Kristus on ylösnoussut!

Pitkäperjantain ristiinnaulitseminen oli merkinnyt täydellistä katastrofia Jeesuksen seuraajille. Suuri murhe ja pelko yhdisti heitä. Jeesuksen naulitseminen ristille oli vienyt uskon ja toivon. Tähän ahdistukseen ei tyhjä hauta tuonut apua. Tyhjä hauta ei saanut aikaan uskoa vaan se lisäsi ahdistusta pelokkaille opetuslapsille. Minkäänlaista ihmettä haudalla he eivät odottaneet. Kaikki, mitä oli tapahtunut, oli täydellistä yllätystä. Naiset saapuivat haudalle, alkutekstin mukaan, ”aamuhämärän syvyydessä”. Matkalle oli siis valmistauduttu yön pimeydessä. Unettomuutta? Nyt aurinko nousi. Maailmaa luotaessa Jumala loi ensimmäisenä pimeyteen valon, auringon. Nyt armon aurinko alkoi loistaa ihmiskunnalle Kristuksessa. Haudalla Jeesuksen seuraajat kohtasivat kolme hämmentävää asiaa: kivi oli vieritetty pois, hauta oli tyhjä ja kolmanneksi oli käärinliina. Mutta ei Jeesusta – ei hän ole täällä! Epäusko korostuu Luukkaan sanomassa. Onkin sanottu, että suuri kivi ei ollut vain haudan suulla, vaan opetuslasten sydänten päällä – sen kiven voi siirtää yksin Jumala. Tarvittiin Jumalan sanansaattaja – tarvittiin siis sana Jumalalta. Ja tarvittiin henkilökohtainen kohtaaminen Herran Jeesuksen kanssa.

Ylösnousseeen Jeesuksen kohtaamisessa tuli korostumaan sana. Ylösnoussut opetti siitä, kuinka kaikki VT:n kirjoitukset viittasivat häneen elämän antajana. Luther toteaa, että jos puolestamme olisi kuollut ainoastaan ihminen eikä Jumala, olisimme kadotetut. Vanhurskas on kuollut oikeaan aikaan syntisten ihmisten puolesta. Kuolema ei voinut pitää vanhurskasta Jeesusta. Nyt meillä, sinulla ja minulla, on Vapahtaja. Jeesuksen nimessä ja hänen veressään on kaikkien syntien anteeksiantamus. Kaikkien syntien. Kristus on ylösnoussut – Jeesus on Herra!