Vanhemmat tietäkööt, etteivät he voi tehdä Jumalalle, kristikunnalle, itselleen eivätkä lapsilleen mitään sen parempaa palvelusta kuin kasvattaa lapsensa oikein. Pitäkööt he siis tärkeänä hoitaa lapsiaan hyvin. He ovat kallis, iankaikkinen aarre, jota Jumala on käskenyt vanhempien varjella, niin etteivät perkele, maailma ja liha saisi riistää ja turmella heitä. Jumala näet vaatii tuomiopäivänä lapset heidän vanhemmiltaan. Näiden on silloin tehtävä heistä ankara tili.

Lapsiaan rakastavat hurskaat vanhemmat eivät saa hymyillä heidän tottelemattomuudelleen ja hyväksyä sitä. Heidän on rangaistava heitä sekä sanalla että pehmoisella vitsalla. Nämä ovat rakkauden lyöntejä, jotka olemme lapsillemme velkaa Jumalan käskyn mukaisesti. Sitäpaitsi tämä ei ole vahingoksi, vaan hyödyksi. Sanoohan Salomo: Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa, ja Siirak: Joka rakastaa lastaan, se pitää hänet aina kurissa, että hän sitten saisi iloa hänestä.