Yksinkertainen tapa rukoilla (loppuosa)

Mutta jos minulla on aikaa ja tilaisuus ennen Isä meidän -rukousta, teen samalla tavalla kymmenelle käskylle ja käsittelen ne käsky käskyltä vapautuakseni kokonaan rukoukseen (siinä määrin kuin se on mahdollista). Minä sidon jokaisen käskyn neljästä punoksesta seppeleeksi tällä tavalla: Pidän kutakin käskyä ensinnäkin opetuksena - mitä käsky itseasiassa onkin - ja mietiskelen, mitä Jumala, meidän Herramme siinä minulta niin vakavasti vaatii. Toiseksi kiitän käskyn perusteella. Kolmanneksi ripittäydyn ja neljänneksi rukoilen. Tämän teen seuraavin tai samantapaisin ajatuksin ja sanoin:

I. 'Minä olen Herra, sinun Jumalasi...Älä pidä muita jumalia.' Tässä mietiskelen ensinnäkin, että Jumala vaatii minulta ja opettaa minulle sydämen luottamusta häneen kaikissa asioissa sekä sitä hänen jaloa totuuttaan, että hän tahtoo olla minun Jumalani. Sellaisena minun on pidettävä häntä vaikka olisin menettämässä ikuisen autuuden, eikä sydämeni saa rakentaa ja luottaa minkään muun varaan, olkoon se omaisuutta, kunniaa, viisautta, valtaa, pyhyyttä tai mitä tahansa luotua.

Toiseksi kiitän hänen pohjattomasta laupeudestaan, että hän laskeutuu niin isällisesti minun, kadotetun ihmisen luokse ja tarjoutuu pyytämättäni, etsimättäni ja ansaitsemattani Jumalakseni ottaakseen minut omakseen ja tahtoo olla kaikessa hädässä lohtuni, turvani, apuni ja voimani. Tokihan me köyhät, sokeat ihmiset olemme muuten etsineet niin monenlaisia Jumalia ja joutuisimme vieläkin <<<0029>>> etsimään, jos hän ei itse antaisi kuulla itseään niin julkisesti ja antaisi meille meidän inhimillisellä kielellämme tarjousta, että tahtoo olla Jumalamme. Kuka voi koskaan ja milloinkaan kiittää häntä siitä tarpeeksi ?

Kolmanneksi ripittäydyn ja tunnustan suuren syntini ja kiittämättömyyteni kun olen halveksinut niin häpeällisesti tuota kaunista oppia ja jaloa lahjaa koko elämäni ajan ja kiihottanut hänen vihaansa suunnattomasti lukemattomilla epäjumalanpalveluksillani. Tästä olen pahoillani ja pyydän armoa.

Neljänneksi rukoilen ja sanon: Oi, Jumalani ja Herrani, auta minua armollasi, että oppisin ja ymmärtäisin tämän käskysi joka päivä yhä paremmin ja toimisin sen mukaan sydämen luottamuksella. Varjelethan sydämeni, että en enää unohtaisi ja tulisi kiittämättömäksi, että en etsisi toista Jumalaa tai lohdutusta maan päältä enkä mistään luodusta vaan pysyisin yksin, puhtaasti ja kauniisti sinussa, ainoassa Jumalassani, rakas Herra, Jumala, Isä. Aamen.

Tämän jälkeen, jos tahdon ja ehdin, toinenkin käsky neljä kertaa käännettynä eli: 'Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä...' Ensiksi opin, että minun on pidettävä Jumalan nimi ihanana, pyhänä ja kauniina eikä käytettävä sitä vannomiseen, kiroamiseen, valehtelemiseen, ei ylpeilyyn, eikä oman kunnian tai maineen etsimiseen. Minun on sitävastoin huudettava nöyrästi avuksi hänen nimeään, palvottava, ylistettävä ja kiitettävä sitä ja annettava kaiken kunniani ja kiitokseni olla siinä, että hän on minun Jumalani ja minä hänen köyhä luotunsa ja arvoton palvelijansa. <<<0030>>>

Toiseksi kiitän siitä ihanasta lahjasta, että hän on ilmoittanut ja antanut minulle nimensä, että voin hänen nimensä tähden kehua itseäni ja antaa nimittää itseäni Jumalan palvelijaksi ja luoduksi ja että hänen nimensä on minun pakopaikkani niinkuin luja linna, mihin vanhurskas pakenee ja missä hän löytää suojan kuten Salomo sanoo. (Sananlaskut 18:10)

Kolmanneksi ripittäydyn ja tunnustan häpeälliset ja raskaat syntini, jotka olen elinpäivinäni tehnyt tätä käskyä vastaan. En ole jättänyt pelkästään huutamatta avuksi, ylistämättä ja kunnioittamatta hänen pyhää nimeänsä vaan olen ollut myös kiittämätön tuosta lahjasta ja käyttänyt sitä väärin kaikenlaiseen häpeään ja syntiin vannomalla, valehtelemalla, pettämällä ja muin tavoin. Tästä olen pahoillani ja pyydän armoa ja anteeksiantamusta.

