Tämä heidän puutteellinen tietonsa oli kuitenkin sellaista Kristuksen todellista tuntemista, jossa apostolitkin alati jäivät opetuslapsiksi, oppilaiksi. Oppi tosin on kokonainen ja täydellinen, mutta ne, jotka sitä opettelevat, eivät ole kyllin oppineita eivätkä täydellisiä. Meillä on ainoastaan Hengen esikoislahja, me kurottaudumme yhä eteenpäin ja pyrimme pääsemään yhä edemmäs.

Ne siis ovat kristityitä, jotka voimakkaasti ja ankarasti tuntevat kuoleman ja synnin voimaa. Mutta mitä he silloin tekevät? Nähdessään ja tuntiessaan kuoleman edessään he kuitenkin parhaansa mukaan, kuinka heikot lienevätkin, pysyvät Kristuksessa. Keneltäkään muulta he eivät liioin etsi eivätkä odota apua, autuutta ja rauhaa. Tämä tarkoin huomattakoon, ettemme tekisi kristityistä pölkkyjä, jotka eivät ensinkään tunne syntiä. Onhan kristityllä vielä liha ja veri, ja sen tähden hänen täytyy vielä ehdottomasti tuntea syntiä ja uskon heikkoutta.