Vaikka oletkin syntinen, niin kuin me kaikki järjestään alinomaa olemme, älä silti kuvittele Kristusta tuomitsijaksi, sillä silloin kauhu ja epätoivo valtaavat sinut. Ymmärrä sen sijaan hänet sellaiseksi, joka ei kauhista eikä tuomitse meitä syntisiä, vaan on antanut itsensä meidän syntiemme edestä. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ottanut pois koko maailman synnit, naulinnut ne ristinpuuhun ja pyyhkinyt ne pois omalla verellään.

Kaiken pahan olisi jo voittanut ja taivaassa olisi se, joka näin käsittäisi oikein Kristuksen, pitäisi häntä suuressa arvossa ja näkisi hänessä mitä suloisimman Vapahtajan ja ylimmäisen papin eikä ankaraa tuomaria. Ahdistuksen keskellä tämä kuitenkin on mitä työläin asia. Minä kyllä tunnen perkeleen kavaluuden. Hänellä on silloin tapanaan korostaa lain ankaruutta ja vielä pahempaa: hän kauhistaa meitä jopa sovittajan persoonalla, jonka näköiseksi hän muuttuu ja hyökkää jotakuta Kristuksen ankaraa sanaa käyttäen kimppuumme.

Jos Kristus kuitenkin on antanut itsensä uhriksi syntiemme edestä, hän ei ole hirmuvaltias tai tuomari, joka tuomitsisi meidät syntiemme tähden. Hän nostaa langenneet ja lohduttaa epätoivoisia.