Kaksi ennusmerkkiä

Kuusi päivää ennen pääsiäistä (jae 1) merkitsee edellistä sapattia, lauantaita. Seuraavaksi kerrotaan Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin eli palmusunnuntaista.
Marian tekoon liittyi tuon ajan kulttuurissa myös suuri pahennus: kukaan kunnollinen nainen ei esiintynyt julkisella paikalla hiukset avattuina (jae 3). On turha väittää, että Jeesus olisi ollut tuon ajan juutalaisuuden tapojen vanki.
Nardusöljyä (jae 3) saatiin Intiasta. Pullon hinnaksi arvioidaan (jae 5) kolmesataa denaaria, siis työläisen vuosipalkka. Rakkaus ei laskelmoi, se antaa parhaimpansa, kalleimpansa (vertaa Mark. 9:42–48).
Se, että voiteen tuoksu täytti koko huoneen (jae 4) on varhaisesta lähtien nähty ennustuksena evankeliumin leviämisestä koko maailmaan (vertaa Mark. 14:9 ja 2. Kor. 2:15-–6).
Juudas esitetään muuallakin rahanahneena (jae 6, vertaa Matt. 26:15, 27:3–5); onpa siinä nähty hänen motiivinsa Jeesuksen kavaltamiseen.
Marian teossa voidaan nähdä kaksi ennusmerkkiä: toisaalta hän valmisteli Jeesuksen hautausta (jae 7), joka tehtiinkin niin kovassa kiireessä, ettei kaikkea ehditty tehdä asianmukaisella tavalla (Mark. 16:1). Toisaalta teko oli kuninkaaksi voitelun merkki: pian Jeesus ratsastaisi Jerusalemiin kansan juhlimana Messiaana – Messiashan tarkoittaa nimenomaan voideltua.
Jaetta 8 on aivan liian usein käytetty diakoniatyötä vastaan: turha köyhiä on auttaa, kun köyhyys ei koskaan lopu maailmasta. Tosiasia on, että teimmepä mitä tahansa, aina puolet ihmistä elää alle keskitason tuloilla! Kyllä ahneutta ja itsekeskeisyyttä voidaan perustella monin tavoin. On syytä huomata, että jae, johon Jeesus viittaa (5. Moos. 15:11), päättää nimenomaan köyhien auttamiseen kehottavan jakson Vanhassa testamentissa (5. Moos. 15:1–11).