Elävä vesi

Sykarin kaivon keskustelut sijoittuvat Herramme Jeesuksen julkisen toiminnan alkupuolelle. Jeesus oli kulkemassa Juudeasta Galileaan. Tavallisesti juutalaiset eivät kulkeneet suorinta reittiä Samarian kautta, sillä he pitivät samarialaisia pakanoina, joiden kanssa ei oltu mielellään tekemisissä ollenkaan. Moni pyhiinvaeltaja tai muuten Galilean ja Juudean väliä kulkeva juutalainen matkalainen valitsi pidemmän kiertoreitin välttääkseen Samarian alueen.
Herramme Jeesus sen sijaan meni tietoisesti tässä katkelmassa Samarian kautta ja puhutteli kohtaamaansa samarialaista naista. Kaivolla Sykarin kylän ulkopuolella oli hiljaista puolen päivän aikaan, sillä käsillä olivat päivän kuumimmat tunnit. Raskas veden nostaminen ja kantaminen tehtiin mieluummin vähän viileämmässä ilmanalassa aamulla tai illalla. Tämä samarialainen nainen ilmeisesti vältteli toisten seuraa ja hakeutui kaivolle silloin, kun siellä ei pitänyt olla muita vedenhakijoita.

Naisen elämässä oli monenlaista hankaluutta. Elämässä oli kompasteltu, eivätkä pelastuksen asiatkaan olleet hänellä selvillä. Herramme Jeesus tosi Jumalana tiesi ihmisen erehdykset ja lankeemukset. Taitavasti Herramme johti keskustelun veden hakemisesta elävään veteen, pelastuksen evankeliumiin. Tavallista vettä naisen oli kannettava jatkossakin, mutta evankeliumi elävänä vetenä kantoi hänet ikuiseen elämään tyydyttäen sielun syvimmän janon. Tämä elävä vesi on sinutkin puhdistanut pyhässä kasteessasi ja kantaa sinut Jeesuksen omana ikuiseen elämään.