Pysyvä asuinsija

Vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta on yksi Raamatun erikoisimmista vertauksista. Epärehellisyys ei ole esimerkillistä. Seitsemäs käsky ”älä varasta” on voimassa edelleen uudessakin liitossa.

Vertauksen taloudenhoitaja kuvaa luultavasti jonkin suuren maatilan johtavaa työntekijää. Tuohon aikaan niiden omistajat saattoivat asua muualla ja tila oli silloin taloudenhoitajan vastuulla. Taloudenhoitajan toimien tultua isännän tietoon rennoille päiville tuli loppu. Rehelliseen työhön ojankaivuuseen tai kerjuulle hän ei halunnut lähteä vaan päätti väärentää tilikirjat ennen lopputiliä. Kahden velallisen kanssa velat väärennettiin pienemmäksi. Oli kysymys suurista summista, kummassakin tapauksessa työmiehen noin 500 päivän palkasta. Näin taloudenhoitaja arveli varmistavansa asuinsijan jommankumman velallisen luona.

Herramme Jeesus kehuu vertauksen lopussa epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Taloudenhoitajalla oli vain vähän aikaa käytettävissään ja hän pyrki varmistamaan itselleen asuinsijan, tosin petollisella menettelyllä ja väärällä mammonalla eli toisen omaisuudella.
Vertauksen kärki on siinä, missä sinun pysyvä asuinsijasi on. Se ei ole tässä ajassa, sillä täältä kaikki joutuvat lähtemään. Lyhyt aika on käytettävä oikein. Meidän on etsittävä autuutta huolellisesti ja hakeuduttava Kristuksen asetuksen mukaan toimitettujen armonvälineiden ääreen. Oikein toimitettuja armonvälineitä ja ikuista asuinsijaa taivaassa tulisi tavoitella samalla innokkuudella kuin vertauksen taloudenhoitaja pyrki varmistamaan itselleen ajallisen asuinsijan.