Neljänneksi pyydän apua ja voimaa, että oppisin tästedes oikein tämän käskyn ja varjelisin itseni tuolta häpeälliseltä kiittämättömyydeltä, väärinkäytöltä ja synniltä hänen nimeään vastaan, että minun sitävastoin havaittaisiin olevan kiitollinen ja pelkäävän ja kunnioittavan hänen nimeään oikein.

Muistutan myös taas kerran, mitä olen sanonut aikaisemmin Isä meidän -rukouksen kohdalla: Jos Pyhä Henki tulisi ja alkaisi saarnata sydämessäsi noitten mietiskelyjen aikana rikkain, valaistunein ajatuksin, kunnioita häntä, anna noiden oman ymmärryksesi mukaisten mietiskelyjen jäädä, ole hiljaa ja kuuntele häntä, joka osaa sen paremmin kuin sinä. Pane merkille, mitä hän saarnaa ja kirjoita se muistiin niin tulet kokemaan ihmeitä Jumalan lakia mietiskellessäsi, kuten Daavid sanoo (Ps. 119:18) <<<0031>>>

Kolmas käsky: 'Muista pyhittää lepopäivä'. Tässä opin ensinnäkin, että lepopäivää ei ole käsketty joutilaisuutta eikä lihallista nautiskelua varten vaan siksi, että meidän pitäisi pyhittää se. Meidän tekomme ja työmme eivät kuitenkaan pyhitä lepopäivää, sillä meidän tekomme eivät ole pyhiä. Lepopäivän pyhittää Jumalan sana, joka yksin on täysin puhdas ja pyhä ja pyhittää kaiken, joka on sen kanssa tekemisissä, olkoon se aika, paikka, henkilö, työ, lepo tai mikä hyvänsä. Sanan kautta näet myös meidän tekomme tulevat pyhiksi, kuten Paavali sanoo (I Tim 4:5): kaikki luotu pyhitetään sanalla ja rukouksella. Tämän johdosta ymmärrän, että minun on lepopäivinä ensin kuunneltava ja mietiskeltävä Jumalan sanaa, sen jälkeen samassa sanassa kiitettävä, ylistettävä Jumalaa kaikista hänen hyvistä teoistaan ja rukoiltava itseni ja koko maailman puolesta. Joka pitää lepopäivät näin, pyhittää ne. Joka ei tee näin, toimii huonommin kuin ne, jotka työskentelevät lepopäivinä.

Toiseksi kiitän tässä käskyssä siitä Jumalan suuresta, ihanasta, hyvästä teosta ja armosta, että hän on antanut meille sanansa ja saarnansa ja kehottanut harjoittamaan niitä erityisesti lepopäivänä. Tätä aarretta ei mikään ihmissydän voi mietiskellä riittävästi, sillä hänen sanansa on ainoa valo tämä elämän pimeydessä; se on elämän, lohdutuksen ja kaiken autuuden sana.  Ja missä tätä rakasta, terveellistä sanaa ei ole, siellä on pelkkää kauheaa, hirvittävää pimeyttä, erehdystä, lahkolaisuutta, kuolemaa, kaikkea onnettomuutta ja Perkeleen omaa hirmuvaltaa niinkuin päivittäin näemme silmiemme edessä. <<<0032>>>

Kolmanneksi ripittäydyn ja tunnustan suuren syntini ja häpeällisen kiittämättömyyteni: Olen viettänyt nämä pyhäpäivät koko elämäni ajan niin paheellisesti ja halveksinut surkeasti hänen kallisarvoista sanaansa. Olen ollut laiska, haluton ja kyllästynyt kuuntelemaan sitä, puhumattakaan, että olisin kaivannut sitä sydämestäni tai joskus kiittänyt siitä.  Olen siis antanut rakkaan Jumalani saarnata minulle turhaan, antanut tuon rakkaan aarteen mennä ja polkenut sen jalkoihini. Pelkän jumalallisen hyvyytensä tähden hän on sietänyt tätä minulta eikä ole sen takia jättänyt saarnaamatta minulle, sielulleni autuudeksi, yhä uudestaan ja kutsumatta minua kaikella isällisellä jumalallisella rakkaudella ja uskollisuudellaan. Tästä olen pahoillani ja pyydän armoa ja anteeksiantamusta.

