Kristitty koti – millainen se on?

Tavallisten ihmisten koti

On niitä, jotka tahtovat tehdä kristityn ihmisen elämästä jotakin muuta kuin ihmisen elämää: Liki kaikesta tähän maailmaan liittyvästä tulee kieltäytyä. Melkein kaikki, mistä ihminen nauttii, on syntiä. Eikä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät tunnusta uskoa Jeesukseen, juurikaan saa olla tekemisissä.

Raamattu ei opeta tällaista. Tämä on Jumalan luoma maailma. Siksi tässä maailmassa on paljon myös hyvää. On sitä, mistä nautimme ja iloitsemme. Ja tämä on Jumalan lahjaa meille. Emme vahingoita itseämme, jos kieltäydymme näistä Jumalan lahjoista. Mutta niin ei tarvitse tehdä emmekä sillä, että kieltäydymme siitä, millä Jumala tahtoo ilahduttaa meitä, erityisesti miellytä Jumalaa. Saa elää tavallisen ihmisen elämää. Ja saa nauttia tämän maailman iloista vielä enemmän kuin nauttivat ne, jotka eivät tunne Jumalaa: Nämä ovat Isäni lahjoja minulle ja niistä kiitän häntä. Siitä, minkä Jumala sanoo sanassaan vääräksi, tulee pysyä erossa. Sitäkin on paljon. Ja on paljon sitäkin, että ihmiset vääristävät hyvät Jumalan lahjat, emmekä sellaisessakaan tahdo olla mukana.

Tämä on tärkeä asia myös perhettä ajatellen. Saa itse ja saavat lapset harrastaa hyviä harrastuksia. Saa matkustaa ja iloita tämän elämän iloista. Ja saa ja pitääkin olla tekemisissä niidenkin kanssa, jotka eivät usko. Onko sinulla ystäviä, jotka eivät usko? Heitä tulisi olla. Ethän sinä ole rajannut heitä ystäväjoukkosi ulkopuolelle – vaikka on helpompi olla tekemissä vain niiden kanssa, jotka ajattelevat samalla tavalla. Ja olisipa meidän kotimme paikka, jossa senkin, joka ei usko, on hyvä olla. Esimerkin voima on suuri. Jos niiden koti, jotka uskovat, on ahdistava paikka tai jos heidän lähellään on kaiken kaikkiaan paha olla, tuskin usko kiinnostaa ketään.

Millainen on kristitty koti? Tavallisten ihmisten koti. Koti, jossa eletään tätä elämää.

Syntisten ihmisten koti

On niitä, jotka sanovat, että kristitystä voi tulla tai pitää tulla tämän elämän aikana synnitön. Tavallisempaa on se, että myönnetään, että Jumalan lapsi on syntinen, mutta käytännössä tämä kielletään. Ensimmäinen Johanneksen kirje opettaa toisin. Ensiksi se toteaa, että petämme itseämme, jos väitämme, ettemme ole syntisiä. Siis Jumalan omasta ei tule synnitöntä. Paavali nimittää meissä asuvaa syntiä lihaksi. Lihasta on mahdotonta päästä tämän elämän aikana eroon – yhtä mahdotonta on päästä eroon synnistä. Sitten Johannes sanoo, että jos väitämme, ettemme tee syntiä, teemme Jumalasta valehtelijan. Siis emme vain periaatteessa ole syntisiä vaan me myös teemme syntiä. Ja synnit, joita teemme, ovat todellisia syntejä, joskus niin karkeitakin. Ja siksi ei tule tässä elämässä sitä päivää, jona emme tarvitsisi häntä, joka on meidän ja koko maailman syntien sovittaja. Tämän tajuaminen on rehellisyyttä, tämän kieltäminen epärehellisyyttä. Tämän tajuaminen on vapauttava asia, tämän kieltäminen johtaa pakonomaiseen näyttelemiseen, jota joku voi jaksaa pitkäänkin; useimmat väsyvät siinä nopeasti.

Olemme syntisiä ihmisiä ja teemme syntiä, ja tämä näkyy kodissamme. Siellä riidellään, kiukutellaan, ollaan eri mieltä ja sanotaan joskus pahasti. Rehellisesti muuan pappi totesi: Emme voisi asua rivitalossa, kerrostalosta puhumattakaan. Meillä puhutaan niin paljon suurilla kirjaimilla.Millainen koti on kristitty koti? Se on syntisten ihmisten koti.

Koti jossa on vaikeuksia

Jotkut sanovat tai ainakin antavat ymmärtää, ettei vaikeuksia ole, jos usko on sellaista, millaista uskon pitää olla ja jos elää Jumalan tahdon mukaan. Näin asia ei ole. Jumala voi kyllä varjella rakkaat lapsensa kaikelta pahalta mutta niin hän ei tee. Miksi ei, sitä emme tiedä. Jokin hyvä tarkoitus vaikeuksillakin on, koska Jumala ajattelee parastamme – niin vaikea kuin tätä onkin uskoa. Emme ajattele, että perhe, jossa on sairautta, työttömyyttä tai vaikeuksia lasten kanssa, on erityisen syntinen perhe tai että Jumala on sen hylännyt – niin luontevalta kuin tuntuisikin ajatella näin. Emmekä ajattele, että perheellä, jossa on menestystä, rahaa ja onnea, on asiat Jumalan kanssa erityisen hyvässä kunnossa. Jumala ei toimi tämän logiikan mukaisesti. Ja vaikka näyttäisi siltä, että jotkut perheen vaikeuksista ovat seurausta synneistä, ensisijainen tehtävämme ei ole moittia ja etsiä syyllisiä. Tehtävämme on tuoda perheeseen Jumalan anteeksiantamus ja Jumalan lupaus siitä, että hän ei jätä syvimmässäkään tuskassa.

