Vastaamme: Daavid ei puhu luodusta semmoisenaan, vaan luodun käyttämisestä. Ihminen on tosin jotakin hyvää, mutta häntä ei käytetä oikein. Kuinka niin? Siten, että pyritään luottamaan häneen ja rakentamaan hänen varaansa. Tätä ajatellen hän on tuulen henkäystä köykäisempi. Miksi? Siksi, että ollaan epävarmoja sekä elämästä että sydämestä. Hiekka ja vesi ovat hyviä, mutta jos rakennan talon niiden varaan, ne ovat mitätöntäkin mitättömämmät. Jos sen sijaan juon vettä ja peseydyn siinä, se ei ole ollenkaan mitätöntä, vaan kallisarvoista ja hyödyllistä. Se on tällaista käyttöä varten luotu.

Mutta kuinka ihmiset voivat olla tuulen henkäystä köykäisempiä? Vastaamme: Tuulen henkäys ei ole kenellekään vahingoksi, mutta tuulen henkäykseen luottava saa siitä kaksinkertaisen vahingon. Ensiksikään hän ei siitä mitään saa ja toiseksi hän menettää sen, minkä hän sitä tavoitellessaan kulutti. Se, jolla on pelkkä tuulen henkäys, ei menetä mitään. Jos sen sijaan rohkenee luottaa ihmisiin, ei saa mitään, mutta sen lisäksi kadottaa sen, minkä siihen uhrasi. Näin sekä hänen toivonsa että hänen uhrauksensa raukeavat tyhjiin tuon tuulen henkäyksen vuoksi, jonka varaan hän rakensi toivonsa.