Neljänneksi rukoilen itseni ja koko maailman puolesta, että rakas Isä tahtoisi pitää meidät pyhän sanansa parissa eikä ottaisi sitä meiltä pois meidän syntimme, kiittämättömyytemme ja laiskuutemme tähden. Varjelkoon hän meidät lahkohenkisiltä ja vääriltä opettajilta ja lähettäköön sitä vastoin meille uskollisia ja oikeita työntekijöitä sadonkorjuuseen eli uskollisia ja hurskaita pappeja ja saarnaajia. Antakoon hän meille kaikille myös armon, että me kuuntelisimme heidän sanaansa nöyrinä hänen omana sananaan, ottaisimme sen vastaan, kunnioittaisimme sitä ja vielä kiittäisimme ja ylistäisimme sitä sydämestämme.

Neljäs käsky: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.' Ensinnäkin opin tässä tuntemaan Jumalan, minun Luojani. Kuinka ihmeellisesti hän on luonut minut ruumiineni ja sieluineni. Hän on antanut minulle elämän vanhemmistani ja <<<0033>>> antanut heille sydämen, jonka mukaan he ovat palvelleet minua, kohtunsa hedelmää kaikin voimin, saattaneet maailmaan, ravinneet minut, pitäneet minusta huolta ja kasvattaneet minut suurella ahkeruudella, huolella, vaarankin keskellä, ponnistuksilla ja työllä. Tähän hetkeen asti hän on varjellut minut, luotunsa, ruumiini ja sieluni, lukemattomista vaaroista ja hädästä ja auttanut myös usein ahdingosta. Hän ikäänkuin luo minut joka hetki uudestaan. Perkele ei nimittäin suo meille elämää silmänräpäykseksikään.

Toiseksi kiitän rikasta, hyvää Luojaani itseni ja koko maailman puolesta siitä, että hän on tässä käskyssä säätänyt ja varjellut ihmissuvun lisääntymisen ja säilymisen eli perheen ja yhteiskunnan tai taloudellisen ja valtiollisen yhteiskunnan. Ilman näitä kahta olemusta tai regimenttiä maailma ei voisi pysyä pystyssä vuottakaan. Ilman maallista regimenttiä ei näet ole rauhaa ja missä ei ole rauhaa, siellä ei perhettäkään voi olla. Missä taas ei ole perhettä, siellä ei voida siittää lapsia eikä kasvattaa heitä, jolloin isän ja äidin elämänmuoto lakkaa kokonaan olemasta. Mutta juuri siksi tämä käsky on olemassa ja säilyttää ja varjelee molempia, perhettä ja yhteiskuntaa. Se käskee lapsia ja alamaisia olemaan kuuliaisia ja pitää myös huolen että näin on tapahduttava ja jos näin ei tapahdu ei jätä rankaisematta. Muuten lapset olisivat jo kauan sitten hajoittaneet perheen tottelemattomuudellaan ja alamaiset olisivat kapinallaan tehneet yhteiskunnasta rikkirevityn ja sekasortoisen, koska heitä on paljon enemmän kuin vanhempia ja hallitsijoita. Tämän vuoksi tämäkin hyvä työ on sanoinkuvaamaton. <<<0034>>>

Kolmanneksi ripittäydyn ja tunnustan ilkeän tottelemattomuuteni ja syntini, että vastoin tätä Jumalani käskyä en ole kunnioittanut vanhempiani enkä ollut kuuliainen. Olen usein suututtanut ja loukannut heitä, ottanut heidän isällisen rangaistuksensa vastaan kärsimättömästi, napissut heitä vastaan, halveksinut heidän vilpitöntä nuhteluansa ja totellut paljon enemmän kevytmielistä seuraa ja hulttioita. Jumala itse kiroaa kuitenkin tällaiset tottelemattomat lapset ja kieltää heiltä pitkän elämän (Sananlaskut 1:10). Kuinka monet vielä lisäksi kuolevat häpeällisesti ja joutuvat rappiolle ennenkuin kasvavat aikuisiksi. Joka ei nimittäin tottele isää ja äitiä, sen täytyy totella pyöveliä tai menettää henkensä Jumalan vihan johdosta jollakin muulla onnettomalla tavalla. Tästä kaikesta olen pahoillani ja pyydän armoa ja anteeksiantamusta.

