Älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette jaksa kantaa sitä. Loppujen lopuksi te sorrutte sen alle. Sen sijaan luovuttakaa se pois ja heittäkää se iloiten ja turvallisesti Jumalan haltuun. Sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä Herrani ja Jumalani. Sinä loit minut silloin, kun en mitään ollut ja olet vielä lunastanutkin minut Poikasi kautta. Olet uskonut suoritettavaksi tämän toimen ja tehtävän, mutta se ei ole menestynyt tahtoni mukaisesti. Moni asia pyrkii minua painamaan ja tuottaa minulle huolta. Itse en löydä neuvoa enkä apua. Siksi uskon kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvo ja apu, ole näissä asioissani kaikkena kaikessa.

Tämä on todella Jumalan mielen mukaista. Hän kehottaa meitä tekemään vain velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiakseen huolen lopusta, siitä, mitä me saamme aikaan.

Kristittyjen taito ja ymmärrys on suurempi kuin maailman lasten. He näet tietävät miten luopua murheistaan. Muut sen sijaan tässä asiassa kiduttavat onnettomina itseään, mutta vaipuvat lopuksi kuitenkin epätoivoon. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan: Hän pitää teistä huolen, ja myös luottaa siihen.