Kyyneleet silmissä helvettiin
Herodes saa vielä Johannes Kastajan kuoleman jälkeen väkevän kutsun. Kun Jeesus alkaa vaikuttaa ja hänen ihmeellisistä sanoistaan ja teoistaan kerrotaan, Herodeksen omatunto herää. Hän ei saa rauhaa. Unissakin hänen eteensä tuli Johannes Kastajan verinen pää sellaisena, kuin hän sen kerran oli nähnyt oman tyttärensä lautaselle asettamana. Pelästyen hän sanoi: ”Johannes Kastaja on noussut kuolleista.” Uudestaan Herodes kuuli voimakkaana saman kolkutuksen tunnossaan kuin kerran ennen. Nyt hän hengessään pelkäsi kuolleista noussutta Johannesta vielä enemmän. Pian hän kuitenkin näyttää rauhoittuneen, kun asia selvisi hänelle. Mutta se oli kamalaa rauhoittumista, rauhoittumista syntiin ja epäuskoon. Herodes oli taas entisensä, vieläpä entistä paatuneempi ja Jumalan Pyhän Hengen vaikutukselle kokonaan kovettunut.
Kun Jeesus tuotiin vangittuna Herodeksen eteen, kerrotaan: ”Herodes ihastui, kun sai nähdä Jeesuksen.” Mitä? Ihastuiko? Oliko hänen tuntonsa sittenkin herkkä? Oliko hänellä sittenkin tunnustettavanaan syntejä, jotka näin kauan olivat painaneet hänen omaatuntoaan? Hän odotti vain, että Jeesus olisi tehnyt hänen edessään jonkin ihmeen. Jeesuksesta sanotaan, ettei hän vastannut sanaakaan mihinkään Herodeksen kysymykseen. On kauheata, kun Jeesus vaikenee. Herodes oli nyt lopullisesti kypsä helvettiin. Vaikka hän oli vielä tämän maan päällä, oli armonaika hänen kohdaltaan loppunut. Sanotaankin: ”Herodes lähetti Jeesuksen pilkattuna pois.”
Näinkö käy sinullekin, joka nyt Jumalan Hengen koskettamana kuuntelet mielelläsi Jumalan sanaa, joka tulet epäröiväksi monessa suhteessa, joka rakastat evankeliumin saarnaajia, näinkö sittenkin käy? Menetkö kyyneleet silmissä helvettiin? Rakas ystävä, ei sinun tarvitse mennä. Olet lunastettu. Usko jumalattomana häneen, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi. Pyhä Henki kutsuu sinua uskomaan evankeliumia.
K. V. Tamminen / Hyvässä turvassa