Neljänneksi rukoilen itseni ja koko maailman puolesta, että Jumala tahtoisi antaa meille armonsa ja jakaa runsaasti siunaustaan sekä perheelle että yhteiskunnalle, että olisimme tästedes hurskaita, kunnioittaisimme vanhempia, olisimme kuuliaisia esivallalle, vastustaisimme Perkelettä emmekä seuraisi hänen houkutuksiaan tottelemattomuuteen ja rauhattomuuteen. Tekemällä näin ja tunnustamalla nuo Jumalan lahjat sekä kiittämällä niistä autamme parantamaan kotiamme ja maatamme ja säilyttämään rauhan Jumalan ylistykseksi ja kunniaksi ja itsellemme hyödyksi ja kaikeksi hyväksi. Tähän yhteyteen kuuluu myös rukous vanhempien ja vallanpitäjien puolesta, että Jumala antaisi heille ymmärrystä ja viisautta johtaa ja hallita meitä rauhallisesti ja onnellisesti. Jumala varjelkoon heidät hirmuvallasta, raivosta ja kiukusta ja <<<0035>>> kääntäköön heidät pois niistä, niin että he kunnioittavat Jumalan sanaa eivätkä vainoa sitä eivätkä tee kenellekään vääryyttä. Näitä jaloja lahjoja on näet hankittava rukouksella, niinkuin Pyhä Paavali opettaa (I Tim 2:1). Muuten Perkele on hovin yliapottina ja asiat menevät huonosti ja sekaisin.

Jos sinä olet myös isä tai äiti, on nyt se hetki, että et unohda itseäsi, lapsiasi tai palvelusväkeäsi. Rukoile sitävastoin tosissasi, että rakas Isä, joka on asettanut sinut nimensä ja virkansa kunniaan ja tahtoo, että sinuakin kutsutaan isäksi ja kunnioitetaan isänä, lahjoittaisi sinulle armon ja siunauksen hallita ja elättää jumalallisesti ja kristillisesti vaimoasi, lapsiasi ja palvelusväkeäsi, antaisi sinulle viisautta ja voimaa kasvattaa heitä hyvin ja heille hyvän sydämen ja tahdon seurata sinun opetustasi ja olla kuuliaisia. Sillä Jumalan lahjoja ovat sekä lapset että heidän menestyksensä; sekä hyvin menestyminen että hyvänä säilyminen. Muuten kodista tulee pelkkä sikolätti, oikea pahuuden temmellyskenttä, kuten jumalattomien ja kurittomien parissa näkyy.

Viides käsky: 'Älä tapa.' Tässä opin ensinnäkin, mitä Jumala tahtoo minulta. Minun pitää rakastaa lähimmäistäni niin etten vahingoita mitenkään hänen ruumistaan sanoin tai teoin, enkä vihan, kärsimättömyyden, kateuden, kaunan tai minkään pahuuden johdosta kosta hänelle tai vahingoita häntä. Minun on sitävastoin tiedettävä, että olen velvollinen auttamaan ja neuvomaan häntä kaikissa hänen elämänsä tarpeissa. Jumala on nimittäin tällä käskyllä käskenyt minua suojelemaan lähimmäiseni <<<0036>>> ruumista ja toisaalta lähimmäistäni suojelemaan minun ruumistani sekä on käskenyt meidät toisillemme lähimmäisiksi kuten Siirak sanoo (17:12).

Toiseksi kiitän tässä Jumalaa siitä sanoinkuvaamattomasta rakkaudesta, huolenpidosta ja uskollisuudesta minua kohtaan, että hän on ympäröinyt ruumiini näin suurella ja vahvalla suojalla ja muurilla. Sen tähden kaikkien ihmisten velvollisuus on säästää ja varjella minua ja toisaalta minun velvollisuuteni on tehdä kaikille ihmisille samoin. Jumala pitää myös huolen, että tätä käskyä noudatetaan ja missä näin ei tapahdu, hän on käskenyt rankaista ankarasti jokaista, joka ei käskyä täytä. Muussa tapauksessa, jos tätä hänen käskyänsä ja asetustansa ei olisi olemassa, Perkele panisi ihmisten keskuudessa toimeen sellaisen murhaamisen, että kukaan ei voisi elää hetkeäkään turvassa. Näin tapahtuukin, jos Jumala suuttuu ja rankaisee tottelematonta ja kiittämätöntä maailmaa.

