlastensa puolesta, Lehikoinen pohtii.
Esirukoukset alkoivat kantaa hedelmää rippikoulun jälkeen.
– Kuudentoista ikävuoden paikkeilla koin hengellisen heräämisen. Siinä kohtaa sain myös kutsun hengelliseen työhön, ja lukion myötä kutsu vain vahvistui, Lehikoinen muistelee.
– Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1980, ja hain Åbo Akademiin opiskelemaan teologiaa, mutta jäin varasijalle. Se oli iso koetinkivi. Kolmen kuukautta kipuilin, onko tämä se, mihin minut on tarkoitettu. Kesän ajan odottelin. Syyskuussa sain tiedekunnasta soiton, että olen saanut peruutuspaikan.
Lehikoisen pappisura on yhtä vanha kuin Sleyn ja Turun seurakuntien yhteisponnistus Maata Näkyvissä -festarit. Hän onkin festareilla tuttu kasvo niin järjestäjän kuin musiikinystävänkin ominaisuudessa.
Kritiikkiä, mutta rakentavasti
Jouni Lehikoisen mielestä kirkko on muuttunut valtavasti hänen pappisuransa aikana eikä muutos ole ollut kaikin tavoin suotuisa.
– Voimavaroja viedään perustyöstä sivuseikkoihin, kuten talouteen ja hallintoon.
– Myös kirkon julistus on ohentunut ja erilaiset henkiset virtaukset uivat kovaa vauhtia sisään. Suvaitsevaisuuden nimissä pitäisi lieventää käsityksiä perhearvoista ja teologisista totuuksista liittyen pelastukseen, Lehikoinen listaa.
Kirkon pitäisi kyetä uimaan vastavirtaan, mutta sen sijaan kirkosta on tullut ”peesaaja” ja ”ajan hengen perässähiihtäjä”.
– Kirkon pitäisi olla suolana ja valona maailmassa, mutta usein tuntuu, että valot on sammuneet ja suola menettänyt makunsa.
Lehikoisen mielestä nyt ei kuitenkaan ole synkistelyn aika.
Lue koko juttu Sanansaattajasta 13/21.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Diktatuuriakin vahvempi voima
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit
- Kellosepän aarre
- Matkakumppanina C.S. Lewis
- Mitä tehdä kirkosta eronneille?
- Nealapea pihta, pyhäkouluja ja kesäleirejä
- Rakentaja