Näin kävi Herran Kristuksen, ja näin käy vielä joka päivä hänen valtakunnassaan. Kun jokainen luulee, että hän pelastaa kansansa ja tulee kuninkaaksi, hän ryhtyy asiaan sillä tavalla, että kansa joutuu ajattelemaan: Nyt hän on hukassa. Hän alentaa itsensä, antaa ristiinnaulita itsensä ja sortaa itseään niin kuin pahantekijää. He sylkevät häntä sanoen: Tämäkö olisi kuningas ja vapauttaja, muiden auttaja, kun hän ei voi auttaa edes itseään? Me pidimme häntä kaikkien halveksimana ja pilkkaamana, kipujen miehenä. Kun hän oli tällaisena kulkemassa kirkkauteensa, näytti siltä, että häneen loukkaantuvat järki ja kaikki ihmisajatukset. Apostolitkaan eivät ymmärtäneet tätä, vaikka hän ahkerasti opetti heille sitä.

Näin tapahtuu aina Jumalan valtakunnassa, kaikissa hänen teoissaan, sanoissaan ja ajatuksissaan. Hänen tekonsa eivät ole ihmisten tekojen kaltaisia, vaan aivan päinvastaisia. Niin tässä käy, että sen, minkä pitäisi yletä, on ensin alettava ja päinvastoin. Jumala näet vaikuttaessaan menettelee niin mielettömästi, että järjen mukaan kaikki menee nurin. Hengen mukaan kaikki kuitenkin edistyy mitä ihanimmin. Tämä on se oppi, jota Raamattu kaikkialla voimakkaasti tähdentää.