449 Jää kirkas, hanget säihkyvät

1. Jää kirkas, hanget säihkyvät / sinua, Herra, kiittävät / nyt talven pakkasessa. / Maa kylmä on ja eloton, / vaan astinlautasi se on / myös suven kuihtuessa.

2. Se jälkeen vuoden päivätyön / pois riisuu päältään kukkavyön / ja syvään lepoon vaipuu. / Maa nukkuu kuuliaisena, / se kunnes jälleen alttiina / työkutsuun uuteen taipuu.

3. Niin Herra, aina uudelleen / varjelet uuteen kevääseen / siemenen hangen alla. / Se elää yössä, haudassaan, / auringon kutsun kuullessaan / se nousee versomalla.

4. On vaatteenasi valkeus. / Myös revontulten loimotus, / yötaivas kertoo siitä. / Vaan ole itse, Herramme, / palava lyhty yössämme, / muu valkeus ei riitä.

5. Yön halki, kautta kuoleman / tiedämme aamun koittavan / ja käymme kesää vastaan. / Ja aurinkomme loistava, / pimeän talven voittaja / on Kristus ainoastaan.

Melodia:

Toisinto Keski-Euroopasta 1500-luvulta

Teksti:

Sakari Topelius 1880

Siionin kanteleeseen tulovuosi:

1961