Kolmanneksi ripittäydyn ja valitan omaani ja maailman pahuutta. Emme ole ainoastaan niin kauhean kiittämättömiä hänen isällisestä rakkaudestaan ja huolenpidostaan meitä kohtaan vaan, mikä on erityisen häpeällistä, emme tunne tuota käskyä ja oppia, emmekä edes tahdo oppia sitä vaan halveksimme sitä aivan kuin se ei koskisi meitä eikä sillä olisi mitään annettavaa. Jatkamme sentähden itseemme tyytyväisinä emmekä tiedosta, että vastoin tätä käskyä halveksimme lähimmäistämme, jätämme hänet pulaan, jopa vainoamme ja haavoitamme häntä, sydämessämme ehkä tapammekin, noudatamme vihaamme, kiukkuamme ja kaikkea pahuuttamme aivan kuin tekisimme <<<0037>>> näin jotakin oikeaa ja hyvää. Totisesti, tässä on hetki valittaa ja huutaa meidän hulttioitten ja sokeitten, pahantahtoisten raivopäitten tähden. Raivoavien eläinten tavoin me tallaamme toisemme jalkoihin, survomme, raavimme, revimme, puremme ja syömme toisemme suihimme emmekä pelkää tätä Jumalan vakavaa käskyä.

Neljänneksi rukoilen, että rakas Isä tahtoisi opettaa meidät tuntemaan tämän pyhän käskynsä, auttaisi noudattamaan sitä ja elämään sen mukaan. Jumala varjelkoon meitä, toinen toistamme, siltä murhaajalta, joka on kaiken murhaamisen ja vahingoittamisen mestari (Joh. 8:44). Antakoon hän meille runsaan armonsa että ihmiset tulevat meidän kanssamme ja me heidän kanssaan toisiamme kohtaan ystävällisiksi, lempeiksi ja hyväntahtoisiksi, annamme toisillemme sydämestämme anteeksi, kannamme kristillisesti ja veljellisesti toistemme viat ja heikkoudet ja elämme näin oikeassa rauhassa ja yksimielisyydessä niinkuin tämä käsky meitä opettaa ja vaatii.

Kuudes käsky: 'Älä tee aviorikosta.' Tässä opin taas kerran, mitä Jumala minusta ajattelee ja mitä hän minusta haluaa. Minun on nimittäin elettävä siveästi, säädyllisesti ja kohtuullisesti ajatuksin, sanoin ja teoin ja jätettävä häpäisemättä jokaisen vaimo, tytär ja palvelijatar. Minun on pikemminkin autettava pelastamaan, suojelemaan ja tekemään kaiken, mikä palvelee heidän kunniansa ja kunniallisuutensa säilyttämistä. Minun pitää myös auttaa tukkimaan röyhkeät suut, jotka riistävät tai varastavat heiltä heidän kunniansa. Tähän kaikkeen olen näet velvollinen ja Jumala tahtoo minulta, että minun ei pidä <<<0038>>> vain jättää häpäisemättä lähimmäiseni vaimoa ja hänen omiaan vaan minulla on myös velvollisuus auttaa häntä säilyttämään ja varjelemaan hänen kunniansa ja kunniallisuutensa. Tahdonhan minäkin, että lähimmäiseni täytyy toimia minua kohtaan samalla tavalla ja soveltaa tätä käskyä minua ja omiani kohtaan.

Toiseksi kiitän uskollista, rakasta Isää siitä hänen armostaan ja hyvästä teostaan, että hän tällä käskyllä ottaa suojaansa ja turvaansa mieheni, poikani, renkini, vaimoni, tyttäreni, palvelijattareni ja kieltää niin vakavasti ja kovasti heidän häpäisemisensä. Hän antaa nimittäin minulle varman suojan, pitää myös huolen, että käskyä noudatetaan, eikä jätä rankaisematta - vaikka joutuisi tekemään sen itse - jos joku rikkoo ja murtaa tämän käskyn ja suojan. Kukaan ei pääse Häneltä karkuun. Hänen täytyy joko maksaa rikkomuksensa täällä tai tyynnyttää lopulta tuo himo helvetin tulessa. Jumala tahtoo nimittäin siveyttä eikä siedä aviorikosta, minkä huomaamme päivittäin kaikista katumattomista, jumalattomista ihmisistä: Lopulta Jumalan viha tavoittaa heidät ja tuhoaa häpeällisesti. Muuten ei olisi mahdollista säilyttää vaimoa, lasta tai palkollista hetkeäkään kurissa ja kunniassa tuon siivottoman Perkeleen edessä. Seuraisi pelkkää hillitöntä sukupuolista hurjastelua ja eläimellistä menoa, kuten käykin siellä, missä Jumala vihassaan vetää kätensä pois ja päästää kaiken valloilleen. 