Joskus tuntuu niin käsittämättömältä se, miten Jumala kohtelee omiaan. Minulla on tuttavaperhe, joka uskoo Jeesukseen. Tämä perhe oli monta vuotta taloudellisesti niin ahtaalla, että on ihme, että perhe selvisi siitä. Se joutui maksamaan suuren summan takaamiaan lainoja omien lainojensa lisäksi. Sitten perheen isän kaksivuotinen urakka, johon hän oli antanut kaikkensa, paloi hetkessä savuna ilmaan. Ja pari viikkoa sitten perheen pojan nuori morsian kuoli auto-onnettomuudessa. Emme käsitä, miksi Jumala sallii tämän kaiken. Tekee joskus mieli kapinoidakin. Mutta tätäkään perhettä Jumala ei ole jättänyt. Eikä tämän perheen usko ole sen huonompaa kuin muidenkaan Jumalan omien usko. Vaikeuksilla Jumala on opettanut tälle perheelle sellaista, mitä moni muu ei ole oppinut. Ja perheen isä julistaa Jumalan sanaa tavalla, jota moni – ja varsinkin moni vaikeuksissa taisteleva – kuuntelee tarkasti.

Millainen koti on kristitty koti? Koti, jossa toisinaan nautitaan hyvistä päivistä ja jossa toisinaan tunnetaan syvää tuskaa, mutta koti, jossa Jumala on läsnä niin hyvinä päivinä kuin etenkin niinä huonoina päivinä.

Koti jossa on Jumalan sana

Jumalan sana on niin valtavaa, että meidän on sitä vaikea ymmärtää. Jumalan sana ei ole vain informaatiota Jumalasta, Jeesuksesta, synnistä ja pelastuksesta. Jumalan sanassa on itse Jumala. Jumalan sanassa – kun sitä luetaan ja kuunnellaan – Jumala itse tulee paikalle, koskettaa ja tekee työtä. Näin tapahtuu silloinkin, kun ei tunnu siltä. Eikä Jumalalla ole muita tapoja kuin hänen sanansa tehdä sitä työtä, että hän synnyttää ja lujittaa uskoa Jeesukseen. Tahdotko, että Jumala on kodissasi ja synnyttää ja vahvistaa uskoa? Pidä kodissasi esillä Jumalan sanaa, ja siinä Jumala on.

Niin, onko Jumalan sana esillä kodissasi? Pidetäänkö kodissasi iltahartaus? Monessa kristityssäkään kodissa ei pidetä. Niin ei saisi olla. Ja lähdettekö sunnuntaina jumalanpalvelukseen? Nämä ovat ehkä vaatimattoman tuntuisia asioita, mutta siitä niissä on kyse, että Jumala saa tehdä työtä meissä. Emmehän jätä itseämme, lapsiamme tai vieraitamme vaille Jumalan hyvää työtä. Ei ole aina helppoa ottaa esille Jumalan sanaa. Mutta älä anna mukavuudenhalusi voittaa.

Varsinkin evankeliumissa Jumala on ja tekee työtä. Mitä on todellinen evankeliumi? Sitä että synnit saa anteeksi sen takia, että Jeesus kuoli puolestamme. Että Jeesus teki kaiken ja siksi meidän ei tarvitse tehdä mitään. Että saa olla armosta, sellaisena kuin on, Jumalan oma ja matkalla taivaaseen. Ystäväni kertoi: ”Kun olin pieni poika ja olin tehnyt pahaa ja omatunto siitä kolkutti, puhuimme isän kanssa tehdyistä synneistä. Sitten isä laittoi käden pääni päälle ja sanoi: ’Jeesuksen nimessä ja veressä saat syntisi anteeksi. Ja saat tämän uskoa.’ Eikä hän puhunut mitään siitä, että anteeksisaamisen ehto on se, että sinusta on tultava parempi poika.’ Juuri tästä evankeliumista syntyy usko ja siitä usko vahvistuu. Tästä evankeliumista saa voimaa elää ja taistella syntiä vastaan. Tästä saa hyvän omantunnon. Ja ikuisen elämän. Kuuluuhan kodissasi tämä evankeliumi!

Millainen on kristitty koti? Sellainen jossa on Jumalan sana ja etenkin Jumalan evankeliumi.

