Olin ÀskettÀin Ljubljanassa Sloveniassa puhumassa yli kahdellesadalle hengelle vainottujen kristittyjen tilanteesta ja Open Doors -jÀrjestön työstÀ. Katolisessa instituutissa jÀrjestetty tilaisuus kokosi maan ministereitÀ, kansanedustajia, europarlamentaarikoita, kirkkokuntien piispoja, jÀrjestöjohtajia ja muita aiheesta kiinnostuneita.
MikĂ€ sai kiireiset ministerit, kansanedustajat ja kirkkokunnan johtajat paikalle? Yhden nuoren lahjakkaan poliitikon periksiantamaton työ ja henkilökohtainen kutsu. Slovenialainen europarlamentaarikko Matej Tonin oli nostanut vainottujen kristittyjen tilanteen valtakunnan median tietoon, minkĂ€ seurauksena jopa Slovenian pÀÀministeri nosti vainottujen kristittyjen aseman esille tilaisuuden edellĂ€. ViettĂ€essĂ€mme ennen tilaisuutta aikaa kuvankauniissa Bledin alppijĂ€rven maisemissa Slovenian edellisessĂ€ hallituksessa puolustusministerinĂ€kin toiminut Matej kuvaili ajatuksiaan seuraavasti: âPohdin rukouksessa taannoin, mitĂ€ voin saavuttaa europarlamentaarikkona. Koin, ettĂ€ jos voin kĂ€yttÀÀ arvovaltaani auttamaan vainoa kokevia kristittyjĂ€, se on ehkĂ€ tehtĂ€vĂ€ni tĂ€rkein saavutus.â
Katsellessani tilaisuudessa ollutta arvovaltaista vÀkijoukkoa mieleeni nousi tuohon katolisen instituutin pÀÀrakennukseen liittyvÀ vaihe historiasta: Toukokuussa 1945 kommunistidiktaattori Josip Broz Tito oli sullonut tuhansia kristittyjÀ samaan rakennukseen ja teloituttanut heidÀt lÀhimetsissÀ. Nyt alle sata vuotta myöhemmin sama rakennus palveli kokoontumispaikkana pÀÀttÀjille, jotka halusivat, ettei yhdenkÀÀn kristityn maailmassa tarvitsisi enÀÀ kokea vastaavaa kohtaloa.