Ne erehtyvät suunnattomasti, jotka turmelevat rukouksensa rukoilemalla paljon suulla, mutta ei koskaan sydämellä. Sillä he eivät milloinkaan tahdo uskoa tulevansa kuulluksi elleivät he tiedä tai luule rukoilleensa arvollisesti ja hyvin. Näin he rakentavat kaiken itsensä varaan, hiekalle. Heidät tuomitaan, sillä sellainen rukous ei ole mahdollinen, joka olisi itsessään riittävä ja arvollinen tulemaan kuulluksi Jumalan edessä. Rukouksen täytyy sen sijaan jättäytyä Jumalan totuuden ja lupausten varaan. Sillä jos Jumala ei olisi käskenyt rukoilla ja jollei hän olisi luvannut rukouksen tulevan kuulluksi, mitkään luontokappaleet eivät saisi yhteenlasketuilla rukouksillaankaan pyydetyksi yhtä ainoata jyvästä.

Sen tähden ota huomioon: rukous ei ole hyvä ja oikea siksi, että se on laaja, harras, suloinen, pitkä tai että anotaan ajallista tai iankaikkista hyvää. Sen sijaan sellainen rukous on hyvä, joka rakentaa ja asettaa luottamuksensa sen varaan, että se tulee kuulluksi Jumalan toden lupauksen ja sitoumuksen tähden. Jumalan sana ja lupaus tekevät rukouksesi hyväksi, ei sinun hartautesi. Sillä Jumalan sanaan perustautuva usko on myös oikea hartaus, jota ilman kaikki muu hartaus on pelkkää petosta ja erehdystä.