Kaikkea ei voi tietää

 

Amerikkalainen liikkeenjohdon viisaus sanoo: ”20 prosentin työllä saavutetaan 80 prosentin tulos. Loppu 20 prosenttia vaatii 80 prosenttia työtä!”

Tehdessäni raamattuluentoja olen monta kertaa huomannut säännön pitävän paikkansa: kolmas, neljäs, viides ja kuudes kommentaari eivät juuri tuo uutta tietoa, mutta niiden lukemiseen menee enemmän aikaa kuin kahden ensimmäisen kommentaarin lukemiseen.

En yleensä nuku hotelleissa – ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina seurakunnat tarjosivat turvallisen majapaikan kiertäville saarnaajille – sen ajan majatalot olivat epämääräisiä turvallisuudeltaan. Olen pyrkinyt jatkamaan vanhaa perinnettä: olen monet yöt nukkunut eri Luther-kirkkojen sakasteissa ja saleissa. Venäjällä on useammankin kirkonparvi tullut tutuksi.

Kerran suomalaisryhmä oli varannut minullekin sijan hotelli Moskvasta. Menin illalla hotelliin, koska aamulla oli aikainen lähtö kiertoajelulle ja Pietarin aamuruuhkat ovat arvaamattomia: joskus kaikki menee hyvin, mutta jos kolari sattuu pahassa paikassa, odottelua voi tulla todella pitkään. Niinpä päätin mennä jo edellisenä iltana, että ryhmä ei joutuisi odottamaan minua.

Huomasin hotellin hissiaulassa opastuksen 8. kerroksen ravintolaan. Ongelma oli se, että ei puhuttu kerroksesta vaan lattiasta.

Lontoon Heathrowin lentokentällä on piano, jossa lukee ”pelaa minua”. Luulisi kansainväliseltä lentokentältä löytyvän suomen osaajia.

Tietokoneaikana tällaiset huonot käännökset ovat yleistyneet. Suomen kieli on hankala käännösohjelmille – meidän kielioppimme poikkeaa hyvin paljon monen länsimaisen kielen kieliopista. Joskus käännökset ovat suorastaan huvittavia ja pahimmillaan täysin käsittämättömiä.

Minulle Luoja ei ole suonut hyvää kielipäätä. Koulussa opitut ruotsi ja saksa ovat käytännössä unohtuneet. Englannilla tulen jollain lailla toimeen. Venäjällä pärjään arkielämässä. Kateeksi käy vaikkapa Arvo Survoa ja Vladimiria, joilta onnistuu jumalanpalvelus useammalla kielellä ilman ongelmia.

Minulla on aina ollut vaikea puhua paperista. Voin kyllä kirjoittaa saarnan, mutta pidetty saarna on jotain muuta kuin paperilla ollut teksti. Siksi venäjäksi saarnaaminen on minulle hankalaa: haluan puhua vapaasti, mutta venäjä vaatisi pitkiä valmisteluja.

Venäjä on vanha kulttuuri, jossa kaunista kieltä arvostetaan. Saksalainen on venäjäksi ”nemetz”, joka tulee mykkää tarkoittavasta sanasta. Aikanaan saksankielisessä kirkossa oli työntekijä, jonka sanavarasto oli hyvä, mutta ääntämys hyvin saksalaista.

On yksi ryhmä, jossa huonosta venäjästä on jopa hyötyä: Kaukasukselta tulleet siirtotyöläiset. Heitä on esimerkiksi kaupan kassoina ja joskus heidän venäjästään ei tahdo saada mitään tolkkua (tämäkin sana on meillä laina venäjästä, suomessa ja venäjässä on noin 3000 yhteistä sanaa).

Pitää olla nöyryyttä tunnustaa, koska tarvitsee apua. Kaikkea ei voi tehdä itse. Ei ainakaan kunnolla. Onneksi saamme myös näissä taito- ja tietoasioissa pyytää Jumalalta apua ja johdatusta.

Rukousaiheita:
– Pyydämme, että luterilaiset kirkot voisivat juhlia uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlia Lutherin hengessä ja opetuksessa.
– Rukoilemme, että löytyisi oikeita työntekijöitä kirkkoon ja Kelton instituuttiin opiskelemaan hengelliseen työhön kirkossa.
– Rukoilemme, että joulun sanoma saisi puhutella ihmisiä – ikävä kyllä joulu Venäjällä on vasta uuden vuoden jälkeen ja paljon pienempi juhla kuin uusivuosi – siksi katumainoksissa toivotetaan ”Hyvää uutta vuotta ja joulua!”

Kiitosaihe:
– Vapaus julistaa evankeliumia Venäjällä.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: