Valkolakin ja varusmiespalveluksen vuosi

Valtteri Piittala saa kesän korvalla päätökseen kaksi isoa asiaa: lukion ja varusmiespalveluksen.

Alkava kesä on Valtteri Piittalalla monella tavalla erityinen: varusmiespalvelus on päättymässä ja perjantaina hän painaa päähänsä valkolakin Karkun evankelisella opistolla. Nuorukainen on hakenut opiskelemaan Turkuun ja Poriin, mutta varautunut myös välivuoteen töitä tehden. Työnhaku on tuottanut jo tulosta, sillä kielitaitoinen mies on menossa työhaastatteluun Uudenkaupungin autotehtaalle.

Ylioppilaslakki ei ole Valtterille itsestäänselvyys. Valtteri asui lapsena ensin Ruotsissa ja muutti lähettivanhempiensa Hanna-Leena ja Mika Piittalan mukana 9-vuotiaana Keniaan, jossa perhe asui neljä ja puoli vuotta. Kenian vuosien aikana Valtteri kävi ruotsinkielistä koulua, eikä sopeutuminen suomalaiseen kouluun kahdeksannen luokan keväällä ollut helppoa.

– Erotuin monella tavalla muista, sillä olin vilkas, sosiaalinen ja puhelias ja niin pienikokoinen, että minua oli helppo kanniskella ja heitellä. Ruotsia puhuin hyvin, mutta esimerkiksi matematiikka oli vaikeaa, Valtteri muistelee.

Huutelusta ja kiusaamisesta huolimatta Valtteri kävi peruskoulun tunnollisesti loppuun. Sen jälkeen hän aloitti lukion Pomarkussa, mutta siirtyi vuoden jälkeen isoveljensä jalanjäljissä lukioon Karkun evankeliselle opistolle.

Tukea ja tehtäviä

– Karkussa sain uuden alun ja henkilökohtaista tukea opiskeluuni, sillä etenkin matematiikka ja suomen kielioppi olivat minulle vaikeita. Pienessä lukiossa opettajilla oli aikaa huomioida opiskelijat yksilöllisesti ja auttaa, Valtteri kiittää.

Alun perin hänen piti kirjoittaa ylioppilaaksi syksyllä, mutta ylioppilaaksi pääsy jäi äidinkielestä kiinni. Dragsvikin varuskunnassa viime kesänä armeijan aloittanut mies ei kuitenkaan luovuttanut. Hän luki talven aikana suomenkielistä kirjallisuutta, ja sai Karkun äidinkielen ja kirjallisuudenopettaja Merja Ristolaiselta tukea ja tehtäviä. Ennen kevään äidinkielen kirjoituspäivää Valtteri sai muutaman päivän armeijasta vapaata ja harjoitteli Karkussa esseekoetta varten.

– Ylioppilasjuhlapäiväni pitäisi olla vapaa armeijasta ja menen silloin Karkkuun. Juhlin myös pienesti perhepiirin kanssa, mutta varsinaiset juhlat ovat kesällä varusmiespalveluksen päättymisen jälkeen.

Avoimesti uskosta

Tulevaisuuteen Valtteri suhtautui luottavaisesti. Hän on hakenut opiskelemaan sairaanhoitoalaa ja sosionomiksi.

– Uskon, että jokaisella asialla elämässä on tarkoitus. Jos esimerkiksi valmistuisin nuorisotyöntekijäksi, ymmärtäisin vaikkapa koulukiusaamista paremmin, kun itselläni on kokemusta kiusattuna olemisesta.

Uskostaan varusmies on kertonut toisille aina avoimesti. Varuskunnassa tupakaverit kunnioittavat hänen maailmankatsomustaan, vaikka toisinaan siitä joku kyseleekin. Tiistaisin ja torstaisin varuskunnassa on järjestetty hengellinen nuorten ilta, jossa on toisinaan mukana myös sotilaspastori. Illassa on mahdollista laulaa virsiä, kuulla opetusta ja jutella toisten uskovien kanssa. Se on tuntunut Valtterista talven aikana tärkeältä.

– Tiedän, että mitään elämässä ei tapahdu sattumalta, joten olen luottavaisella mielellä. Herra kuljettaa meitä ja pitää omistaan huolta.