Vaikka maallinen isä suhtautuukin lapsiinsa isän tavoin, hänen on kuitenkin kerran kuoltava ja jätettävä lapsensa toisten haltuun. Siksi hän ei voi olla iankaikkinen isä. Pikemminkin häntä voitaisiin sanoa rahtusen isäksi, hän kun ei ajan rahtuakaan voi olla varma elämästään. Tämä kuningas sen sijaan ei enää koskaan kuole eikä hän myöskään jätä lapsiaan jälkeensä, vaan pitää heidät alati luonaan, ja he saavat iankaikkisesti elää hänen kanssaan.

Hänen Isä-nimensä osoittaa, että hän ei vain anna lapsille elämää, vaan että hän myös elättää, vaatettaa, opettaa ja kurittaa heitä, huolehtii heistä ja valmistaa heille perinnön. Isän tavoin hän kurittaa heitä, jos he tekevät syntiä, mutta ei aja heitä luotaan. Samoinhan maallinenkin isä kasvattaa, rankaisee, rakastaa ja suojelee lastaan eikä hylkää sitä, vaikka se olisikin likainen, rupinen tai muuten heikko. Paljon enemmän Kristus näkee vaivaa omistaan, jopa iankaikkisesti, aloittaen täällä uskossa ja siellä, kun kaikki ilmestyy. Samoin kuin näet kristityt noiden edellisten nimien (Jes. 9:5) vaikutuksesta ovat saaneet perusteellista harjoitusta kärsimisessä, lohdutuksessa, voitossa ja taistelussa syntiä vastaan, he tästä kaikesta saavat varman luottamuksen Jumalaan. He ovat Jumalan lapsia eikä heitä milloinkaan hylätä.

Tällainen toivo syntyy tämän nimen vaikutuksesta ja sen hedelmänä. He saavat lapsen mielen Jumalaa kohtaan ja Jumala tulee heille rakkaaksi. Siitä syystä, että Kristus saa kaiken tämän aikaan valtakunnassaan, häntä täydellä syyllä sanotaan lankaikkiseksi isäksi.