Yhteenveto käskyistä

Meidän täytyy vielä lopuksi toistaa jo aiemmin, ensimmäisen käskyn yhteydessä käsitellyt sanat painaaksemme mieliin, miten tärkeänä Jumala pitää sitä, että kymmenen käskyä opitaan kunnolla, niitä päntätään päähän ja harjoitetaan.

"Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen lapsesi vastaamaan isiensä pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen, jos he vihaavat minua, mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armoni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Vaikka nämä sanat varsinaisesti ovatkin lisäys ensimmäiseen käskyyn, kuten sen kohdalla kuulimme, ne on kuitenkin lausuttu kaikkia käskyjä ajatellen, sillä jokainen käsky viittaa ensimmäiseen, ja sitä kohti niiden tulee olla suunnattuja. Siksi olen kehottanut ja vaatinut esittämään sen myös nuorille ja painamaan sen heidän mieleensä niin, että he sen oppivat ja säilyttävät muistissaan. Silloin he ymmärtävät, minkä asian on painettava ja pakotettava meidät pitämään nämä kymmenen käskyä. On siis nähtävä, ettei tämä raamatunkohta ole mitään muuta kuin jokaiseen erilliseen käskyyn yhteisesti liitetty lisäys. Se siis koskee niitä kaikkia ja läpäisee ne kaikki. Kuten aiemmin on sanottu, <<<0373>>> nämä sanat sisältävät sekä vihaisen uhkauksen että ystävällisen lupauksen. Toisaalta ne kauhistuttavat ja varoittavat meitä, jotta hänen sanansa tunnustettaisiin jumalallisen vakaviksi ja niitä pidettäisiin suuressa arvossa. Hän on näet itse lausunut, miten ankaran painon hän on asialle antanut ja miten tiukasti hän valvoo sen noudattamista. Hän rankaisee kauhistuttavan hirmuisesti jokaista, joka halveksii hänen käskyjään ja rikkoo ne. Niille taasen, jotka pitävät hänen käskyjään suuressa arvossa ja mielellään toimivat ja elävät niiden mukaan, hän antaa runsaan palkan. Hän tekee kaikkea hyvää ja antaa heille hyviä lahjoja. Näin hän tahtoo ilmaista vaatimuksensa: käskyjen täyttämisen tulee lähteä sellaisesta sydämestä, joka pelkää yksin Jumalaa ja pitää vain hänet silmissään. Tällä tavalla Jumalaa pelkäävä ihminen pyrkii välttämään hänen vihansa ja hylkää kaiken, mikä vastustaa hänen tahtoaan. Sen sijaan hän luottaa yksin Jumalaan ja tekee hänen mielikseen kaiken, mitä hän tahtoo, koska Jumala antaa äänensä kuulua niin ystävällisen isällisenä sekä tarjoaa meille kaiken armonsa ja hyvyytensä.

Juuri tämä onkin ensimmäisen ja tärkeimmän käskyn merkitys ja oikea tulkinta. Tästä käskystä on kaikkien muiden käskyjen kummuttava esiin ja virrattava ulos. Näin ollen sanojen "sinulla ei saa olla muita jumalia" yksinkertaisin selitys on juuri tämä vaatimus: "Sinun on pelättävä ja rakastettava minua, ainoata oikeaa Jumalaasi, minuun sinun on luotettava." Sillä jos sydämen asenne Jumalaa kohtaan on tällainen, silloin se on täyttänyt ensimmäisen ja kaikki muut käskyt. Ja päinvastoin: se joka pelkää ja rakastaa jotain toista taivaassa ja maan päällä, se ei pidä tätä ensimmäistä eikä mitään muutakaan käskyä. Näin on koko Raamattu alusta loppuun asti saarnannut ja opettanut tätä käskyä, tiivistänyt kaiken kahdeksi peruskohdaksi, jotka ovat jumalanpelko ja luottamus Jumalaan. Erityisesti tekee niin profeetta Daavid läpi koko Psalmien kirjan sanoen muun muassa näin: (Ps. 147:11) "Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa." On kuin siinä olisi koko käsky yhdellä lauseella selitettynä, aivan kuin siinä sanottaisin näin: "Herra on mielistynyt niihin, joilla ei ole muita jumalia."

Ensimmäisen käskyn tulee siis tällä tavalla valaista kaikki muut käskyt säteillään. Siksi meidän on pujotettava tämä käsky kaikkien muiden lävitse aivan kuin seppeleen päät yhteen sitovaksi solmukohdaksi tai koko seppelettä kannattelevaksi lankasilmukaksi. Näin alku ja loppu liittyvät toisiinsa ja pitävät kaiken koossa. Alati toistettuna tämä ei painu unohduksiin. Kun esimerkiksi toista käskyä noudattaen pelkäämme Jumalaa emmekä väärinkäytä hänen nimeään kiroiluun, valheisiin, petoksiin emmekä muihin kieroiluihin ja konnankoukkuihin, vaan käytämme sitä oikein ja hyvin huutamalla sitä avuksi, rukoilemalla, kiittämällä ja ylistämällä, tämän kaiken synnyttää ensimmäisen käskyn mukainen rakkaus ja luottamus. Samalla tavalla on tuollaisen pelon, rakkauden ja luottamuksen ajettava ja pakotettava siihen, ettemme väheksy Jumalan sanaa, vaan sitä opettelemme, halusta kuuntelemme sekä pidämme pyhänä ja kunniassa.

