Uskova opettaja kantaa pitkälle

 

Koulunkäynnin tukeminen on yksi osa lähetystyötä. Koulutettujen nähdään saavan paremmat edellytykset yhteisössä elämiseen ja toisista huolehtimiseen. Näin on käynyt esimerkiksi kauneudenhoitajaksi valmistuneelle Brendalle ja opettajana työskentelevälle Maria Tianoille. 

Unescon keräämien tilastotietojen mukaan Keniassa noin 20 prosenttia väestöstä on luku- ja kirjoitustaidottomia. Evankeliumiyhdistys on ollut tukemassa lasten koulutusta Keniassa eri tavoin. Kummiohjelman kautta on voitu saada kaikkein köyhimmillekin lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin ja ammattiin. Myös opettajaseminaari Matongossa on ollut osaltaan mahdollistamassa koulutuksen edistymistä.  

Keniassa eletään parhaillaan muutosvaiheessa, sillä koko koulujärjestelmä on vaihtumassa. Samoin myös opettajien koulutusvaatimukset laajenevat. Koulutus aloitetaan varhain: jo 3–4-vuotiaat lähtevät esikouluun.   

– Peruskoulua on käyty aiemmin kahdeksan vuotta, jonka jälkeen neljä vuotta lukiota. Uudessa suunnitelmassa esikoulu kestää kaksi vuotta, peruskoulu kuusi vuotta ja lukio samoin kuusi. Aiemmin kahdeksannen luokan loppukokeilla on ollut iso painoarvo, mutta tätä asetelmaa yritetään muuttaa uudessa suunnitelmassa, orpolapsityössä mukana oleva lähetti Marja Ochieng kertoo.  

Ochiengin mukaan lukion käymistä arvostetaan Keniassa hyvin paljon. Tämä aiheuttaa haasteita, sillä opiskelijoiden erilaisuutta ei osata aina ottaa huomioon.   

– Halutaan, että kaikki jatkaisivat lukioon, vaikka lapsella olisi vaikeuksia pysyä mukana opetuksessa. Olemme yrittäneet kannustaa siihen, että ammatillinen koulutus ja kädentaitojen opiskelu on hyvä vaihtoehto lukiolle. Nuoren itsetunnon kannaltakin olisi tärkeä voida opiskella sellaista, jossa hän voi kehittyä ja ymmärtää oppimaansa, Ochieng painottaa.    

Tilastojen valossa koulutusmahdollisuudet ovat parantuneet Keniassa, mutta koulutuksen taso on todellisuudessa hyvin vaihteleva.  

– On erittäin hyviä kouluja, joissa opettajat ovat innostuneita ja motivoituneita. Sitten on kouluja, joissa ei jakseta panostaa. Yksityiskouluissa on usein vähän parempi opetuksen taso, mutta koulumaksut ovat kalliita. Käytännössä valtio hankkii oppikirjoja kouluihin, mutta aina se ei toteudu, Ochieng selventää.   

– Koulujen tilanne on ollut korona-aikana hyvin haasteellinen. Koska tietokoneita ei ole saatavilla, ei ole ollut myöskään etäkoulumahdollisuutta. Koulut olivat yhdeksän kuukautta kiinni, ja koulu jatkui viime tammikuussa siitä, mihin ennen koronataukoa jäätiin. 

 

Tukea kaikkein köyhimmille 

Sley on ollut mukana tukemassa kaikkein köyhimpien lasten koulunkäyntiä kummilapsihankkeen kautta. Koska koulutus maksaa, esimerkiksi orvoksi jääneillä lapsilla ei olisi siihen mahdollisuutta ilman ulkopuolisten tukea.  

– Hankkeessa on mukana noin 250 lasta. Heille mahdollistetaan lukion ja ammattikoulun käyminen ja hankitaan tarvikkeet kouluun. Apu on todella iso asia näille lapsille, sillä sen avulla he voivat saada paikkansa yhteisössä.  

Keniassa on paljon hyväntekeväisyyshankkeita, joissa tuetaan lapsen koulunkäyntiä. Ochieng kuitenkin näkee, että lähetysjärjestöllä on tällä kentällä paljon annettavaa.  

– Ennen kaikkea ajatuksena on viedä evankeliumia eteenpäin hankkeen kautta. Toisaalta koulunkäynti on ainoa tie, jonka kautta voi saada työpaikan ja nostaa elintasoa. Sitä kautta on myös mahdollisuus huolehtia omista läheisistä ja sukulaisista. Koulutuksen saaminen auttaa näin koko yhteisöä, Ochieng alleviivaa.  

Aina tukeminen ei ole helppoa, ja joskus lapsi lopettaa koulun kesken. Moni on kuitenkin myös onnistunut selättämään vaikeudet. Ochiengin mielessä on erityisesti yksi orpolapsihankkessa mukana ollut lapsi. Brenda-tytön vanhemmat olivat kuolleet, ja hän asui setänsä kanssa. Aluksi koulunkäynti oli hänelle hyvin vaikeaa ja hän harkitsi sen lopettamista kokonaan.  

