-
Connector.
sanansaattaja • Viikon nosto
Tutkimusmatkalla
13.07.2022
Eeva Johanssonilla on aina mukanaan jokin kirja. Hyvään tarinaan uppoutuminen on pelastus vaikka silloin, kun joutuu odottamaan pitkään passijonossa. Mutta Eeva lukee romaaneja erityisesti siksi, että ne avaavat ikkunoita ihmisyyteen.
Eeva Johansson, 46, alkoi jo lapsena haaveilla omasta kirjastosta vaikututtuaan tätinsä kirjastosta. Kouvolassa varttunut Eeva oppi varhain lukemaan ja nauttimaan kirjoista. ”Äidinkielen opettajan tytär” on hänen selityksensä kirjarakkauden kehittymiselle.
–Tätini osti minulle aina kirjoja joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Olisi voinut ajatella, että hän olisi hankkinut kymmenvuotiaalle jonkin nuortenromaanin. Mutta hän antoikin minulle Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen! Pitihän minullekin ruveta kerryttämään omaa kirjastoa! Eeva naurahtaa.
Hän on kiitollinen tädiltään saamastaan kirjallisesta pääomasta ja siitä, ettei täti antanut lapsen iän sanella kirjavalintoja.
Ja Eevahan tietysti luki Rikoksen ja rangaistuksen.
–En kyllä välttämättä ymmärtänyt siitä silloin yhtä paljon kuin luettuani sen myöhemmin uudelleen.
Romaanien lukija
–Myös hengellisen kirjan markkina on muuttunut tosi rajusti, Eeva kertoo.
Yhteiskunnassa ei hänen mukaansa olla pelkästään välinpitämättömiä uskontoa kohtaan. Sitä myös vierastetaan ja vastustetaan. Kaikki kirjakauppiaat eivät halua valikoimiinsa kirjallisuutta, joka käsittelee kristinuskoa. Toisaalta myös ihmisten teologinen ja uskonnollinen tietämys rapistuvat.
Teologisen kirjallisuuden ja raamattuopetuksen sijaan henkisyys voi hyvin. Esimerkiksi pyhiinvaellusta ja hiljaisuuden viljelyä käsittelevä kirjallisuus on suosittua. Henkisyys saa ihmisissä vastakaikua.
–Rukous- ja hartauskirjat menevät myös hyvin kaupaksi. Se on ilahduttavaa.
Vähän yllättäen Eeva sanoo, ettei hän itse lue juurikaan tällaisia kirjoja.
–Luen vain romaaneja. Hengellinen kirjallisuus on minulle työtä.
Usko on happi
Eeva Johansson kasvoi kodissa, jossa kristinusko oli luonnollinen osa elämää.
–Usko ei koskaan tullut elämääni. Se on aina ollut siinä.
Kun Eeva opiskeli elokuvantutkimusta, joku kysyi häneltä, miten kristitty voi opiskella sellaista alaa. Eeva tuhahtaa ajattelulle, jossa uskon ja taiteen ajatellaan jotenkin sulkevan toisensa pois.
–Usko on aina ollut minulle kuin happi, jota hengitän. Sen on mukana kaikessa, mitä teen. Siksi minulle ei ole ollut iso kysymys se, voinko tehdä tätä tai tuota kristittynä.
Usko ei ole Eevalle sääntökokoelma, joka määrittää, miten hänen pitää tässä maailmassa olla.
–Usko on turva. On Jumala, joka pitää aina minusta huolen. Minulla on vapaus, sillä minun ei tarvitse pelätä kuolemaa. Tämähän vapauttaa elämään!
Oletko jossain elämänvaiheessa tuntenut tarvitsevasi turvaa erityisen paljon?
–Kaksikymmentäneljä kautta seitsemän, Eeva vastaa.
Siis koko ajan.
–En ole aina samaa mieltä Jumalan kanssa siitä, mihin paikkoihin hän elämässäni minut heittää. Mutta hänen kanssaan tässä vain mennään. Elämä on aika rankkaa, ja siksi se on kai palasteltu niin, että elämme sitä hetki kerrallaan.
Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 16/2022.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit
- Kellosepän aarre
- Matkakumppanina C.S. Lewis
- Mitä tehdä kirkosta eronneille?
- Nealapea pihta, pyhäkouluja ja kesäleirejä
- Rakentaja
- Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi”