Maailman ja Kristuksen rauhan välillä on ero. Maailman rauha on sitä, että rauhattomuuden aiheuttava paha poistuu. Kristuksen rauha sitävastoin on sitä, että ulkonaisesti on jatkuvaa onnettomuutta, kuten vihollisia, tautia, köyhyyttä, syntiä, kuolemaa ja perkele, sillä nämä ovat aina lähellä saartaen joka taholta. Kuitenkin sisäisesti sydämessä on lohdutus ja rauha. Sydän ei välitä onnettomuudesta, jopa se vain yltyy rohkeammaksi ja iloisemmaksi kuin silloin, kun onnettomuutta ei ole. Siksi sitä sanotaan rauhaksi, joka on ylempi kaikkea ymmärrystä.

Järki voi käsittää vain maailman rauhan. Se ei voi ymmärtää, että rauha saattaisi olla siellä, missä paha on vielä jäljellä. Se ei tiedä kuinka sydän rauhoitetaan, sillä se luulee, että rauhaa ei voi olla niin kauan kuin paha on olemassa. Tosin Kristus tullessaan jättää jäljelle ulkonaisen kurjuuden, mutta hän vahvistaa ihmisen ja tekee arasta pelottoman ja levottomasta omastatunnosta turvallisen. Sellainen ihminen on iloinen ja hyvässä turvassa siinä, missä koko maailma kauhistuu.