On kuin Paavali sanoisi: Jumala ei ota huomioon apostolinvirkaa, piispanvirkaa eikä ruhtinaanvirkaa, hän ei ota huomioon kuuluisuutta ja arvovaltaa. Koko Raamatusta näet, että Jumala on hylännyt ulkonaisesti mitä parhaimpia ja pyhimpiä miehiä.

Näiden esimerkkien valossa Jumala joskus näyttää julmalta. Moisten kauhuesimerkkien antaminen ja muistiin kirjoittaminen oli ja on perin välttämätöntä. Luonnostamme näet olemme taipuvaisia katsomaan henkilöön. Tämä on meissä synnynnäinen vika. Me ihailemme enemmän henkilöitä ja otamme paremmin huomioon heidät kuin sanan, vaikka Jumala tahtoo meidän riippuvan vain sanassa ja pysyvän siinä. Hän tahtoo, että valitsisimme ytimen kuoren sijasta, painaisimme paremmin mieliimme perheen isännän kuin talon. Hän ei tahdo meidän ihailevan tai kunnioittavan Pietarissa ja Paavalissa apostolinvirkaa, vaan Kristusta, joka heissä puhuu ja itse Jumalan sanaa, joka heidän suustaan lähtee.

Samoin vallanpitäjä, keisari, pormestari, tohtori, saarnaaja, opettaja, oppilas, isä, äiti, lapset, isäntä ja palvelija ovat henkilöitä ja verhoja, joita Jumala tahtoo tunnontarkasti kunnioitettavan ja tunnustettavan hänen luomikseen. Hän ei kuitenkaan tahdo meidän jumaloivan, pelkäävän ja palvovan heitä, ja luottavan heihin ja unohtavan hänet. Siksi Jumala jättää noihin ihmisiin syntejä ja lankeemuksia, suuria ja häpeällisiäkin, jotka muistuttavat, että on tehtävä ero henkilön ja itse Jumalan välillä.