Koti jossa annetaan anteeksi

Saimme vaimoni kanssa häissämme hyvän ohjeen: Älkää yhtenäkään iltana menkö nukkumaan ennen kuin olette sopineet sen päivän riidat. Olemme syntisiä ihmisiä ja siksi riitoja tuskin voi välttää. Mutta on tärkeää, ettei riitoihin jäädä eikä niiden anneta kalvaa perhettä päiväkausia. Tarvitaan anteeksipyytämistä, niin vaikeaa kuin onkin alkaa puhua omista virheistä ja tunnustaa, että on tehnyt väärin. Ja tarvitaan anteeksiantamista, niin vaikeaa kuin onkin antaa anteeksi sitä, mikä on syvästi loukannut. Anteeksiantamisen tulisi olla sitä, mitä Jumalan anteeksiantamus on: Jumala ei muistele sitä, minkä hän on antanut anteeksi. Anteeksiannettu asia on poispyyhitty niin kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Me ihmiset emme pysty siihen, mihin Jumala. Mutta voimme kalvella ja muistutella toistakin anteeksiannetuista asioista. Tai sitten voimme olla niistä puhumatta, vaikka emme ehkä pystykään niitä kokonaan unohtamaan.

Sillä, ettei anteeksi pyydetä eikä anteeksi anneta, on tuhottu moni koti. Tai sillä, että ikävät asiat on muka unohdettu mutta niitä ei koskaan ole pyydetty ja saatu anteeksi. Jumalalta anteeksisaaminen on paras voimanlähde anteeksipyytämiseen ja anteeksiantamiseen. En voi olla sopimatta virheitä aviopuolisoni tai lasteni kanssa, jos sovin niistä Jumalankin kanssa. Enkä voi olla kova ja armoton, kun tiedän, miten paljon Jumala on antanut minulle anteeksi. Ja on sekin vaara, että jos annan itselleni luvan olla antamatta anteeksi toiselle ihmiselle, Jumalakaan ei anna anteeksi minulle. Siihen meistä kenelläkään ei ole varaa.

Kristitty koti on sellainen, jossa pyydetään ja saadaan anteeksi. Ystäväni kertoi omasta lapsuudenkodistaan. Heillä oli tapana illalla toivottaa toisilleen ”hyvää yötä ja anteeksi”. Voisiko tämä olla tapana teidänkin kodissanne?

Olkaa kuuliaisia ja rakastakaa

Raamattu neuvoo vaimoja olemaan kuuliaisia miehelleen (1 Piet 3:1). Eikö tämä Raamatun neuvo ole aikansa elänyt? Vai pitäisikö tämä neuvo ottaa todesta kristityssä kodissa? Jumalan sana on voimassa siltäkin osin, mikä on syvässä ristiriidassa ajan hengen kanssa. Tämä on varmasti juuri näitä kohtia. Jos vaimot ottavat Jumalan sanan todesta, he ovat kuuliaisia. Toinen asia sitten on, mitä tämä tarkoittaa. Kuuliaisuus ei tarkoita kaiken sen tottelemista, mitä mies keksii käskeä. Missään tapauksessa se ei tarkoita miehen mielivallalle alistumista. Kuuliaisuus on sen tunnustamista, että mies on perheen pää, ja elämistä niin, että tämä Jumalan määräämä järjestys otetaan todesta.

Mitä tämä tarkoittaa kussakin kodissa, varmasti vaihtelee ja aviopuolisoiden on hyvä sopia siitä keskenään. Sitä se ainakin tarkoittaa, että miehellä on perheestään vastuu. Kannammeko vastuumme? Isällä on vastuu myös ja erityisesti siitä, että hänen perheelleen käy hyvin ikuisuudessa. Isän tehtävä on huolehtia siitä, että perhe kuulee Jumalan sanaa – sitä millä ainoastaan on ikuisuudessa merkitystä. Luther on kirjoittanut Vähän katekismuksen juuri isille oppaaksi – ”niin kuin perheenisän on ne väelleen yksinkertaisesti opetettava”. Olemmeko opettaneet perheellemme Jumalan sanaa? Se, että mies on perheen pää, perustuu siihen Raamatun opetukseen, että mies ja nainen ovat erilaisia, koska Jumala on luonut heidät erilaisiksi. Yritys hävittää erilaisuus on paitsi mahdotonta myös Jumalan luomistyön rikkauden halveksimista. Raamatun tasa-arvoa on se, että olemme erilaisina samanarvoisia – ei se, että on tultava samanlaisiksi, jotta oltaisiin samanarvoisia. Raamattu käskee miesten rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan.

Raamattu käskee lasten kunnioittaa vanhempiaan. Tämäkin on Jumalan käsky ja siksi tätä saa vaatia lapsilta. Ei lasten saa antaa käyttäytyä kotonakaan miten tahansa tai puhua vanhemmille mitä hyvänsä. Kunnioituksen vaatiminen ei tarkoita lasten nujertamista, lasten itsenäisyyden musertamista tai lasten kohtuutonta kurittamista.

Näitä vastaan tämä aika huutaa. Ja kuitenkin: jos näitä Jumalan sanan neuvoja noudatetaan, ne tuovat kotiin paljon hyvää. Entäpä millaiseen tilaan se ajattelu, joka tässä maassa nyt on vallalla, on perheet saattanut?