Onko teillä syötävää?

Kun teini-ikäinen ilmestyy pitkän päivän päätteeksi kotiin, ei ihmetytä, että hän kysyy: “Onko teillä täällä mitään syötävää?” Mutta siinä on paljonkin ihmeteltävää, että kun pitkäperjantaina kuollut ja haudattu Jeesus ilmestyi yhtäkkiä opetuslapsilleen viikon ensimmäisenä päivänä, hän kysyi: “Onko teillä täällä mitään syötävää?” Nälästä siinä ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka viimeisestä ateriasta oli kulunut jo muutama päivä.

Opetuslapset luulivat katselevansa aavetta, mutta Jeesus sanoi, ettei “aaveella ole lihaa eikä luita”. Jeesus kehotti opetuslapsia havaitsemaan tämän itse koskettamalla häntä. Ilma oli vielä senkin jälkeenkin sakeanaan ihmettelyä ja epäilyä, joten Jeesus pyysi saada syötävää.

Jeesukselle annettiin pala paistettua kalaa. Hän otti sen käteensä. Jeesus siis pystyi liikuttelemaan kalan palasta. Ja sinne se katosi, Jeesuksen suuhun, ja pois Jeesuksen mukana, vaikka hän pystyi muuttumaan näkymättömästä näkyväksi ja kulkemaan seinienkin läpi.

Myös vähän aiemmin Jeesuksen asettamassa ehtoollisessa on paljon ihmeellistä: näkymätön Sana yhdistyneenä näkyvään leipään ja viiniin. Siinä me puolestamme syömme suullamme itsensä Kristuksen. Hän vaikuttaa meissä, siellä missä kuljemmekin. Me syntiset saamme siis olla Kristuksessa, hänen pyhyytensä ja vanhurskautensa peittäminä. Hän kuljettaa meidät perille taivaaseen. Se olisi meille itsellemme mahdotonta.

Jeesus on siis sellainen Kuningas, joka ei vaadi meitä ravitsemaan häntä. Kristus tuli tähän maailmaan huolehtimaan siitä, että me tulemme hänessä ravituiksi.