444 Valo päivän on huipulla kukkulan

1. Valo päivän on huipulla kukkulan, / se luo loisteensa lehtoihin, / valo päivän on harjalla hattaran, / se on lehdillä ruusunkin. / Se loistaako myös sydämeesi?

2. Valo aallolla on, joka leikkii niin / huminoidessa koivikon, / valo virtaa myös rotkoihin synkimpiin / yli korkean kallion. / Se loistaako myös sydämeesi?

3. Säde Luojasi kultaisen auringon / jos sun sielusi kirkastaa, / ja jos Golgatan risti se valkeus on, / joka tietäsi viitoittaa, / niin loistathan muillekin yössä.

4. Yhä loista nyt vain hänen valkeuttaan, / ole kirjeenä Kristuksen, / joka piirretty on hänen sormellaan, / koko maailma huomaa sen, / jos sielussas tuo valo loistaa.

Melodia:

Gunnar Wennerberg 1877

Teksti:

Lina Sandell 1880

Uudistaja:

Komitea

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1892