235 Jeesukselle, Vapahtajallemme

1. Jeesukselle, Vapahtajallemme / uhratkaamme kiitos sydämen. / Yksin hän on meidän autuutemme, / kun hän kuoli vuoksi syntisten.

2. Jeesus synnistä ei mitään tiennyt, / kantoi silti synnit maailman. / Vangiksi on vankeuden vienyt, / tie on auki luokse Jumalan.

3. Ristinpuussa lunastukseksemme / Jeesus kalliin veren vuodatti, / silloin orjuudesta syntiemme / meidät kurjat päästi vapaiksi.

4. Tehtiin maailma jo autuaaksi, / Jeesus kun sen synnit otti pois, / Jumala sen katsoi vanhurskaaksi, / jokaisen hän uskovan sen sois.

5. Mutta suuret, oppineet ja rikkaat, / itsehurskaat, pyhät, ylpeät, / joille työnsä omat ovat rakkaat, / tämän armon luotaan työntävät.

6. Onneton, jos armon kauas heitän, / ristin saarnaa pidän halpana, / synnit kyllä itseltäni peitän, / vaan en tunnonrauhaa saavuta.

7. Autuas, jos synnin ahdistusta / veren kalliin turviin pakenen. / Rauhaa nautin, Herran siunausta, / kasvojaan myös kerran katselen.

8. Jeesuksemme kädestä ei meitä / voi nyt ryöstää täällä yksikään. / Hän ei luotaan kurjintakaan heitä, / meidät kun hän osti elämään.

9. Iloisesti ammentaa me saamme / vettä lähteen iankaikkisen. / Ilmaiseksi vastaanottakaamme / synninpäästö, autuus ikuinen.