451 Olen outo vain enkä matkallain

1. Olen outo vain enkä matkallain / tyydy milloinkaan riemuihin maan. / Tämä kaita tie minut kotiin vie / veren armosta riemuitsemaan.

2. Ilo maallinen, riemu turhuuden / eivät mieltäni hurmata saa. / Avarampi tie kadotukseen vie, / jossa ei ole armahtajaa.

3. Olen syntinen, armo Jeesuksen / minut liekeistä tempasi pois, / otti huomaansa synnin korvesta, / jonne eksynyt sieluni ois.

4. Kerran taivaassa ilo, kunnia, / voitonjuhla on loppumaton. / Siellä kohtaavat kaikki rakkaimmat, / siellä oudotkin tuttuja on.

5. Korva kuullut ei, silmä nähnyt ei, / mitä Herra on valmistanut / meille rakkailleen, jotka lapsikseen / ovat täällä jo lunastetut.

6. Lauma pienoinen Herran Jeesuksen, / kestä hetkinen murheita maan. / Kohta saavutaan kodin valkamaan / joukkoon yhdessä riemuitsevaan.

7. Siellä kiittäen luona Jeesuksen / hänen kasvonsa nähdä mä saan. / Täällä uskotaan, siellä katsellaan, / pääsen nauttimaan rakkauttaan.