Herra sanoo niiden kuuluvan taivasten valtakuntaan, jotka ovat hengellisesti köyhiä, jotka eivät siis ole suruttomia, vaan vaeltavat Jumalan pelossa. He eivät elä kaikkien tuulien mukaan maailman tavoin, vaan ottavat vaarin elämästään verraten käyttäytymistään tarkasti Jumalan sanaan. He huomaavat, että synti on turmellut ihmisluonnon siinä määrin, ettei oikea kuuliaisuus ota mitenkään toteutuakseen. Ennen kuin arvaammekaan olemme jo täynnä vihaa, kiukkua, kateutta, kärsimättömyyttä ja kaikkea hengellistä kurjuutta. Kun sitten seuraa rangaistus, joka ei jääkään tulematta, niin silloinpa alkaa valitus, tuska ja murhe. Silloin mielellään omistettaisiin Jumalan armo ja oltaisiin vapaita sekä synnistä että sen rangaistuksesta.

Sellainen sydän, jolla ei syntiensä ja Jumalan tuomion tähden ole lepoa yöllä eikä päivällä, on hengellisesti köyhä. Ei siinä totisesti ole suurta iloa ja naurua. Siksi maailma pitääkin sitä pahana, onnettomana asiana. Toisaalta se pitää autuaallisena asiana sitä, ettei ole ahdistuksia ja kiusauksia, vaan mieli saa olla murheista vapaa. Tämä on siis kristittyjen ensimmäinen ominaisuus: he ovat hengellisesti köyhiä, he siis elävät Jumalan pelossa. He olisivat mielellään hurskaita, mutta huomaavat perkeleen ja oman lihan aina tiellään. Siksi he käyvät aroiksi.

Älkää silti pelästykö, Kristus sanoo. Te olette mielestänne onnettomia ihmisiä, joiden täytyy yötä päivää kantaa sydämessänne surkeutta ja murhetta, mutta uskokaa minua: Te olette autuaita, teidän on taivasten valtakunta.