Perisynti – kaikkien syntien äiti

”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”, lausuu runoilija kauniisti, ja tähän jaksetaan vielä nykyäänkin uskoa. Moni kastetilaisuuteen osallistuva hämmästelee papin puhetta sylivauvan syntisyydestä. Joku joutuu epätoivoon yrittäessään kehittyä synnittömäksi saamiensa uskonnollisten oppien mukaan. Nämä esimerkit osoittavat, ettei Raamatun oppia perisynnistä ymmärretä tai hyväksytä.

Ensimmäisten ihmisten lankeemuksen tähden koko ihmiskunta on joutunut synnin valtaan. Jokaikinen ihminen syntyy tähän hengellisen kuoleman tilaan, epäuskoon ja pahoihin himoihin – siis kapinaan Jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan. Tässä tilassa ihminen joutuu kadotukseen, ellei hän synny uudesti kasteen ja uskon kautta. Uskolla omistetun ja kasteessa lahjoitetun anteeksiantamuksen tähden kristitty on vapaa perisynnin syyllisyydestä, mutta periturmelus jää häneen edelleen ja puhkeaa esiin kaikenlaisina tekosynteinä. Vastaväitteitä:

  • Ei ihminen voi pohjimmiltaan olla paha, koska hän pystyy moniin hyviin ja epäitsekkäisiin tekoihin.
  • Raamattu ei edes tunne perisyntioppia, vaan kirkko on kehitellyt sen lapsikastetta perustellakseen.
  • Jumala on epäoikeudenmukainen, jos hän tuomitsee ihmisen sellaisesta, mitä tämä ei itse ole tehnyt.

Vastaanväittäjille:

  • Ihminen on Jumalan luoma ja alunperin vanhurskas. Vielä langettuaankin ihminen voi jotenkuten toteuttaa ulkonaista vanhurskautta (tehdä työtä, hoivata jälkeläisiä, sääliä hädänalaisia), mutta sydämen vanhurskautta Jumalan edessä hänestä ei löydy.
  • Ei pidä paikkaansa, ettei Raamatussa olisi perisyntioppia. Raamattu ei tosin käytä sanaa perisynti, mutta edellyttää sen olemassaolon. Lue Matt 15:19; Joh 3:6; Ps 51:7; Job 14:4; Room 3:9-12; 5:18-19; Ef 2:1-3.
  • Jumala on oikeudenmukainen, ihminen sen sijaan turmeltunut. Rikollisesta tuskin on tuomarin arvostelijaksi, vaikka kovasti mieli tekisikin. Voimme halutessamme ajatella, että kaikki ihmiset olisivat vastaavassa tilanteessa toimineet Aadamin tavoin. Kuitenkin tahdomme tässäkin asiassa pysyä vain Pyhän Raamatun oppilaina.
  • Kun ajattelemme sylivauvaa, muistakaamme, ettei synti ole vain tekoja. Teot lähtevät ajatuksista ja ajatuksetkin nousevat jostakin. Ei ihminen ole syntinen siksi, että hän tekee pahoja tekoja, vaan hän tekee pahoja tekoja siksi, että on syntinen.

Lue lisää
Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Sivut 52-53, 85-91, 267, 464-473
Franz Pieper, Kristillinen dogmatiikka. Sivut 207-214
Svebiliuksen katekismus, Ensimmäinen pääkohta 71.-77. (uusin suom. ss. 72-73)

Kirjoittanut:
Pasi Palmu