Neljänneksi pyydän itseni ja koko maailman puolesta, että Jumala tahtoisi antaa meille armon pitää tämä hänen käskynsä ilomielin ja rakkaudella, ettemme vain itse elä siveästi vaan autamme ja neuvomme siihen muitakin. Jos minulla on aikaa, tilaisuus ja jos minua miellyttää käyn muutkin käskyt läpi samalla tavalla. Sillä kuten olen jo sanonut, en tahdo sitoa ketään näihin sanoihini tai ajatuksiini vaan olen esittänyt oman esimerkkini. Kuka tahtoo seurata sitä, seuratkoon, kuka tahtoo sitä parantaa, parantakoon jos voi ja ottakoon käsiteltäväkseen kaikki käskyt kerrallaan tai niin monta kuin häntä miellyttää. Kun sielua näet koskettaa jokin, jolla on sille todellista merkitystä, olkoon se hyvää tai pahaa, sielu voi lyhyessä silmänräpäyksessä ajatella enemmän kuin kieli puhua kymmenessä tunnissa tai kynä kirjoittaa kymmenessä päivässä. Niin taitava, perusteellinen ja tehokas on sielu eli henki. Sen tähden se tutkii kymmenen käskyä hyvin nopeasti jokaisella neljällä tavalla jos vain tahtoo ja on tosissaan.

Seitsemäs käsky: 'Älä varasta.' Tässä opin ensin, että en saa ottaa lähimmäiseni omaisuutta enkä salaa tai julkisesti pitää sitä hallussani vastoin hänen tahtoaan. En saa <<<0040>>> olla epäluotettava tai petollinen kaupankäynnissä, palvelutehtävissä enkä työssä. Näin en hanki omaa omaisuuttani niinkuin varas. Minun on sitävastoin elätettävä itseni oman otsani hiellä ja syötävä kunniallisesti leipäni. Samoin minun on autettava ettei lähimmäiseltäni (aivan niinkuin ei minultakaan) oteta hänen omaansa edellämainituilla keinoilla. Opin myös, että tällä käskyllä Jumala suojaa ja ympäröi omaisuuteni isällisellä huolenpidollaan ja suurella vakavuudella käskiessään, että minulta ei saa varastaa mitään. Missä näin ei tehdä, Jumala on määrännyt rangaistuksen ja uskonut pyövelille hirsipuun ja köyden. Tai missä tämä ei onnistu, Hän rankaisee itse niin, että heistä täytyy lopulta tulla kerjäläisiä kuten sanotaan: "Joka nuorena mielellään varastaa, käy vanhana kerjuulla", ja samoin "väärä omaisuus ei menesty" ja "vääryydellä saavutettu, surkeasti menetetty."

Toiseksi kiitän hänen uskollisuuttaan ja hyvyyttään, kun hän on antanut minulle ja koko maailmalle niin hyvän opin ja samalla suojan ja turvan. Sillä missä hän ei suojaa, ei kenellekään jää penniäkään eikä taloon leivän muruakaan.

Kolmanneksi tunnustan ripissä kaiken syntini ja kiittämättömyyteni, missä olen elämäni aikana tehnyt jollekin vääryyttä, kajonnut hänen omaisuuteensa tai pettänyt häntä.

Neljänneksi rukoilen Jumalaa antamaan armonsa, että minä ja koko maailma oppisimme näin hienon käskyn, mietiskelisimme sitä ja sen johdosta parantuisimme, että varastaminen, rosvoaminen, nylkeminen, pettäminen ja vääryys vähenisi ja lopulta viimeisenä päivänä loppuisi <<<0041>>> kokonaan niinkuin kaikkien pyhien ja luomakunnan rukous (Room. 8) hartaasti odottaa. Aamen.

Kahdeksas käsky: 'Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.' Tämä opettaa meitä ensinnäkin olemaan keskenämme totuudenmukaisia ja välttämään kaikenlaista valehtelemista ja panettelua, puhumaan ja kuulemaan mielellämme toisista parasta. Näin on hyvän maineemme ja nuhteettomuutemme suojaksi asetettu muuri pahasuisia ja vääräkielisiä vastaan. Heitäkään ei Jumala jätä rankaisematta, kuten olen sanonut myös muitten käskyjen kohdalla.

Meidän pitää kiittää häntä tästä; sekä opista että suojasta, jotka hän antaa meille tässä niin armollisesti.

Kolmanneksi meidän on ripittäydyttävä ja kaivattava armoa, koska olemme viettäneet elinpäivämme niin kiittämättömästi ja syntisesti valehtelemalla, pettämällä, puhumalla pahaa lähimmäisistämme. Olemme velvollisia pelastamaan heidän kaiken kunniansa ja viattomuutensa niinkuin itsekin haluaisimme mielellämme ne säilyttää.

