Esipuheet Heprealaiskirjeeseen ja Jaakobin kirjeeseen (1522)

Heprealaiskirje

<<<0037>>>

Tähän asti olemme askaroineet Uuden Testamentin oikeitten, varmojen pääkirjain parissa; mutta neljällä vielä jäljellä olevalla on muinoin ollut <<<0037>>> toisenlainen arvo.

Ensiksi, että tämä kirje heprealaisille ei ole pyhän Paavalin eikä minkään muun apostolin kirjoittama, näkyy siitä, että Hepr. 2:33 luemme: "tämä oppi niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille." Siten on selvää, että kirjoittaja puhuu apostoleista niin kuin opetuslapsi, jolle tämä oppi on tullut apostoleilta eikä vasta kauan myöhemmin. Sillä apostoli Paavali todistaa Gal. 1:1 ja Gal. 1:12 vakuuttavasti, ettei hän ole evankeliumiansa saanut ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan itse Jumalalta.

Sitä paitsi kirjeessä on kova solmu: Hepr. 6:4 ja Hepr. 10:26 kielletään ja evätään suorastaan syntisiltä kasteen jälkeen katumuksen mahdollisuus, ja Hepr. 12:17 sanotaan: Eesau on etsinyt katumusta eikä kuitenkaan ole löytänyt. Tämä on kaikkia evankeliumeja ja pyhän Paavalin kirjeitä vastaan. Ja vaikka voidaan tehdä siihen selitys, niin ovat sanat kuitenkin niin selvät, etten tiedä, tyydyttäisivätkö ne. Minusta näyttää, että tämä kirje on koottu monesta kappaleesta, eikä käsittele samaa aihetta oikeassa järjestyksessä.

Olkoon miten tahansa, niin se on joka tapauksessa erinomaisen oppinut kirje, joka mestarillisesti ja Raamattuun perustuen puhuu Kristuksen pappeudesta ja samalla selittää Vanhaa Testamenttia hienosti ja runsaasti. Niin on siis selvää, että kirjoittaja on oivallinen, oppinut mies, joka on ollut apostoli, opetuslapsi, oppinut paljon heiltä sekä hyvin perehtynyt Raamattuun. Ja vaikka hän ei laske uskon perustusta, niin kuin hän Hepr. 6:1 todistaa, jonka tekeminen on apostolien tehtävä, niin hän rakentaa kuitenkin sille hienosti kullasta, hopeasta ja jalokivistä, niin kuin pyhä Paavali sanoo 1. Kor. 3:12. Sen tähden ei meitä saa häiritä, jos siihen onkin ehkä sekoittunut vähän puuta, heiniä ja olkia, vaan meidän tulee kaikella kunnialla ottaa tämä hieno oppi vastaan. Ei tätä kirjettä kyllä voida kokonaan rinnastaa apostolien kirjeisiin.

Mutta kuka tämän on kirjoittanut, on tuntematon, ja jääkin vielä hetkeksi. Siihen ei myös perustu mikään. Meidän täytyy tyytyä oppiin, jonka hän niin kumoamattomasti perustelee Raamatusta ja Raamattuun, ja joka samalla antaa meille oikean ja hienon ohjeen lukea ja käsitellä Raamattua.

<<<0039>>>

 Jaakobin kirje

Tämän, pyhän Jaakobin kirjeen ovat vanhat tosin hyljänneet; mutta minä kiitän sitä ja pidän sitä kuitenkin hyvänä siksi, ettei se julista mitään ihmisoppia, vaan sitä vastoin teroittaa innokkaasti Jumalan lakia. Mutta sanoakseni siitä ajatukseni, tahtomatta sillä kuitenkaan ketään vahingoittaa, en pidä sitä kuitenkaan kenenkään apostolin kirjoituksena. Ja perustelen sitä seuraavasti:

Ensiksi: se kuvaa vastoin pyhää Paavalia ja koko muuta Raamattua teot vanhurskaudeksi ja sanoo Jaak. 2:21: "Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?" Pyhä Paavali opettaa kuitenkin päinvastoin Room. 4:2: Aabraham on tullut vanhurskaaksi ilman tekoja, yksin uskosta, ja hän todistaa sen 1. Moos. 5:6 (missä hänelle luettiin vanhurskaus ennen kuin hän uhrasi poikaansa). Voitaisiinhan tätä kirjettä kyllä auttaa ja keksiä selitys tälle teoista vanhurskautumiselle; kuitenkaan ei sitä voida sillä puolustaa, että se 1. Piet. 2:21 ss. sovittaa tekoihin 1. Moos. 15:6:n lauseen, (joka puhuu yksinomaan Aabrahamin uskosta eikä hänen teoistaan, niin kuin Paavalikin sen esittää Room. 4:3). Sen tähden voidaan tästä puutoksesta päättää, että kirje ei ole minkään apostolin kirjoittama.