– Saimme hänet kuitenkin jatkamaan peruskoulun loppuun. Brenda halusi opiskella kauneudenhoitoalaa ja valmistui ammattiin. Hän osoittautuikin alalla hyvin lahjakkaaksi ja ahkeraksi. Hän on nyt ollut itse opettamassa samassa paikassa, jossa oli opiskelijana. Nyt hän on naimisissa ja hänellä on lapsi. Aviomiehellä ei ole vakituista työpaikkaa, mutta Brenda pystyy omalla työllään elättämään perheen, Ochieng kertoo.  

– Brenda on sanonut olevansa todella kiitollinen siitä, että häntä tuettiin lapsesta aikuiseksi kasvamisessa. Voisin mainita useita ystäviä, jotka tämän hankkeen kautta ovat kulkeneet ja ovat nyt työelämässä.   

 

Opit eteenpäin 

Matongossa sijaitseva opettajaseminaari on ollut yksi Sleyn tukikohteista. Seminaarin haasteena ovat olleet vastikään muuttuneet koulutusvaatimukset. Tutkintoaikaa ollaan lisäämässä, jotta sen laajuus olisi kaikissa opettajakoulutuslaitoksissa korkeakoulutasoinen.  

Sleyn lähetysosaston osastokoordinaattori Anna–Liisa Markkula oli Kenian lähetyskautenaan kouluttamassa Matongon opettajaseminaarissa. Hän opetti uskontoa ja pedagogiikkaa.  

– Seminaarin opiskelijat valmistuvat peruskoulunopettajiksi, ja koulutus kesti aiemmin kaksi vuotta. Näen, että koulutus on tukenut monipuolisesti eri peruskouluaineiden opettamista, myös taideaineita. Matongon seminaarissa koulutussuunnitelmaan kuuluu myös kristillisen uskon opettaminen, Markkula kuvaa. 

– Opetustyyli kouluissa on erilainen kuin Suomessa. Tähän vaikuttavat toisaalta hyvin isot ryhmäkoot ja opetusmateriaalin vähyys. Isossa ryhmässä on pidettävä tiukka kuri ja opetus on pitkälti asioiden ulkoa opettelua.  

Markkulan mukaan suurin osa seminaarin opiskelijoista on työllistynyt opettajiksi. Tietyillä alueilla työpaikkaa voi kuitenkin joutua odottamaan kauan. Tilannetta hankaloittaa, että työllistyminen on monesti mahdollista vain oman heimokielen alueella. 

– Halutuimmat työt ovat valtion ylläpitämissä kouluissa, joissa on parhaat palkat ja edut. Tällaista virkaa voi esimerkiksi kisii- ja luo-heimon alueilla joutua pahimmillaan odottamaan useita vuosia. Sitten taas maasai- ja samburu-alueella paikan saa heti, Markkula selittää. 

 – Toisaalta paikkoja on myös yksityisissä opetuslaitoksissa, joita on Keniassa paljon. Esimerkiksi Sleyn yhteistyökirkolla ELCK:lla on noin satakunta yksityistä nimikkokoulua. 

 

Roolimallina toisille 

Seminaarissa on pyritty kouluttamaan sekä lähialueelta tulevia opiskelijoita että myös syrjäseuduilta, erityisesi maasai- ja samburu-heimojen alueelta kotoisin olevia. Etenkin näillä alueilla on opettajista pula. Opettajaseminaarissa on ollut opiskelijoita myös Sleyn tukemasta orpoprojektista, kuten Eunice Gesare, joka on nykyään masai-alueella yksityisessä koulussa opettajana.  

– Muistan erityisesti maasai-heimosta kotoisin olevan opiskelijan, Maria Tianoin, jonka omat vanhemmat ovat kuuromykkiä. Hänen olisi ollut mahdotonta saada opettajan pätevyyttä ilman suomalaisten rahallista tukea. Maria sai Matongossa opettajan pätevyyden ja pystyi näin auttamaan oman perheensä muita lapsia ja tukemaan oman heimonsa koulunkäyntiä. Hän osasi myös täydellisesti viittomakielen, Markkula sanoo. 

– Samburu-alueelta muistan myös Francesca Margaretan, joka rekrytoitiin opettajaksi jo ennen kuin hänellä oli vielä paperit kourassa. 

Markkula kertoo, että tapauksista tekee erityisen se, että he olivat naisopiskelijoita. Opettajista nimittäin noin 80 prosenttia on miehiä.  

– Jos on varaa kouluttaa joku lapsista, se on yleensä perheen vanhin poika. Koulutettu nuori nainen on roolimalli oman heimonsa keskuudessa. Hän saa myös mahdollisuuden määrätä omasta elämästään, koska voi ammattitaidollaan ansaita palkkaa ja elättää itsensä. 

Markkula näkee opettajakoulutuksen tärkeyden uuden sukupolven hengellisessä kasvattamisessa. 

– Moni on sanonut, että tuli opettajaseminaariin voidakseen kertoa lapsille Jeesuksesta. Jos koulussa on uskova opettaja, se kantaa pitkälle tulevaisuuteen.  

Julkaistu Sanansaattajassa 21/2021.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: