Ei yhtä ilman toista

Martta vai Maria? Tämä on oikeastaan väärä vastakkainasettelu. Jokaisen kristityn sydämessä pitäisi asua molemmat. Ilman Martan puuhakkuutta ja halua palvella seurakunta halvaantuu. Opettaessaan seurakunnasta Kristuksen ruumiina Paavali puhuu monenlaisista armolahjoista ja palvelutehtävistä, joilla yksityiset kristityt rakentavat seurakuntaa. Hän kehottaa jokaista etsimään omaa paikkaansa ja tehtäväänsä (1. Kor. 12). Mutta jokaisen kristityn täytyy myös viettää aikaa Marian paikalla, kuuntelemassa Jeesuksen puhetta. Ilman sitä usko näivettyy ja palvelemisestakin tulee vain ikävä velvollisuus, jota ei tehdä vapaasta sydämestä ja joka ei ilahduta sydäntä. Jumalan sana on uskon synnyttäjä ja kristityn elämän voimanlähde.

Joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan elämän tärkeysjärjestyksiä. Mihin kaikkeen minä kulutan aikaani ja voimavarojani? Jos minun pitäisi yksi kerrallaan luopua elämässäni olevista asioista alkaen vähemmän tärkeistä, mikä jäisi viimeisenä jäljelle? Toivottavasti viimeisenä, kaikkein tärkeimpänä, olisi se ainoa, joka iankaikkisuuden näkökulmasta on tarpeen: usko Herraan Jeesukseen ja hänen sanansa kuuleminen. Maria oli ymmärtänyt saman, minkä Pietari, kun tämä kerran sanoi Jeesukselle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat” (Joh. 6:68).