Neljänneksi rukoilemme ja pyydämme apua pitääksemme tästedeskin tämän käskyn ja saadaksemme kielen, joka puhuu hyvää.

Yhdeksäs ja kymmenes käsky: 'Älä himoitse lähimmäisesi taloa eikä myöskään hänen aviopuolisoansa...' Tämä opettaa meille ensinnäkin, että emme saa houkutella, vieraannuttaa, kiristää lähimmäisemme omaisuutta ja hänen omaansa häneltä millään laillisuuden tekosyyllä vaan meidän on autettava häntä, että hän voisi <<<0042>>> pitää ne, niinkuin mielellämme tahtoisimme itsellemmekin käyvän. Tämä käsky on myös suoja taitavien keinottelijoiden ovelia pikkusyntejä ja juonitteluja vastaan. Toki hekin saavat lopulta rangaistuksensa.

Toiseksi meidän on kiitettävä käskystä, kolmanneksi tunnustettava syntimme ripissä katuen ja sydän murtuneena, neljänneksi rukoiltava apua ja voimaa tullaksemme hurskaiksi ja pitääksemme tämän Jumalan käskyn.

[Nämä ovat Kymmenen käskyä nelinkertaisesti käsiteltyinä, nimittäin oppikirjasena, laulukirjasena, rippikirjasena ja rukouskirjasena. Tämän käsittelyn johdosta pitäisi sydämen kyllä tulla keskittyneeksi ja lämpimäksi rukousta varten. Pidä kuitenkin varasi, että et ota käsiteltäväksesi kaikkea tätä tai liian paljon, jotta Henki ei sen johdosta väsyisi. Vastaavasti hyvä rukouskaan ei saa olla pitkä eikä pitkitetty vaan sen on oltava usein toistuva ja palava. Riittää, jos saat käsitellyksi kappaleen tai puoli kappaletta ja voit näin iskeä sydämeesi kipinän.

Nyt syntyy rukous; Hengen on annettava se ja opetettava sitä edelleen sydämessä kunhan sydän on soinnutettu yhteen Jumalan sanan kanssa ja vapautettu vieraista tehtävistä ja ajatuksista.

Uskontunnustuksesta tai Pyhästä Raamatusta ei sanota tässä mitään, sillä sillä asialla ei olisi loppua. Harjaantunut voi nyt hyvin ottaa yhtenä päivänä Kymmenen käskyä, toisena Psalmin tai luvun Raamatusta tuollaiseksi tulentekovälineeksi ja iskeä sillä sydämeensä kipinän.]

Jos jollakin on nyt ylimääräistä aikaa tai hän on muuten halukas, hän voi tehdä uskontunnustuksestakin neljästä <<<0043>>> punoksesta sidottavan seppeleen. Uskontunnustuksessa on kolme suurta pääosaa eli uskonkohtaa Jumalan Majesteetin kolmen persoonan mukaan, niinkuin ne on aikoinaan ja myös katekismuksessa jaettu.

Ensimmäinen uskonkohta luomisesta

'Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan.'

Tässä loistaa ensin sydämessäsi suuri valo - jos tahdot omistaa sen - ja opettaa sinulle lyhyin sanoin, mitä ei voi lausua millään kielellä eikä kirjoittaa useassakaan kirjassa; nimittäin, mikä olet, mistä tulet, mistä taivas ja maa tulevat. Sinä olet näet Jumalan luoma, tekemä, luotu ja teko eli itsestäsi ja itsessäsi et ole mitään, et pysty mihinkään, et tiedä mistään, et kykene mihinkään. Mitä nimittäin olit tuhat vuotta sitten? Mitä olivat taivas ja maa kuusituhatta vuotta sitten ? Niin kokonaan olemassaoloa vailla kuin oli se ei-mitään, ei mikään luotu voi koskaan olla. Mutta se, mitä olet, tiedät, mihin kykenet, pystyt, on Jumalan luomaa, niinkuin tunnustat tässä suullasi. Sen vuoksi sinulla ei ole Jumalan edessä mitään ylpeiltävää. Järki ei nimittäin tiedä mitään siitä valosta, että olet täysin ei-mitään ja Hän on sinun Luojasi, joka voi joka silmänräpäyksessä mitätöidä olemassaolosi kokonaan. Monet jalot <<<0044>>> ihmiset ovat tutkineet, mitä taivas ja maa, ihminen ja luomakunta ovat, mutta eivät ole saaneet selville. Mutta tässä se on: Uskontunnustus sanoo Jumalan luoneen kaiken ei-mistään. Tässä on sielun paratiisi, jossa voi käyskennellä Jumalan teoissa. On kuitenkin liian pitkälle menemistä kirjoittaa siitä tässä.

