Kiinnittäkäämme huomiomme Herran sanoihin! Hän sanoo: Älkää murehtiko, mutta ei sano: Älkää tehkö työtä. Hän kieltää meiltä murehtimisen, mutta ei työntekoa, onpa meidän käsketty tehdä työtä otsamme hiessä. Huolehtimisen hän sitä vastoin kieltää meiltä. Onhan meillä rikas Jumala, joka lupaa meille ruuan ja vaatteet, ennen kuin niistä huolehdimme ja niitä anommekaan.

Mutta miksi hän ei anna meille niitä ilman työntekoa? Siksi, että se on hänen hyvä tahtonsa. Hän käskee meidän tehdä työtä, ja vasta sitten hän antaa ne, ei kuitenkaan työntekomme tähden, vaan hyvyytensä ja armonsa tähden.

Rakkauden murheen hän sitä vastoin tahtoo pysyttää. Hän tahtoo, että meidän on murehdittava toisista jakelemalla heille omaisuuttamme ja lahjojamme. Jos olen hallitsija, minun on huolehdittava alamaisistani, jos taas perheenisä, minun on huolehdittava kodistani ja niin edelleen sen mukaan kuin kukin on Jumalalta saanut lahjoja. Jumala pitää murheen kaikista, ja tähän murehtimiseen usko pitäytyy. Mutta meidän on myös murehdittava toisistamme rakkaudessa. Kun Jumala on antanut minulle jotakin, minäkin huolehdin siitä, että muutkin pääsevät siitä osallisiksi.