Toiseksi: kirje tahtoo opettaa kristityitä eikä mainitse kertaakaan tässä pitkässä opetuksessa Kristuksen kärsimystä, ylösnousemista ja Henkeä. Hän mainitsee Kristuksen tosin pari kertaa, mutta hän ei opeta mitään hänestä, vaan puhuu yleisestä uskosta Jumalaan. Oikean apostolin virkahan on saarnata Kristuksen kärsimyksestä, ylösnousemisesta ja tehtävästä ja laskea perustus tälle uskolle, niin kuin Kristus itse sanoo Joh. 15:27: "Te todistatte myös minusta." Ja siinä ovat kaikki oikeat,pyhät kirjat yhtäpitäviä, että ne kaikki saarnaavat ja "ajavat" Kristusta. Tämä on myös kaikkien kirjojen arvostelun oikea koetinkivi, kun nähdään, esittävätkö ne Kristusta vai eivät. Koko Raamattuhan osoittaa Kristusta, Room. 3:21, ja Paavali ei tahdo tietää yleensä mistään muusta kuin Kristuksesta (1. Kor. 2:2). Mikä ei opeta Herraa Kristusta, se ei ole apostolista siitä huolimatta, vaikka Pietari ja Paavali sitä opettaisivat. Toiselta puolen, mikä saarnaa Kristusta, on apostolista, vaikkapa Juudas, Hannas, Pilatus tai Herodes sen tekisivät.

<<<0040>>>

Mutta tämä Jaakob ei tee muuta kuin ajaa lakiin ja sen tekoihin. Sen lisäksi hän heittäytyy asiasta toiseen ilman järjestystä niin, että minusta näyttää, että hän on ollut joku hyvä ja hurskas mies, joka on koonnut <<<0040>>> muutamia apostolien lauseita ja pannut ne sitten paperille; tai on kirjeen ehkä joku toinen kirjoittanut hänen saarnansa perusteella. Hän nimittää Jaak. 1:25 lakia vapauden laiksi, kun taas Paavali nimittää sitä orjuuden, vihan, kuoleman ja synnin laiksi (Gal. 3:23 s., Room. 4:15; Room. 8:2.).

Sitä paitsi hän lainaa pyhän Pietarin sanoja, 1. Piet. 4:8: "Rakkaus peittää syntien paljouden" (Jaak. 5:20); edelleen 1. Piet. 5:6: "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle" (1. Piet. 4:10), edelleen Paavalin lause Gal. 5:17: "Henki himoitsee lihaa vastaan" (Jaak. 4:5). Vaikka Herodes tappoi Jaakobin aikaisin ennen Pietaria (Ap. t. 12:2), herättää tämä sen otaksuman, niin kuin hän olisi elänyt kauan Pietarin ja Paavalin jälkeen.

Lyhyesti: hän on tahtonut vastustaa niitä, jotka luottivat uskoon ilman tekoja, mutta ei ole hengellä, ymmärryksellään ja sanoilla pystynyt siihen ja repii Raamattua. Hän asettuu siten Paavalia ja koko Raamattua vastaan ja tahtoo saada lain opettamisella aikaan sen, mitä apostolit saavat aikaan innostuttamalla rakkauteen. Sen tähden en minä tahdo pitää sitä Raamatussani oikeitten pääkirjojen joukossa; en tahdo siten kuitenkaan estää ketään asettamasta häntä niin korkealle kuin tahtoo, sillä siinä on muuten monta hyvin hyvää lausetta. Yksi mies ei ole mikään mies maallisissa asioissa; kuinka pitäisi sitten tällä ainoalla aivan yksin olla vastoin Paavalia ja muuta Raamattua arvoa?