460 Niin usein matka kesken jää

1. Niin usein matka kesken jää, / yön varjo päivän himmentää. / Vain jälki raskaan askeleen / tien pintaan painuu. / Vie taivaaseen!

2. Kun horjuu usko sankarin, / ja laiva hukkaa ankkurin, / myrskyssä puoleen Jeesuksen / silloinkin huudan: / Vie taivaaseen!

3. Purjehdin maihin kaukaisiin, / on aava kirkas, kaunis niin. / En kangastukseen hauraaseen / kuitenkaan tyydy. / Vie taivaaseen!

4. Reitille johda uudestaan / ne, jotka jäivät maailmaan. / Ja anna usko ihmeeseen, / heidätkin kerran / vie taivaaseen!

5. Myös pursi haaksirikkoinen, / langennut suuri syntinen / edessä Herran Kristuksen / saa armahduksen: / ”Vien taivaaseen.”

6. Jo onnen suuren aavistan: / tie päättyy luona Jumalan. / Niin lasken rantaan tyveneen, / saan nähdä silloin: / veit taivaaseen.