Toiseksi tässä on kiitettävä siitä, että meidät on Jumalan hyvyyden kautta luotu ei-mistään ja että myös päivittäisen ylläpitomme saamme ei-mistään sellaisina hänen luomuksinaan, joilla on ruumis ja sielu, järki, viisi aistia ja kaikki muu ja että hän on asettanut meidät maan, kalojen, lintujen, eläinten valtiaaksi. Tässä on kuultava 1. Mooseksen kirjan ensimmäistä, toista ja kolmatta lukua.

Kolmanneksi meidän on ripittäydyttävä ja valitettava epäuskoamme ja kiittämättömyyttämme: Emme ole ottaneet tätä sydämellemme, emme uskoneet, emme mietiskelleet emmekä tunteneet ja olemme näin olleet pahempia kuin järjettömät eläimet.

Neljänneksi on rukoiltava oikeaa, varmaa uskoa, että vastedes todella uskomme rakkaan Jumalan Luojaksemme ja ajattelemme hänestä niinkuin tämä uskonkohta sanoo.

Toinen uskonkohta lunastuksesta

'Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme...'

Tässä loistaa taas kerran suuri valo ja opettaa meitä, kuinka meidät on Kristuksen, Jumalan Pojan kautta lunastettu <<<0045>>> kuolemasta, johon luomiskertomuksen mukaan jouduimme Aadamin synnin vuoksi; meidän piti olla ikuisesti kadotettuja. Samoinkuin sinun täytyi ensimmäisessä uskonkohdassa pitää itseäsi Jumalan luomuksena eikä epäillä sitä, on nyt se hetki, että luet itsesi yhdeksi lunastetuista etkä epäile sitä. Kaikkein ensimmäiseksi sanaksi sinun on laitettava 'meidän'; Jeesus Kristus, meidän Herramme, siis myös meidän kärsinyt, meidän kuollut, meidän ylösnoussut Herramme. Hän on näin meidän kaikkien Herramme ja on meille tarkoitettu ja sinä olet näiden 'meidän' joukossa niinkuin tämä sana itse esittää.

Toiseksi on kiitettävä sydämestämme tästä suuresta armosta ja oltava iloinen tästä lunastuksesta.

Kolmanneksi on valitettava katkerasti ja ripittäydyttävä häpeällisen epäuskon tai tämän armon epäilemisen tähden. Mitä kaikkea ajateltavaa tässä saatkaan ! Kuinka paljon epäjumalanpalvelusta oletkaan tähän mennessä harjoittanut palvelemalla pyhimyksiä ja tekemällä lukemattomia omia, lunastusta vastustavia tekoja.

Neljänneksi pyydä nyt, että Jumala pitäisi sinut tästä lähtien loppuun asti oikeassa uskossa Kristukseen, sinun Herraasi.

Kolmas uskonkohta pyhityksestä

'Ja Pyhään Henkeen...'

Tämä on kolmas suuri valo, joka opettaa meille, missä tällainen Luoja ja Lunastaja on maan päällä ulkonaisesti löydettävissä ja lähestyttävissä ja missä - se kaikki jääköön <<<0046>>> viimeiseksi - tästä on puhuttava paljon. Yhteenveto on lyhyesti: Siellä, missä on kristillinen Kirkko, löytyy Jumala Luoja, Jumala Lunastaja ja Jumala Pyhä Henki, joka pyhittää siellä päivittäin syntien anteeksiantamuksen kautta. Kirkko puolestaan on siellä, missä Jumalan sana tästä uskosta saarnataan ja tunnetaan oikein. Tässä on sinulla taas kerran paljon ajateltavaa kaikesta, mitä Pyhä Henki päivittäin Kirkossa tekee.

Kiitä siksi tässä siitä, että sinäkin olet tullut tällaiseen Kirkkoon ja sinut on kutsuttu siihen. Ripittäydy ja valita epäuskoasi ja kiittämättömyyttäsi, kun et ole ottanut tätä huomioon ja rukoile oikeaa, lujaa uskoa, joka luottaa tähän ja pysyy tässä, kunnes tulet sinne, missä kaikki pysyy ikuisesti; ikuiseen elämään kuolleista ylösnousemuksen jälkeen. Aamen

----

Keskustele tekstistä täällä.