Samoin toteutuvat myös kaikki seuraavat lähimmäistä koskevat käskyt ensimmäisen käskyn voimasta. Isää ja äitiä, isäntiä ja kaikkia esivallan edustajia kunnioitetaan ja totellaan Jumalan tähden eikä heidän itsensä tähden. Isääsi ja äitiäsi sinun ei näet ole <<<0374>>> lupa ottaa huomioon, heitä pelätä, tehdä heidän mielikseen tai jättää tekemättä, vaan sinun on tarkattava, mitä Jumala tahtoo sinun tekevän ja mitä hän sinulta ehdottomasti vaatii. Jollet niin tee, joudut vihaisen tuomarin eteen. Jos taas teet niin, osasi on isällinen armo. Samoin, yksin Jumalalle mieliksi, luottaen siihen, että hän maksaa sinulle kaiken runsain määrin takaisin, et tee lähimmäisellesi mitään pahaa, vahinkoa tai väkivaltaa etkä loukkaa häntä millään tavoin, oli sitten kysymys hänestä itsestään, hänen aviopuolisostaan, omaisuudestaan, kunniastaan tai oikeudestaan, kuten seuraavat käskyt vaativat. Et tee niin, vaikka sinulla olisikin siihen aihetta ja mahdollisuus eikä kukaan ihminen sinua siitä rankaisisi, vaan teet kaikille hyvää, autat ja edistät heidän asioitaan milloin ja missä vain voit. Näin huomaat ensimmäisen käskyn alkulähteeksi, josta käy virta kaikkien muiden käskyjen lävitse, ja siihen ne palautuvat ja siitä riippuvat. Näin on loppu ja alku liitetty toisiinsa erottamattoman lujalla siteellä.

Sanon siis vielä kerran, että on hyödyllistä ja välttämätöntä jatkuvasti opettaa tätä nuorille, kehottaa ja muistuttaa heitä siitä, jotta heitä ei kasvatettaisi kuin karjaa, vain lyönnein ja pakolla, vaan heissä herätettäisiin jumalanpelkoa ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Sillä siellä, missä tämä otetaan sydämen asiaksi ja mietiskelyn kohteeksi ja ymmärretään, ettei ole kysymys ihmisten leikistä, vaan ylhäisen majesteetin käskyistä, siellä syntyy aivan itsestään palava halu noudattaa Jumalan tahtoa. Jumala näet valvoo erittäin vakavasti käskyjensä noudattamista, vihastuu niiden väheksyjiin ja rankaisee heitä, ja toisaalta palkitsee ylenpalttisesti ne, jotka pitävät hänen käskynsä. (5. Moos. 6:8 - 9, 5. Moos. 11:20) Turhan tähden ei Vanhassa testamentissa ole annettu määräystä, että kymmenen käskyä on kirjoitettava kaikkiin seiniin ja nurkkiin, jopa vaatteisiinkin, ei siksi, että ne jäisivät kirjaimiksi tai niitä kannettaisiin ihmisten katseltavina, kuten juutalaiset tekivät, vaan että pitäisimme niitä lakkaamatta silmissämme ja niitä muistaisimme, mitä sitten olemmekin tekemässä ja mikä onkin tilanne. Kaikkien on harjoitettava tätä joka päivä, mitä sitten sattuukin, mitä puuhataan ja mitä hankkeita on vireillä, aivan kuin silmä kohtaisi sen joka paikkaan kirjoitettuna, kaikkialla, missä ollaan ja mennään. Näin jokainen löytäisi kodissaan tai naapuristossaan kylliksi aiheita kymmenen käskyn harjoittamiseen. Kaukaa niitä ei kenenkään tarvitse lähteä etsimään.

Edellisestä paljastuu jälleen kerran, että kymmentä käskyä on pidettävä paljon suuriarvoisempina ja ylistettävämpinä kuin kaikkia niitä säätyjä, käskyjä ja tekoja, joita ihmiset tavallisesti opettavat ja tähdentävät. Sillä tässä me voimme haastaa esiin kaikki viisaat ja pyhät. Katsotaan sitten, pystyvätkö he saamaan aikaan edes yhden teon, joka olisi näiden käskyjen veroinen. Sellaisia tekoja Jumala vaatii ja käskee erittäin vakavasti pyhimmän vihansa ja rangaistuksensa uhalla, mutta samalla hän on liittänyt niihin mitä ihanimman lupauksen: hän tahtoo tuhlaillen vuodattaa meille kaikkea hyvyyttään ja siunaustaan. Siksi meidän on pidettävä hänen käskyjään kaikkia muita oppeja kallisarvoisempina, suurimpana aarteena, minkä Jumala on antanut.

Keskustele tekstistä täällä .


© Suomen luterilainen Evankeliumiyhdistys